Toko-hommista on nyt ollut muutaman viikon tauko, joten oli taas aika keräillä ruututörpöt ja muut välineet kasaan ja suunnata töiden jälkeen tekaisemaan lyhyet tokotukset.
Alkuun otettiin pari ruutua alustalla, välillä yksi kerta ilman alustaa ja sitten taas alustalla. Meni ihan kivasti, joka kerta ruudun sisään, ilman alustaa jäi ruudun keskivaiheille tai vähän sen etupuolelle, mutta kelpuutin kuitenkin.
Noutoja otettiin ohjatun noudon kapulalla pari kertaa niin, että otin koko setin ja vapautin luovutuksen jälkeen namilautaselle jalkojen välistä.
Luoksetuloja otin pari kertaa suorina luoksetuloina, meinasi jäädä loppuasennossa jotenkin kummallisen kauas eteen, josta vähän korjautin. Yhden kerran tein pallolla seis-pysäytyksen, mutta eipä se -yllätys yllätys- ollut vieläkään oikein napakka. Ja heti sen jälkeen suora luoksetulokin oli vähän sellaista hipsuttelua, vaikka laukalla tulikin. Täytyisi vaan uskaltaa tehdä näitä, mutta talvella sain kehitettyä kammon noista pysäytyksistä, kun Otto ei tullut enää ollenkaan ripeästi luokse, joten en ole juuri uskaltanut ottaa pysäytyksiä luoksetulon yhteydessä. Namienheittelytaktiikalla stopit on aika napakoita, mutta näköjään luoksetuloon yhdistettynä ei sitten taas olekaan eli O ei taida yhdistää näitä juttuja.
Tokottelujen jälkeen kurvattiin vielä metsään tekemään esineruutu. Edelleenkään en saanut aikaseksi tehdä täyskokoista ruutua, koko noin 50m x 30 m, esineitä kolme. Otto odotti autossa, eikä nähnyt esineiden vientiä. Sitten Otukainen areenalle ja etsimään. Aika pian löysi keskimmäisen esineen, joka oli noin puolessa välissä syvyyttä. Palkka palautuksesta. Toinen esine vaati kaksi lähetystä, mutta toisella kiekalla nousi vasemman puoleinen esine takaa, josta palkka. Ja kolmannella lähetyksellä Otto sai tehdä vähän aikaa hommiakin, enkä nähnyt, että missä se viiletteli, mutta suht pian sen bongasi kolmannen, oikeanpuolisen esineen, luovuttikin peräti ihan nätisti ja sai palkan. Aivan älyttömän hienoa!
Jos tokotusten aikana jälleen mietin, että siitä tekemisestä uupuu se viimeinen kipinä, jota kaipaisin, niin metsässä se kipinä on onneksi olemassa. Juuri riittävä kipinä, ettei Otto kaahaa päättömänä ympäri metsää, mutta ripeästi ja hyvinkin omatoimisesti tekee hommia. Se ei paljoa kysele, että mitähän tässä oikein pitäisi tehdä. On mulla vaan reipas pikkutyyppi!
Ai joo ja ihan lopuksi piti vielä kaivaa noutokapula esiin, kun joku siinä ohjatun kapulan tuonnissa jäi kaivelemaan. Otin tällä kertaa pienehkön sorvatun kapulan, tein normi noudon ja vapautin luovutuksen jälkeen namilautaselle. Ekalla kerralla ehkä vähän ponneton ja luovutuksessa ote oli löysä. Toisella kerralla oli napakampi palautus ja suukin taisi pysyä kiinni luovutuksessa eli selkeästi parempi. Kannatti siis ottaa uusintakiekka, näistä noudoista jäi ihan ok fiilis!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti