Heti aamusta jatkettiin viikon teemalla eli hyppynoudolla. Kuten eilen illalla päätin, otettiin käyttöön painavampi noutokapula ja jatkettiin harjoituksia pahviesteellä. Liekö olin aamulla vielä niin koomassa, etten oikein muista, että miten meni, mutta ainakaan ison kapulan nouto ei tuottanut ongelmaa.
Muistaakseni ekalla kerralla heitin vähän vinoon, jolloin Otto ohitti esteen mennessä, josta kielsin, Otto taisi palata takaisin. Otettiin (ehkä, kun en muista) kokonaan uusi heitto, hyvät hypyt mennen tullen ja hyvä luovutus. Otettiinpä ehkä kolmannenkin kerran, joka meni hyvin.
Illalla käytiin ottamassa tottista hakutreeniporukoiden kanssa. Alkuun henkilöryhmä, ei suurempia huomauttamisia. Sen jälkeen nopeat jäävät (istu & maahan). Seuraavaksi tunnari (piti väliin sotkea vähän tokottelujakin), joka meni vähän niinkuin sinnepäin, mutta ei ihan nappiin. Kepit oli vaakarivissä. Otto meni nätisti kapuloille, haisteli, otti omansa (josta ehdin jo kehua), tiputti, haisteli & maisteli?? toista, toi sitten omansa. Tehtiin toinen kiekka. En oo varma, että häpsiikö Otto hampaillaan vieraita keppejä vai ei, mutta otti sentään omansa ja palautti. Sen jälkeen otin muutaman oman palautuksen, jotka oli kohtuu kivoja.
Sitten päästään niihin juttuihin, jotka nostaa väkisinkin hymyn korviin. Kiipeilytin Ottoa ensin estettä edestakaisin ja päätin sitten rohkaistua ottamaan noutokapulan kehiin (sen kevyemmän tosin jälleen). Ekalla kerralla O karkasi perään ennen käskyä, mutta kiipesi hyvin, takaisinpäin kävin vähän varmistamassa, että kiipeää kanssa. Hyvä luovutus. Toisella kiekalla heitin liikaa oikealle ja kävin varmuuden vuoksi hakemassa kapulan pois. Toinen yritys onnistui huonoheittoiselta ohjaajalta, O malttoi odottaa käskyä, kiipesi molempiin suuntiin (jälleen kävin vähän varmistelemassa, että kiipeää myös takaisin), nouti hyvin ja luovutti hyvin. Supersupersuper tyytyväinen!!
Lopuksi vielä eteenmeno patukalle, valmistelevassa osassa meinasi keulia, tehtiin pari kunniakierrosta ennen lähetystä.
Ja ihan ihan lopuksi toisella kierroksella lisää onnistumisia. Löydettiin kentän kopista pk-este, jota pystyy korottamaan lauta laudalta. Laitoin namilautaset tällä kertaa esteen kummallekin puolelle ja aloin hyppyyttää esteen vieressä seisten noin 70 cm ylöspäin. Meni kivasti, kunnes rysähti. Otto otti jo aiemmin tukea / kolautti takajalkoja esteeseen ja sitten kun saavutettiin maaginen 100 cm raja, niin estehän kaatui rymisten melkein Oton päälle, joka oli lautasella palkallaan. Otto vähän toki säikähti, mutta yritin itse vaan kehua. Vähän tuli kauhistus mieleen, että tällaisissa asioissa O on vähän herkkis, eikä tämä ainakaan paranna hyppyongelmaa. Mutta vielä mitä!
Otettiin kerran hyppy molempiin suuntiin 90 cm korkeudelta ja nostettiin sen jälkeen takaisin 100 cm:iin. Ja kappas, se rymähdys oli saanut aikaan sen, että Otto hyppäsi korkealta ilmavalla kaarella yli. Ei tuntunut pahasti ainakaan jänskättävän ja Otto otti lisää korkeutta hyppyyn, ettei kolauta / kaada estettä. Tähän lopetettiin ja tällaisella setillä jatketaankin. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti