Talvihorroksen lopettajaiset

Vihdoin ja viimein pääsimme lopettamaan talvihorrostamisen myös hakutreenien osalta, kun polkaisimme kauden käyntiin lauantaina.

Äijät oli valmiina molemmissa etukulmissa noin 50 m syvyydessä ja sen jälkeen maalimiehet siirtyivät samaa linjaa eteenpäin ja olivat valmiina myös kolmannelle ja neljännelle pistolle. Mielikuvitus ei todellakaan ollut vielä huipussaan… Kahdella ensimmäisellä maalimiehellä ilmaisut siihen asti, että ehdin paikalle vapauttamaan palkalle. Jälkimmäiset kaksi maalimiestä siten, että ilmaisuja noin 20 haukun verran, jonka jälkeen maalimies palkkaili ja menin paikalle.

Ekat kaksi pistoa oli suorat ja hyvät, maalimiehet löytyivät heti ja Otto teki hyvät ilmaisut. Kolmannella maalimiehellä Otto alkoi kaartaa etuviistoon, päätyi keskilinjalle, josta kutsuin pois. Lähetys uudelleen ja maalimies olikin siellä etuviistossa, lähetin siis väärästä kohtaa, jotta mm olisi löytynyt suoraan edestä. Ekallakin kerralla siis ehkä sai hajun, mutta ei paikantanut.

Neljäs olikin sitten vähän takkuisempi. Ekalla lähetyksellä lähti hyvin suoraan, mutta kaarteli etuviistoon ja kutsuin pois. Toisella lähetyksellä upposi suoraan, mutta palasi etsittyään takaisin keskilinjalle. Koira oli tehnyt hyvin töitä, joten päädyin ottamaan äänen maalimieheltä. Tämän jälkeen Otto lähti jälleen hyvin, löysi ja ilmaisi. Maalimies kertoi, että O oli käynyt kahdesti muutaman metrin päässä maalimiehestä kärrypolun laidassa, mutta ei ollut enää ylittänyt kärrypolkua, eikä ollut ilmeisesti saanut hajua. Eli sinällään haastava, että maalimies oli tosi syvällä, leveän polun toisella puolella tiiviissä pöpelikössä, eikä Otto kai vaan saanut hajua.

Harjoitukseen olin tyytyväinen, koira oli innoissaan, teki hyvät pistot (ja työskenteli ennemmin eteen- kuin taaksepäin) ja ilmaisi hyvin, eikä ottanut häiriötä vaikka juoksin paikalle.

Jatkosuunnitelmat:

• Oikeasti ne umppari-ilmaisut kuntoon, täytyy nostaa kompostikehikkolootat ja muut auton kyytiin
• Yliheittojen harjoittelua, ettei aina tartte kökkiä keskilinjalla
• Suorien pistojen vahvistusta edelleen
• Välillä muistaa tehdä jotain kivaa, näkölähtöjä, ääniä jne.
• Tyhjiä täytyy harjoitella

Lopuksi otettiin vielä kevään toinen esineruutu, peltoa/aukeahkoa aluetta, 50 m syvä + 30-40 m leveä, neljä esinettä taka-osassa. Edelleen petailin onnistumista ja annoin Oton tulla ruudun laitaan katsomaan esineiden viennit, joita ei tosi sen enempää esitelty. Otto teki hyvin töitä ja bongasi tosi nopeasti esineet, 3 kpl. Sai palkan jokaisen esineen jälkeen. Muuten ei huomautettavaa, mutta sandaalin selkeästi noteerasi, mutta ei edes pysähtynyt sen kohdalle, eikä siis tuonut. Tuo ei varmaan ollut hyvä senkään vuoksi, että nythän se saattaa yhdistää, että jos jostain syystä ei tykkää jostain esineestä, niin sitä ei tarvitse tuoda. Yleensä tällaista ongelmaa ei kyllä oo ollut, että en tiedä mistä kiikasti. Ja toi muuten tällä kertaa kaksi ekaa esinettä metrin päähän minusta eikä tiputtanut ja kolmannella esineellä otin ihan oikean luovutuksen. Jes, ei enää tiputteluja sinne muutaman metrin päähän.

Jatkosuunnitelmat:

• Ruutuun se määrä esineitä, mitä aion tuottaa pois => ettei mahdollisuutta jättää tuomatta epämieluisia esineitä + esineiden määrää voisi vaihdella
• Vaaditaan oikeat luovutukset, että saa palkan => että vahvistetaan sitä, ettei voi sylkeä lelua matkalla
• Vähemmän kiljuntaa ja ilakointia siinä vaiheessa, kun Otto on tuomassa lelua => ei syytä kiljuntaan, kun ei oo ongelmaa tuonnin kanssa ainakaan tällä hetkellä
• Vieraat esineet, tähän asti ollut aina omat
• Kasvatetaan ruudun kokoa oikeaan kokoon
• Ei näytetä esineiden vientiä

Ja eikun vaan treeniä lisää, hirveä hinku päästä aloittamaan treenikausi oikein kunnolla!