Kisojen jälkeinen tunnaripettymys on laantunut ja on ehditty jo treenatakin. Maanantaina hallilla piti heti koittaa, että onko se
tunnari nyt sitten rikki vai ei. Ei ollut. Otettiin ihan vieraat kapulat käyttöön ja laitettiin normaalia enemmän kapuloita haisteltavaksi. Otto haisteli rauhassa ja varmasti kapulat läpi ja oman tullessa eteen nappasi sen epäröimättä suuhunsa. Tietenkin hyvä, että kisamoka taisi olla vaan joku työtapaturma, mutta olisi voinut tapaturma jäädä tapahtumatta… Ehkä vire oli vähän korkeammalla kisoissa, joten voisi vielä testiksi nostaa vähän virettä ja päästää suoraan kapuloille haistelemaan ja testata, että aiheuttaako se väärän näpsimistä.
Ohjattua tehtiin kanssa. Ensin pari pelkkää merkille palkkausta lennosta pallolla. Sen jälkeen tehtiin kävelyt kapuloineen, mutta palkka merkiltä. Sen jälkeen koko liike, jätettiin oikea kapula noin metriä lähemmäksi. Ei ongelmaa. Jes! Jätettiin tähän onnistumiseen.
Itseksemme tehtiin vähän seuraamista ja jotain jääviä muistaakseni, parit kaukot joltain välimatkalta, muistikuvat ei ole oikein selkeät.
Kakkoskierroksella tehtiin
paikkamakuun alkuja ja loppuja. Oltiin keskimmäisenä, kummallakin puolella koirat, joita vaihtelevasti käskettiin maahan ja ylös, lisäksi liikkuri kulki edessä käskyttämässä alas/ylös ja huuteli vielä käskyjä mennessään. Otto oli ylipätevä eläin, ei mennyt lankaan kertaakaan. Jatkossa otetaan myös testiin sellainen, että niin kauan kun ei ole meidän vuoro, niin katson eteenpäin ja omalla vuorolla otan jonkun kontaktin koiraan ennen käskyn antoa. Ehkä tämä selkeyttää, että koska on ”meidän vuoro”. Tai sitten ei.
Lopuksi tehtiin vielä hallintaharjoitusta, joka oli mielestäni superhyvää treeniä sekä mulle että
koiralle. Oton kanssa on vanhastaan jäänyt tosi pinttyneesti päälle, etten uskalla kunnolla kieltää,
jotta se ei passivoidu ja heitä hanskoja tiskiin. Varsinaisten liikkeiden aikana varsinkaan en uskalla olla riittävän selkeä ja napakka ja esimerkiksi ohjatussa noudossa se näkyy siinä, että jos Otto on lukinnut keskikapulan ja vaikka kuinka huudan sille seis, niin sinne kapulallehan se painuu ja sitten on turha enää mylviä. En oikein voimakkaasti uskalla sitä pysäyttääkään, kun se helposti saattaa yhdistää sen ylipäätään ohjatun kapulan hakemiseen. Vaikeaa, niin vaikeaa.
Tämän selostuksen jälkeen siis itse
hallintaharjoitukseen, kiitokset vaan tästä vinkistä meidän koutsille. Heitin ensin pallon toiseen suuntaan etuviistoon ja sitten toisen pallon toiseen suuntaan etuviistoon. Sen jälkeen koiran vapautus ja sehän lähtee sinne viimeksi heitetyn pallon luo. Matkalla koiran pysäytys, kehu ja kädellä ohjaus sen toisen pallon suuntaan ja sitten bileet. Tämähän meinasi olla vaikeaa, Otto ei paljoa korvaansa lotkauttanut mun seis-huuteluille ensin, kun yritin vikistä jotain sen perään. Ensin siis epäonnistuneita yrityksiä, jolloin O kävi vaan hakemassa haluamansa pallon. Sitten suivaannuin ja karjaisin kerran niin, että kitapurjeet heilui ja johan pysähtyi. Ohjauksella olisi vaan jatkanut ekan pallon luo, josta uusi pysäytys ja liikuin toisen pallon suuntaan, jonne Otto lopulta osasi suunnata ja sitten bileet pystyyn. Näitä tehtiin puolta vaihdellen aika monta kertaa ja kappas, alkoi pysähtyä jo aika maltillisella käskyllä. Edelleen ohjaus oli se vaikea osuus. Näitä siis jatkossa lisää, eikä pidä sortua auttamaan koiraa liikaa kävelemällä ihan oikeaan palloon kiinni. Kuulemma itsepintaisesti sitä tein, vaikka sain selkeät ohjeet toimia toisin. :D Jos koira edelleen jatkaa sille väärälle pallolle, niin uusi seis ja sitten kädellä taas ohjaus oikeaan suuntaan. Eiköhän tästä hyvä tule, eikä Otto mennyt mitenkään ryttyyn siitä, vaikka jouduttiinkin kumpikin epämukavuusalueelle!
**********
Tässä siis maanantain treeniosuus, sitten se nakupelleosuus. Oton frisyyriä on kuittailtu jo jonkin näyttäväksi Late Lampaalta tai käpylehmältä, joten sunnuntaina piti jo vihdoin aktivoitua ja suorittaa nyppimisoperaatio. Ei Otosta ihan nakupelleä tullut, mutta kyllä se taas aika oudolta näyttää, kun silmä tottui siihen tursas-lookiin!
**********
Tänään käytiin heti töiden jälkeen hallilla tekemässä tokoa ja agilityä keskenämme. Ensi kunnon setti tokoa aika rivakkaan tahtiin. Ensin pelkkää ruudun merkkiä pari kertaa, aika kivat "pysyt". Sen jälkeen alkuosa ruutuun asti siten, että palkka oli valmiina ruudussa. Sen jälkeen loppuosaa niin, että vein Otuksen ruutuun maahan ja tein loppuosan perusasentoon asti, oli oikein hyvä. Sen jälkeen vielä niin, että kävinkin palkkaamassa ruutuun maahan, enkä kutsunut mukaan, ei nykinyt yhtään.
Sen jälkeen metallihyppynouto semikorkealla esteellä, normimeiningit, saisi olla rivakampi palautus. Sen jälkeen sama puukapulalla, oli ok.
Suoria luoksetuloja merkkitötsien ohi suoraan patukkaan kertaa aika monta. Taisi olla tokalla kerralla, kun varasti mun aukoessa suutani hämäykseksi, mistä palautin takaisin. Sen jälkeen liikkeelle lähtö oli taas tosi hidas, joten pitihän sitä ottaa sitten vielä pari kertaa päälle, jotta olin tyytyväinen vauhtiin. Tää on tällaista hienosäätöä.
Ohjattu oli aika kiva. Ensin taisin tehdä kävelyt ja palkata merkille. Sen jälkeen kävelyt ja jätin vasemman n. metrin lähemmäksi muiden kapuloiden linjasta. Lähes täydellinen merkki ja lähti oikealle (siis vasemmalle) kapulalle. Odotin kumminkin normia pitempään vapautuksen kanssa ja mitä tekee Otto? Menee tättäröimään merkille kapulan kanssa. Kutsuin kerran ja vapautin sitten matkalta. Ja pitihän se sitten testata se oikeakin, jälleen merkki inasen vajaa, josta kumminkin lähti hyvin oikealle kapulalle (joka oli kanssa n. metriä lähempänä muita) ja tällä kertaa tuli jo suoraan ilman merkkitättäröintejä, josta vapautus ennen kuin oli mun luona. Joskus pitäisi varmaan ottaa ihan luovutukseenkin asti...
Kaukot tein kisamatkalta niin, että jätin hihnan takajalkojen merkiksi (perus i-s-m-s-i) . Näppärät vaihdot, vikalla s-i -vaihdolla meni taaksepäin, mutta menköön. :-) Taidettiin ottaa vielä m-i ja m-s -aloitukset lähempää.
Sitten siirryttiin viereiselle kentälle tekemään aksaa, kun siellä oli esteet ja radat valmiina. Hypyt oli maxikorkeudessa, joten ei me niitä alettua laskea, hyvin Otus pomppi eikä yksikään rima tippunut. Hypyttelin muutaman esteen sarjoja ja putkia sekalaisesti. Aika kivasti ohjautui, vaikken mitään mistään tekniikoista tajuakaan. Lisäksi otettiin puomin ja A:n kontakteja (tai siis koko esteitä), pysähtyy tosi kivasti kontaktille, kun siellä maassa on nami odottamassa ja jää siihen hengailemaan ennenkuin jatketaan matkaa. Ekalla kerralla taisi rysäyttää A:lta niin vauhdilla, että kaikki jalat vaan tuli maahan kerralla, mutta sen jälkeen skarppasi. Huomenna päästään tekemään samaa rataa ihan ohjatusti ja lisätään taas ohjaajan ymmärrystä oikeaoppisesta ohjaamisesta.
