tiistai 12. kesäkuuta 2012

Uskallusta

Tänään käytiin tokottelemassa kentällä ryhmän kanssa. Aloitettiin ruudulla, ruudun takanauhalle pieni patukka valmiiksi ilman, että O näki vientiä. Koira oli aika kuutamolla kentällä mennessä ja jumittui heti alkuun johonkin hajuun tantereessa. Ensin pientä herättelyä seuraamispätkällä ja virittelyä ruutua varten. Sen jälkeen alkukuviot ja lähetys ruutuun. Ymmärsi kyllä, että mitä ollaan tekemässä, lähti vähän hölköti hölkkää ruutua kohti ja stoppasi hienosti - mutta ruudun etunauhan etupuolelle. Jos olis ollut takanauhalla, niin olis ollut hyvä paikka. :-) Korjasi lisäkäskyllä ruutuun ja löysi patukkansa. Toistettiin, tällä kertaa upposi suoraan ruutuun.

Oon kartellut luoksetulon pysäytyksiä viime talvesta asti. Siis niitä, että pysäytän ihan oikeasti luoksetuloliikkeen sisällä. Koitettiin ensin maahanmeno-osuus niin, että O jätettiin seisomaan tötsälle ja toiselle tötsälle maahanmeno => tämä oli hyvä, kävin palkkamassa nakilla, josta vielä liike loppuun asti. Sen jälkeen koira ekalle tötsälle ja seis-käsky, ekalla ei heti stopannut, annoin toisen seis-käskyn kai liian voimakkaasti, kun löi maihin. Tästä vielä seisomaan. Otettiin uudestaan, jolloin ekalla seis-käskyllä heitin pallon. Ohje oli, että tähtään O:n jalkojen väliin, mutta tällä heittokädellä meni pari metriä ohi. No, pysähtyi kumminkin. Lopuksi vielä suora luoksari pitkältä matkalta. Ja jes, ei himmaillut ollenkaan, vaikka oli pysäytelty matkalla. Uskallusta vaan siis otettava peliin ja ruvettava treenaamaan. Ei se muuten opi ikuna.

Hyppynoutoa ensin noin 80 cm esteellä => ei ongelmaa. Sen jälkeen korotus 90 cm => ei ongelmaa. Muistin kehua paluuhypyistä suullisesti. Vähän oli löysän oloinen (ehkä alkoi johtua jo kuumuudesta), mutta kaikenkaikkiaan hyvät hypyt ja luovutus siisti ja suora. Ja minkä ilolla olen laittanut merkille, O:n suu pysyy nykyään kiinni luovutuksissa.

Loppuun vielä piilopaikkamakuu. Katseli ensin jonnekin takaviistoon, mutta kokonaisuutena rauhallinen. Viereinen koira kävi välillä seisomassa ja korjauksen aikana O kääntyi makaamaan lonkalle. Perusasentoon nouseminen jälleen hidas ja jäi könöttämään etutassut etuviistossa. Tästä puhuttiin, että miten sitä lähtisi parantamaan. Tietysti on hyvä, että O on rauhallisessa mielentilassa, eikä kovin virittynyt nousemaan perusasentoon, mutta jotain sähäkkyyttä siihen pitäisi keksiä. Voisi koittaa, että jos ei ekalla kerralla nouse, niin selkeästi höpö höpöt ja kosketus etutassuihin jalalla uuden käskyn kanssa. Toisaalta voisi tehdä niitä, että kun vaikka kotona makailee, niin menee viereen, käskee pa ja sitten tuleekin joku superpalkka. En tiedä, että miten toimii, kun tää perusasentoon nouseminen liittyy vaan noihin varsinaisiin paikallaololiikkeisiin, ei sinällään perusasentoon nousemiseen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti