Oton melkein eka jälki ikinä... ja tokoa

Tänään töiden jälkeen kaapasin koiruuden autoon ja ajeltiin kentälle tekemään tokosulkeisia. Aloitettiin ruudulla, joka meni vähän sieltä tänne päin. Ollaan jonkun aikaa nyt hinkutettu ruutua lautasella ja sehän menee hyvin. Tänään päätin, että yritämme tehdä suoraan ilman lautasta. Otto selvästi ymmärsi, että mitä liikettä ollaan tekemässä, kun juoksi ruutuun päin, mutta päätyi ruudun taakse, eikä löytänyt oikeaa paikkaa. Kutsuin pois ja lähetin uudestaan. Jälleen suunta oli oikea, mutta tällä kertaa O päätyi seisoskelemaan vähän isomman kiven viereen ruudun etupuolelle. Siinä vaiheessa alkoi jo säälittää, kun toinen raukkaparka seisoi tukevasti jaloillaan kiven vieressä hievahtamatta odottaen, että koska sitä palkkaa tulee hyvin tehdystä työstä. Tämän jälkeen palattiin takaisin lautasharjoituksiin, jolloin ei tietty ongelmaa. Ja sen jälkeen lautanen pois, eikä edelleenkään ongelmaa, kun poloinen oli kerran onnistunut menemään siihen oikeaan spottiin ruuduun sisällä. Joo, tälle tartteis varmaan tehdä jotain. :)

Seuraavaksi metallinouto, jota olen kartellut, kun välillä nouto on ankea ihan puukapulallakin, niin saati sitten metskulla. Nostatin ensin vähän haukuttamalla, jonka jälkeen linkaisin metallin. Otto oli sen verran kiekoilla, että nykäisi metrin verran perään. Otin takaisin sivulle, annoin hakea kun oli sen verran innoissaan, palautus ravilla / pari laukka-askelta, mutta sentään toi ja eikä arponut kapulan suuhun ottoa. Ihan ok luovutuskin. Auttaisikohan muuten, jos kapula olisi vähän pienempi. Nyt kapula tuppaa valahtamaan toisen laipan varaan Oton suussa ja kaippa sitä on hankalampi kantaa epätasapainossa. Jos siis kapulan suuosa olisi lyhyempi, niin sitten se ei luiskahtaisi epätasapainoon suussa. Vai meneekö jo turhan hieromiseksi...

Tunnarissa palikat kellotaulumallissa, otti omansa, mutta haisteli sen jälkeen vielä muita. Minä hölösuu kehuin jo heti kun otti omansa, pitäisi malttaa pitää pää kiinni ja odottaa, että koira tekee hommat. Otettiin toisen kerran, tällä kertaa ei  tehnyt enää varmistuksia, kun oli ottanut oman kapulan suuhun. Kohtuunopea palautus, ei mikään tykki, mutta ok. Ok luovutus. Sen jälkeen heitin pari kertaa ja otin luovutuksen.

Loppuun piiiitkä eteenemeno patukalle ja leikkiä.

--------------

Tuumailin kotoa lähtiessä, että mitä tehtäisiin tokottelujen jälkeen, käydäänkö vaan metsälenkillä vai tehdäänkö ihan jotain. Päädyin siihen, että mehän käydään ajamassa jälki. Oton kanssa ei todellakaan ole ajettu jälkeä, eikä makkararuutuja eikä makkarajälkiä, ei pellolla eikä metsässä. Omaksi iloksemme ajattelin kuitenkin polkaista jäljen ja katsoa, että miten mörriäinen selviytyy. Kepit se kyllä tykkää etsiä ja ilmaista, annan sen nostaa kepit ja tuoda. Niinpä tuumasta toimeen, "ihan pikkuisen" harjoittelussa oikaisten, kävelin metsään kaarevan jäljen, pituutta ehkä 150 m ja tiputtelin jäljelle 3 kpl keppejä. Vähän odotusta ja sen jälkeen sesse hommiin. Jälkitermeistä juurikaan tietämättä, ajoi kai aika korkealla nenällä, mutta kulki suunnilleen jäljen päällä ja ilmaisi kaikki kepit ja sai nakkia naamariin jokaisesta kepistä. No joo, välillä meinasi vähän pyöriä, jolloin pysähdyin ja odottelin, että jatkoi oikeaan suuntaan. Ja loppuun vielä purkillinen syötävää loppupalkaksi.

Minkään oppikirjan tai kenenkään valveutuneen jälki-ihmisen mielestä näin ei varmaan treenata, mutta eipä mulla mitään tavoitteitakaan ole tämän suhteen. Ja jos kerran koira tykkää touhuta, niin ehkä jatkamme omaksi iloksemme tällaista sen kerran tai pari kesässä. Tietty jos joku päivä innostun vaikkapa etsintäkokeessa, niin voi harmittaa, että on tullut oiottua mutkissa ja treenattua väärällä tavalla, mutta se olkoon sen ajan murhe. Ja hei, toisaalta, voi kai koira oppia jäljestämään (ts. etsimään keppejä jäljeltä) muullakin tavalla kuin askel askeleelta niin, että pohjat tehdään namien kanssa oikeaoppisesti ensin pellolla. ;-)