Tulipa taas mietittyä aamulla kellon soidessa turhan aikaisin, että mikähän järki tässä koiraharrastuksessa taas olikaan? Otin esteiden testausta varten käyttöön plan B:n eli lähdettiin Oton kanssa jo heti aamusta ennen töiden alkua kentälle, kun tuskin siellä muita hulluja olisi siihen aikaan treenaamassa. Eikä ollutkaan!
Aloitin suoraan metrisellä, koskaanhan O ei ole tehnyt noutoa kapulan kanssa metrisen esteen yli. Onneksi se hyppääminen ei oo enää hirvittänyt Otukaista. Oma heittotekniikka on niin surkea, että useimmiten kapula jää esteen vasemmalle puolelle ja niinhän se nytkin ekalla heitolla meni. Koira perään ja takaisin tullessa olisi tykännyt kiertää. Tälle stoppi ja hyppyytin kapulan kanssa takaisin. Toisella kertaa varmistelin vähän, että hyppää takaisinkin päin ja hyppäsihän se. Sen jälkeen vinoesteen kimppuun, tässä ei huomauttamista. Tähän väliin yksi eteenmeno maahanmenon kanssa purkille - hyvä. Jälleen takaisin hyppyesteelle ja taas se pentele olisi tykännyt
kiertää, josta palautin takaisin ja hyppyytin yli. Seuraava jälleen
hyvä. Loppuun vielä eteenmeno patukalle, jonne suoraan vapautus. Tämän jälkeen käytiin vähän kävelemässä ja otettiin vielä kerran sekä metrinen että vinoeste - tällä kertaa ei huomauttamista.
Ei siis todellakaan ole vaikea pala opettaa noita Otolle, kun vaan saa toistoja ja varmuutta, niin tuskin on mitään kiertämisongelmaa takaisin tullessa. Harmi vaan, että pöllö ohjaaja on jättänyt treenaamisen näin viime tinkaan. Eli hyvällä tuurilla menee kivasti, huonolla tuurilla jää paluuhypyt tekemättä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti