Mietin plänää tämän illan hakutreenihin ja päällimmäiset haasteet on tällä hetkellä yleinen motivaation lasku sekä suorien pistojen puuttuminen. Ei Otto töistä ole kieltäytynyt, mutta suoranaista vimmaa en ole viime aikoina nähnyt hakumetsässä ja sen haluan takaisin. Toisekseen, syystä tai toisesta suorat pistot on vähän herran haltuun -mentaliteetillä, saattaapi mennä suoraan tai saattaapi olla menemättä suoraan. Ja ennenkuin nuo on taas reilassa, niin ei paljon kannata muihin haasteisiin vielä edes puuttua.
Eilen siis vaan motskarinnostatustreeniä. Etukulmat lähti pakenevina, molemmat samaan aikaan. Ja johan tuli koiraan eroa, pientä ääntelyäkin ja oikeasti halu mennä perään. Aiempia ohjeita muistellen laitoin koiran istumaan, kun maalimiehet hävisivät näkyvistä, mutta puhtaissa motivaatiotreeneissä lienee parempi laittaa koira matkaan suoraan lennosta. Vasen etukulma oli avonaisessa laatikossa, ilmaisu ok vaikkakin vähän kimitystä. Palkkaus vähän ennenkuin olin piilolla. Oikeaan etukulmaan lähti suoraan, teki parin metrin sivusiirtymän noin 15 m kohdalla, jonka jälkeen jatkoi suoraan etukulmaan, teki löydön ja samanlainen ilmaisu + palkkaus.
Sen jälkeen peräänajo 50 metriin, edelleen motivaatio Otoksi tapissa ja nyt alkoi ilmaisukin kuulostaa pikkupoikakoiranilmaisun sijaan äijäkoiranilmaisulta. Voimakas ja hyvä haukku, josta noin 10 haukun jälkeen palkka. Tämän jälkeen oikealle puolelle (jyrkkä rinne alas harjanteelta) samanlainen setti. Ja vikaksi vielä vasemmalle samanalainen. Näissä kolmessa viimeisessä oli tositosi hyvät ilmaisunaloitukset, joista palkattiin kohtuu nopeasti. Taitaa siis olla niin, että kiekkojen nostatus parantaa myös ilmaisua, jes!
Tavoite tuli saavutettua, koira oli aika kivassa tikissä. Jatketaan vaihtelevasti nyt näitä nupit kaakkoon treenejä ja vahvistetaan taas mielikuvaa siitä, että maalimies löytyy suoraan edestä, ei rataa vinosti eteenpäin etenemällä. Ja erikseen niitä umppareita vaan pitäisi ruveta tekemään. Pitäisi ja pitäisi paljon muutakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti