Aloitettiin ruudun paikkaharjoituksilla, jotka eivät oikein ole tuottaneet tulosta. Nyt uusilla (tai rautalangasta väännetyillä) ohjeilla jatkamme treeniä kotosalla. Eli lähetys ruutuun parin metrin päästää vapautuksella ilman käsimerkkiä. Kun koira on ruudun takaosassa, niin naksu. Sen jälkeen sama ruudun toiselta sivulta jne. Koiraa voi ohjailla käsimerkillä siinä vaiheessa, kun se on jo ruudun luona, takaisin ei olisi suotavaa tulla ja haistelusta kielletään, jos sellaista esiintyy. Ei Otolla ihan vielä lamppu syttynyt, mutta luulisi, että kun näitä settejä pari kertaa ottaa, niin jotain edistymistä tapahtuisi. Paikkaharjoitusten lisäksi otettiin ruutuun lähetystä pitkältä matkalta niin, että lelu laitetaan ruudun takanauhan alle. Kun koira on ruudussa, vapautus ja juoksen ruutuun riekuttamaan lelun kanssa. Otolla oli suuri vimma päästä ruutuun, tykkäsin!
Seuraavaksi hyppynouto, ensin noin säkäkorkeuden korkuisella esteellä, sen jälkeen lautoja noin 70 cm korkeuteen asti. Intoa oli, meinasi keulia. Mutta parempi näin päin ja ottaa hallintaa vähän myöhemmin. Nyt alkukeinoksi nami vasempaan käteen ja palkka ennen hyppykäskyä. Nyt kun halu suorittaa on noinkin kiva, niin en ehkä halua latistaa sitä vielä varsinaisilla hallintatreeneillä. Ei aikomusta kiertää kumpaankaan suuntaan, hyvä (painavan) kapulan nosto, luovutus vähän vino. Paluuhypystä muistettava kehua hypyn aikana suullisesti.
Välillä O kävi huilimassa autossa, jonka jälkeen tunnari. Kepit rivissä, joka on tuntunut olevan sen hankalin muodostelma, oma vasemmassa laidassa tokana. Etsi hyvin ja rauhassa. Palautus keskinkertainen, muistaakseni. Sen jälkeen oma keppi toiseen laitaa riviä, O aloitti jälleen vasemmalta, mutta eteni rauhassa ja hyvin riviä oikealle ja poimi omansa. Tosi hyvä ja rauhallinen työskentelyote. Vapautus heti kun oli löytänyt omansa, olisin kuulemma voinut odottaa inasen pitempään ennen vapautusta.
Liikkeestä istumisessa oli eilen selkeä ongelma. Tällä kertaa jäi ekalla yrittämällä seisomaan. Sen jälkeen kyllä istui, mutta kiinnitettiin huomiota sen kummalliseen tekniikkaan, jotenkin se istuutuu kaksiosaisesti. Näitä voisi parannella lelun kanssa niin, että ohjaa lelulla yläviistosta, josko se nopeuttaisi istumisia. Sen lisäksi tein muutamat kerrat niin, että itse peruutin ja käskytin samalla istumaan. Yleensä O on aika pätevä näissä, vaikka vaihtelee käskyä s / i / m, mutta eilen ei oikeen ollut ymmärrys kohdallaan.
Suoria luoksetuloja otettiin kaksi kertaa, hyvin tuli, ei pahasti banaanimuotoista juoksua, tiivis eteenistuminen, josta lelupalkka. Tuumailtiin juoksuvauhtia, joka on nyt jostain siltä väliltä. Mielestäni "liian vähän kiivas" suoraan luoksetuloon (pk) ja toisaalta liian kova toko-luoksetuloon, jossa pitäisi kyetä tekemään korrektit pysähdykset. Nämä pitäisi saada jotenkin eroteltua koiralle ja ylipäätään niitä stoppeja ja maahenmenoja on vaan uskallettava ruveta tekemään luoksetulojenkin yhteydessä. Jos otus jämähtää niistä, niin sitten vaan vahvistellaan suoria luoksetuloja. So simple?!
Loppuun paikkamakuu. Vieressä oli tyttökoira, jonka kanssa samassa taloudessa asustaa juuri parhailla juoksupäivillä oleva toinen tyttökoira. Otto oli periaatteessa ihan siististi ja rauhallisesti, mutta olisiko hyvät tuoksut huokuneet siitä viereistä kaiffarista, kun välillä O katsoi pitkään ja hartaasti sinne päin ja heilutteli jopa häntäänsä, josta kielsin. Vika minuutti (kiellon jälkeen) oli hyvä ja naamari pysyi piiloon päin.
----
Kotitokoina pihalla otettiin maanantaina tunnaria (hyvä etsintä ja ripeä palautuskin), kaukoja (näitä ei juuri oo viimeaikoina otettu ja kovin on epävarmaa + huonoa tekniikkaa) sekä metallinoutoa (menovauhti ok, nosto ok, paluu ravilla, luovutus vähän kaukana, mutta kokonaisuutena jo parempi). Metallia tartteis vaan uskaltaa tehdä lisää, pelkään vaan sitä, että puukapulanoutokin kärsii. Ei kyllä pitäisi pelätä, joskus pitää uskaltaa mennä sinne ”kivan alueen” ulkopuolellekin.
----
Oton kunnonkohotusharjoitukset kesäkaudella ovat isännän kanssa canicrossailu. Olivat oppineet aivan uuden koirasanan, kun jollain lenkillä olivat törmänneet toiseen ”canicrossailijaan” ja kuulleet, että ihan kisojakin tällaisessa lajissa järjestetään. Pitäisköhän ne uskaltaa ilmoittaa johonkin?! Vauhtia (ja vaarallisia tilanteita) ei ainakaan puuttuisi! Tosi hyvä, että joku pitää yllä otuksen fyysistä kuntoa, että se jaksaa pinkoa metsässä ukkojen perässä. Maanantai-illan lenkin jälkeen tyyppi läsähti kylmälle kivilattialle kieli polvissa roikkuen, mutta hetkeä myöhemmin se oli taas kuin ei olisi lenkillä käynytkään. Nopeaa palautumista!
----
Tänä iltana helteestä huolimatta päädyttiin tekemään nopeat tokotreenit ennen esineruutua. Jatkettiin ruudun paikkaharjoituksilla samoin kuin eilen. Tänään Oton osumatarkkuus oli jo huomattavasti parempi, toistoja vaan lisää. Metallinouto oli vähän jähmeä, suoritti kuitenkin x 2. Hyvä meno, vähän hitaahko nosto, palautus ravilla, luovutus saisi olla tiiviimpi. Liikkeestä istumisissa ei tänään vääriä asentoja. Pelkkää tunnarikapulan tuontia otettiin kanssa, liikkeessä meinaa pyöritellä kapulaa suussa, otettiin lyhyeltä matkalta (1-2 m) tuontia eteen, jotka siistit.
Esineruutu oli varmaa settiä, vähän koirasta huomasi, että sillä oli kuuma työskennellä, mutta hyvin se silti duunaili kolme esinettä. 50 m x 40 m alue sankkaa metsää, en nähnyt koko koiraa ruudun takimmaisella puoliskolla työskennellessä, joten en tiedä, että mitä se siellä teki. Joka tapauksessa ekalla lähetyksellä esine oikealta takaa. Tokalla lähetyksellä esine vasemmalta takaa. Kolmas lähetys meni pipariksi alueen sivulle, josta otin pois. Neljäs lähetys ja kolmas esine keskeltä takaa. Hmm... Oon muuten niin ahkerasti harjoituttanut vaan syvälle menemistä, että mahtaisiko koira hoksata edes tuoda esinettä etuosasta ruutua. Testiin seuraavalla kerralla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti