sunnuntai 24. helmikuuta 2013
torstai 21. helmikuuta 2013
Häiriömerkki
Alkuviikon tokot toistivat aika normaalia kaavaa, vähän tehtiin jotain uusiakin jippoja, jotka laitetaan muistiin ja toistetaan taas joskus.
Aloitettiin tunnarilla, kisatunnari, kapulat rivissä. Haisteli hyvin, otti omansa epäröimättä ja palautti ravilla. Ei näpsimisongelmia tai muitakaan.
Oton merkit ei ole enää maailman huonoimmasta päästä, mutta vähän siitä tekemisestä puuttuu voimaa. Niinpä saatiin maanantain ryhmätreeneissä ohjeeksi testata merkkiä extrahäiriöillä. Merkin etupuolelle laitettiin kaikenmaailman hallilta löytyneitä pehmoleluja, palloja ja muita ensin niin, että merkille oli suora kuja mennä. Lähetys merkille ja O paineli tyytyväisenä pehmolelun luo ja alkoi mallailla sitä suuhunsa. Tästä kielsin ja J kävi näyttämässä merkkiä. O taisi toisenkin kerran vaan mennä jonkun pallon luokse, josta kielsin ja liikuin itse kohti merkkiä, lopulta Otto sinne merkin taakse päätyikin. Tästä isot kehut. Alkuun näytti jo siltä, että pieni koira alkoi mennä ottomaiseen tyyliin lyttyyn, mutta sitten kun taas onnistumisia tuli, niin itseluottamus kasvoi selvästi. Lopulta niitä leluja oli suoraan siinä kulkureitillä ja silti Otto kykeni siirtymään suoraan merkin taakse. Kun siis viisaammat sanoo, että sieltä mukavuusalueelta kannattaa mennä ulkopuolelle, niin niinhän se sitten kannattaa. En olisi yksin tätä uskaltanut koittaa, että jos koko merkki menee rikki, mutta eipä niin käynyt!
Tämän jälkeen tehtiin ohjattu nouto, vasen puoli. Merkki oli oikeasti hyvä ja paikka suora, Otolla oli oikeampi asenne merkille menoon. Myös vasemman kapulan nouti, vaikka silmäili aika voimakkaasti keskikapulaa. Palautuksessa päätyi - taas - merkille, tiputti kapulan, mutta taisi tuoda sen sen jälkeen oma-aloitteisesti. Tähän siis vaan rutiinia lisää ja enemmän sitä, että nouto tehdään loppuu asti. Sitä kautta varmuus toivottavasti lisääntyy ja saadaan vauhtiakin vähän enemmän.
Toisessa setissä tehtiin paikallaolon alkuja ja loppuja häirittynä. Otto kuunteli hyvin, kerran taisi yrittää painua maahan liikkurin voimakkaammasta maastoutumiskäskystä.
*****
Keskiviikon omatoimitokoista ei ole enää kovin tarkkaa muistikuvaa.
Zetassa kaikki asennot oikein, palkkasin suoraan koiran viereen palattuani.
Ohjatusta ensin vasen puoli, välissä jotain muuta ja sitten vielä oikea puoli. Merkit oli kummatkin kai ihan ok, nouto ok luovutukseen asti, ei kamalaa vauhdin hurmaa, mutta ei myöskään mennyt merkille tättäröimään. En kyllä oikeasti muista, että menikö noin, mutta ehkä joo. Jossain välissä ehkä palkkasin pelkästä merkistäkin.
Luoksetulosta ensin vika pätkä maasta-eteen, sen jälkeen törppöjen ohi suoraan. Namiheittelyillä stoppeja ja maahanmenoa, olivat ihan ok.
Kaukoista erilaisia settejä, joko kisasettejä tai pelkkiä aloituksia, vaihdot muuten ok, välillä meinasi liikkua s-i taaksepäin.
Metskuhyppynoutoa kerran normikorkeudella. Perinteinen tyyli, ei todellakaan tulta ja tappuraa, mutta varmaa suorittamista. Toisen kerran matalla esteellä ja hetsaten alkuun, oli paremman näköistä.
****
Agilityä tehtiin keskiviikkona tokon jälkeen nopsasti. Vähän putkia, A:ta, puomia, keinua yksittäin.
Tämän päivän ohjatuissa treeneissä tehtiin keppejä, ne ei vaan nyt edisty, kun kerran viikossa tehdään. Yritin jälleen siirtää keskimmäiset kepit suoraan linjaan, mutta kun ei niin ei. Jos avaa sen 5 senttiä, niin ei ongelmaa. Viimeistään kun lumet sulaa niin sitten otetaan kepit kerran kotiin lainaan ja tehdään tehokuuri.
Keinu tehtiin pari kertaa ilman hidastusta, ei näyttänyt Ottoa haittavaan. Lopuksi vielä kertaalleen hidastettuna, ettei vaan jää traumoja. :D
Lähtöjä harjoiteltiin niin, että koira ekan esteen taakse ja itse provosoin sitä hyppäämään liikkumisella. Kerran jouduin huomauttamaan, sitten ei mennyt enää lankaan. Tuon putkiaivon kanssa vaan käy niin, että sen jälkeen ollaankin kovin epävarmoja siitä, että saako sillä käskylläkään sitten vielä lähteä.
Ohjauksen aiheena olivat takaaleikkaukset (vai mitä ihmettä ne sitten mahtoi ollakaan?). Joka tapauksessa niin, että hypyt oli viistosti, jonne koiraa vasemmalta ohjattiin ja ja sen toisen esteen takana vaihdettiin puolta, kun koira oli jo hyppäämässä. Otolla ei ollut ongelmaa edetä sinne, kun palkkana odotti pallo. Varmaan ihan sama, vaikka olisi juossut kokonaan eri suuntaan, eli ei siinä mun ohjauksella paljoa ollut tekoa...
Aloitettiin tunnarilla, kisatunnari, kapulat rivissä. Haisteli hyvin, otti omansa epäröimättä ja palautti ravilla. Ei näpsimisongelmia tai muitakaan.
Oton merkit ei ole enää maailman huonoimmasta päästä, mutta vähän siitä tekemisestä puuttuu voimaa. Niinpä saatiin maanantain ryhmätreeneissä ohjeeksi testata merkkiä extrahäiriöillä. Merkin etupuolelle laitettiin kaikenmaailman hallilta löytyneitä pehmoleluja, palloja ja muita ensin niin, että merkille oli suora kuja mennä. Lähetys merkille ja O paineli tyytyväisenä pehmolelun luo ja alkoi mallailla sitä suuhunsa. Tästä kielsin ja J kävi näyttämässä merkkiä. O taisi toisenkin kerran vaan mennä jonkun pallon luokse, josta kielsin ja liikuin itse kohti merkkiä, lopulta Otto sinne merkin taakse päätyikin. Tästä isot kehut. Alkuun näytti jo siltä, että pieni koira alkoi mennä ottomaiseen tyyliin lyttyyn, mutta sitten kun taas onnistumisia tuli, niin itseluottamus kasvoi selvästi. Lopulta niitä leluja oli suoraan siinä kulkureitillä ja silti Otto kykeni siirtymään suoraan merkin taakse. Kun siis viisaammat sanoo, että sieltä mukavuusalueelta kannattaa mennä ulkopuolelle, niin niinhän se sitten kannattaa. En olisi yksin tätä uskaltanut koittaa, että jos koko merkki menee rikki, mutta eipä niin käynyt!
Tämän jälkeen tehtiin ohjattu nouto, vasen puoli. Merkki oli oikeasti hyvä ja paikka suora, Otolla oli oikeampi asenne merkille menoon. Myös vasemman kapulan nouti, vaikka silmäili aika voimakkaasti keskikapulaa. Palautuksessa päätyi - taas - merkille, tiputti kapulan, mutta taisi tuoda sen sen jälkeen oma-aloitteisesti. Tähän siis vaan rutiinia lisää ja enemmän sitä, että nouto tehdään loppuu asti. Sitä kautta varmuus toivottavasti lisääntyy ja saadaan vauhtiakin vähän enemmän.
Toisessa setissä tehtiin paikallaolon alkuja ja loppuja häirittynä. Otto kuunteli hyvin, kerran taisi yrittää painua maahan liikkurin voimakkaammasta maastoutumiskäskystä.
*****
Keskiviikon omatoimitokoista ei ole enää kovin tarkkaa muistikuvaa.
Zetassa kaikki asennot oikein, palkkasin suoraan koiran viereen palattuani.
Ohjatusta ensin vasen puoli, välissä jotain muuta ja sitten vielä oikea puoli. Merkit oli kummatkin kai ihan ok, nouto ok luovutukseen asti, ei kamalaa vauhdin hurmaa, mutta ei myöskään mennyt merkille tättäröimään. En kyllä oikeasti muista, että menikö noin, mutta ehkä joo. Jossain välissä ehkä palkkasin pelkästä merkistäkin.
Luoksetulosta ensin vika pätkä maasta-eteen, sen jälkeen törppöjen ohi suoraan. Namiheittelyillä stoppeja ja maahanmenoa, olivat ihan ok.
Kaukoista erilaisia settejä, joko kisasettejä tai pelkkiä aloituksia, vaihdot muuten ok, välillä meinasi liikkua s-i taaksepäin.
Metskuhyppynoutoa kerran normikorkeudella. Perinteinen tyyli, ei todellakaan tulta ja tappuraa, mutta varmaa suorittamista. Toisen kerran matalla esteellä ja hetsaten alkuun, oli paremman näköistä.
****
Agilityä tehtiin keskiviikkona tokon jälkeen nopsasti. Vähän putkia, A:ta, puomia, keinua yksittäin.
Tämän päivän ohjatuissa treeneissä tehtiin keppejä, ne ei vaan nyt edisty, kun kerran viikossa tehdään. Yritin jälleen siirtää keskimmäiset kepit suoraan linjaan, mutta kun ei niin ei. Jos avaa sen 5 senttiä, niin ei ongelmaa. Viimeistään kun lumet sulaa niin sitten otetaan kepit kerran kotiin lainaan ja tehdään tehokuuri.
Keinu tehtiin pari kertaa ilman hidastusta, ei näyttänyt Ottoa haittavaan. Lopuksi vielä kertaalleen hidastettuna, ettei vaan jää traumoja. :D
Lähtöjä harjoiteltiin niin, että koira ekan esteen taakse ja itse provosoin sitä hyppäämään liikkumisella. Kerran jouduin huomauttamaan, sitten ei mennyt enää lankaan. Tuon putkiaivon kanssa vaan käy niin, että sen jälkeen ollaankin kovin epävarmoja siitä, että saako sillä käskylläkään sitten vielä lähteä.
Ohjauksen aiheena olivat takaaleikkaukset (vai mitä ihmettä ne sitten mahtoi ollakaan?). Joka tapauksessa niin, että hypyt oli viistosti, jonne koiraa vasemmalta ohjattiin ja ja sen toisen esteen takana vaihdettiin puolta, kun koira oli jo hyppäämässä. Otolla ei ollut ongelmaa edetä sinne, kun palkkana odotti pallo. Varmaan ihan sama, vaikka olisi juossut kokonaan eri suuntaan, eli ei siinä mun ohjauksella paljoa ollut tekoa...
keskiviikko 13. helmikuuta 2013
Alkuviikon tokot
Tällä viikolla tokottelufiilikset ovat taas palanneet. Maanantain kimppatreenit olivat erittäin lyhyet, mutta ihan onnistuneet.
Tunnari. Vierailla kapuloilla, kapuloita ehkä reilut 10 sikin sokin. Törmäsi aika pian omaansa ja lähti palauttamaan välittömästi. Ei siis mitään väärien härkkimisiä, tosin aloittikin samalta laidalta tsekkauksen kuin missä se oma oli.
Ohjattu nouto. Oikea puoli. Merkin kautta oikealle ja vapautus, kun oli palannut merkkilinjan tälle puolelle. Ei ongelmaa. Merkki oli vähän hidas, mutta kohtuu suora. Sen jälkeen kävelyt uudestaan ja palkka merkiltä. Ja siinäpä se sitten olikin, vähän patukanpureskelua loppuun. Jatkoa ajatellen (seuraavien kisojen jälkeisessä elämässä) merkkiä voisi tehdä niin, että kapulat on ihan merkin ympärillä, mutta silti kyettävä menemään merkille. Tai sitten kylvää vaikka nameja ympärille ja saisi sen väistämään niitä ja pyrkimään voimakkaammin merkille. Toinen mietittävä asia on, että sallinko Otuksen kiertävän merkin oikealle puolelle, jonka se helposti tekee vai pitääkö sen pysyä merkin takana. Ei kai siinä muuta ole, mutta voipi kaataa merkin helposti, kun lähtee vasemmalle.
Tiistaina käytiin keskenämme hallilla, silloin tehtiin pitempi setti.
Seuraaminen. Alkulämpäksi seuraamista, käännöksiä vasemmalle. Meinasi vähän keulia, mutta se on niin harvinaista, että antaa vaan vähän edistää, kun paikka on muuten suora ja kontakti ok.
Zeta. Virittelin ihan tötteröt paikoilleen, järkkänä s-i-m. Kaikki vaihdot oikein, palkkasin ekan ja vikan suoraan, istumisesta otin vaan mukaan seuraamaan.
Ruutu. Ensin palkka merkiltä. Sen jälkeen ruutuun asti, jossa valmis palkka. Loppuosaa sen jälkeen niin, että jätin O:n seisomaan ruutuun, palasin alkupaikalle ja tehtiin sen jälkeen liike loppuun. Toisen kerran kävin palkkaamassa pysymisestä.
Luoksetulo. Suora luoksari tötteröiden ohi, ihan ok draivi.
Tunnari. Vieraat kapulat rivissä, hyvä haistelu ja toi omansa.
Kaukot. Erilaisia settejä takapalkalla. Pääosin hyvät vaihdot, m-s tuppaa nousemaan liian pitkäksi ja joskus liikuttaa toista takajalkaa => tästä puhtaat s-i tai s-m vaikeat. Varmaan avain onneen olisi supumman ylösnousun opettaminen, niin sitten ne jatkotkin olisi helpommat. Tai ei kai tämä nyt mikään uusi asia edes ole... ;-)
Loppuun vaan jotain pelailuja. Ai juu ja keinu tehtiin ihan itseksemme kertaa neljä. Hidastin joka kerta vähän keinun alastuloa, tosi kivasti meni. Puomi taidettiin ottaa kahdesti lopun namipalkalla.
Tunnari. Vierailla kapuloilla, kapuloita ehkä reilut 10 sikin sokin. Törmäsi aika pian omaansa ja lähti palauttamaan välittömästi. Ei siis mitään väärien härkkimisiä, tosin aloittikin samalta laidalta tsekkauksen kuin missä se oma oli.
Ohjattu nouto. Oikea puoli. Merkin kautta oikealle ja vapautus, kun oli palannut merkkilinjan tälle puolelle. Ei ongelmaa. Merkki oli vähän hidas, mutta kohtuu suora. Sen jälkeen kävelyt uudestaan ja palkka merkiltä. Ja siinäpä se sitten olikin, vähän patukanpureskelua loppuun. Jatkoa ajatellen (seuraavien kisojen jälkeisessä elämässä) merkkiä voisi tehdä niin, että kapulat on ihan merkin ympärillä, mutta silti kyettävä menemään merkille. Tai sitten kylvää vaikka nameja ympärille ja saisi sen väistämään niitä ja pyrkimään voimakkaammin merkille. Toinen mietittävä asia on, että sallinko Otuksen kiertävän merkin oikealle puolelle, jonka se helposti tekee vai pitääkö sen pysyä merkin takana. Ei kai siinä muuta ole, mutta voipi kaataa merkin helposti, kun lähtee vasemmalle.
Tiistaina käytiin keskenämme hallilla, silloin tehtiin pitempi setti.
Seuraaminen. Alkulämpäksi seuraamista, käännöksiä vasemmalle. Meinasi vähän keulia, mutta se on niin harvinaista, että antaa vaan vähän edistää, kun paikka on muuten suora ja kontakti ok.
Zeta. Virittelin ihan tötteröt paikoilleen, järkkänä s-i-m. Kaikki vaihdot oikein, palkkasin ekan ja vikan suoraan, istumisesta otin vaan mukaan seuraamaan.
Ruutu. Ensin palkka merkiltä. Sen jälkeen ruutuun asti, jossa valmis palkka. Loppuosaa sen jälkeen niin, että jätin O:n seisomaan ruutuun, palasin alkupaikalle ja tehtiin sen jälkeen liike loppuun. Toisen kerran kävin palkkaamassa pysymisestä.
Luoksetulo. Suora luoksari tötteröiden ohi, ihan ok draivi.
Tunnari. Vieraat kapulat rivissä, hyvä haistelu ja toi omansa.
Kaukot. Erilaisia settejä takapalkalla. Pääosin hyvät vaihdot, m-s tuppaa nousemaan liian pitkäksi ja joskus liikuttaa toista takajalkaa => tästä puhtaat s-i tai s-m vaikeat. Varmaan avain onneen olisi supumman ylösnousun opettaminen, niin sitten ne jatkotkin olisi helpommat. Tai ei kai tämä nyt mikään uusi asia edes ole... ;-)
Loppuun vaan jotain pelailuja. Ai juu ja keinu tehtiin ihan itseksemme kertaa neljä. Hidastin joka kerta vähän keinun alastuloa, tosi kivasti meni. Puomi taidettiin ottaa kahdesti lopun namipalkalla.
torstai 7. helmikuuta 2013
Viikon tapahtumat
Vietimme viime sunnuntaina mukavan holskupäivän Tampereella ihanassa auringonpaisteessa. Paikalla oli sekalainen joukkue karkeakarvaisia ja lyhytkarvaisia versioita, oli mukava nähdä niin vanhoja tuttuja kuin uusia (karva)naamojakin. Päivän aloitukseksi käytiin yhteislenkillä, varmasti oli ihan vaikuttavan näköinen letka, kun ehkäpä melkein parikymmentä nelijalkaista oli liikenteessä. Otto-pojalla meinasi vähän keittää yli kaikki ne muut koirat ja hajut, mutta silti ihan ok-käytöstä, jos hihnassa vetämistä ei lasketa.
Sen jälkeen turrit pääsivät montsumiesten leikitettäväksi. Ensin Otusta vähän hirvitti, että mitä tuo patukkamies sillä patukallaan huitoo, mutta alkuun päästyään taistelu maistui. Mielenkiintoista, kiitos vaan leikittäjälle!
Kotitokossa tuli tunnariylläri, ei mieleinen sellainen. O otti jostain syystä väärän kapulan suuhun. Kun kielsin nätisti, O:lla alkoi jo kiehua ja se alkoi näpsiä vähän kaikkia kapuloita. Ja mua alkoi ahdistaa ja sitä rataa. Sitten tehtiin vähän piilotusjuttuja, jonka jälkeen normitunnarit taas skulasi. En nyt oikein pääse kärryille, että mistä näissä on välillä kyse. Nyt kyllä oli vieraat vaihtarikapulat käytössä, että olisko se sitten tehnyt vaikeutta.
Viikon toiset hallitokot tehtiin itseksemme. Tein normitunnarit aluksi ja lopuksi kertaalleen, ei mitään ongelmaa. Ohjatusta tein molemmat puolet sekä väliin pelkkää merkiltä palkkaamista. Merkit meinasi olla vähän vajaita, käskytin taakse kunnolla ennen kuin palkkasin. Otin jopa ekan noudon loppuun asti, ei mennyt tättäröimään merkille kapulan kanssa. :) Ruudun alku kerran, merkki oli törkeän vajaa, muuten hyvä. Ruudun loppuosan kerran loppuun asti, toisen kerran kävin palkkaamassa pysymisestä ruutuun. Luoksetulossa kävin ensin palkkamassa pysymisestä, sen jälkeen kertaalleen suorana törppöjen ohi, tuli hyvällä draivilla. Metallinouto x 2, luovutus inasin kaukana, mutta ihan ok muuten. Vähän seuraamista ja muistaakseni jäävistä istuminen, olivat hyvät.
Keinua ollaan tehty nyt kolmella kerralla niin, että O saa mennä syömään namit kontaktilta ja joku laskee samalla keinun alas. Kerran tehtiin myös niin, että keinua ei hidastettu ollenkaan. Tosi hyvältä vaikuttaa. Puomi on tosi hyvä, selkeästi jarruttaa ”alas”-käskyllä, vaikka onhan siellä toki se namikin odottamassa. Lisäksi tehtiin niin, että itse jatkoin juoksua eteenpäin, ja toinen syötti namia siihen lautaselle ja vapautus vasta myöhemmin. Hyvin meni. Lisäksi on tehty ittekseen A:ta, putkia ja hyppyjä. Vauhtiharjoitteena tehtiin treeneissä kolmen hypyn suoraa, jonka molemmissa päissä oli putket. Meni hyvin alkuun, sitten alkoi O jäädä liikaa kiinni kädessä olevaa palloon. Itselle muistiin, että ei oo hyvä pitää palkkaa kädessä, eipä vaan tullut aiemmin mieleen… Loppuun tehtiin irtoamista hypyille, jossa koutsi palkkasi esteiden jälkeen, ja kovaa meni!
Sen jälkeen turrit pääsivät montsumiesten leikitettäväksi. Ensin Otusta vähän hirvitti, että mitä tuo patukkamies sillä patukallaan huitoo, mutta alkuun päästyään taistelu maistui. Mielenkiintoista, kiitos vaan leikittäjälle!
 |
| Alkuun Ottoa meinasi vähän jänskättää |
Lisäksi tuli taas todettua iänikuinen irrotusongelma, joka ei mielestäni ole kuitenkaan irrotusongelma vaan yleinen mielentilaongelma. Onnistun ajoittain ahdistamaan Otto niin, että sen on tosi vaikea luopua palkasta. Siitä oikein näkee, että ahdistaa niin pirusti. Sitten toisella kertaa ja toisenlaisella fiiliksellä irrotuksessa ei oo mitään ongelmaa, koska sitä painettakaan ei ole. Niinpä vähän katsottiin sitä irrotusta, mutta taidetaan ottaa nyt taas kuuri leikitystä kahdella lelulla ja saada sitä pääkoppaa (omaa vai koiran?) vapautettua. Tätä ollaan tällä viikolla toteutettukin.
**********
Alkuviikosta tokottelufiilikset oli aika nollissa, käytiin kumminkin hallissa tovereiden kanssa vetämässä setit. Otto sai tehdä muistaakseni ohjatun vasemmalla kapulalla. Merkki oli pikkasen vajaa, mutta ihan ok:n rajoissa vielä. Haki hyvin. Metskunoudossa ohjaaja voisi taas opetella heittämään, meni pirun kauas, mutta sieltä Otto kapulan löysi, luovutus vähän kaukana, josta korjautin. Ei pitäisi korjauttaa, ettei suotta tuo painetta (lisää) siihen palautukseen liikkeen yhteydessä. Kaukoja katsottiin kanssa, jatkossa voisi varmaan alkaa tehdä kakeja ilman valmista palkkaa, siis pelkällä takalautasella. Luoksetulo tehtiin kerran suorana törppojen ohi, eka väli vähän hiipimällä, mutta riittävän ok Otoksi. Ruutu ok kanssa, palkka valmiina ruudussa.
Kotitokossa tuli tunnariylläri, ei mieleinen sellainen. O otti jostain syystä väärän kapulan suuhun. Kun kielsin nätisti, O:lla alkoi jo kiehua ja se alkoi näpsiä vähän kaikkia kapuloita. Ja mua alkoi ahdistaa ja sitä rataa. Sitten tehtiin vähän piilotusjuttuja, jonka jälkeen normitunnarit taas skulasi. En nyt oikein pääse kärryille, että mistä näissä on välillä kyse. Nyt kyllä oli vieraat vaihtarikapulat käytössä, että olisko se sitten tehnyt vaikeutta.
Viikon toiset hallitokot tehtiin itseksemme. Tein normitunnarit aluksi ja lopuksi kertaalleen, ei mitään ongelmaa. Ohjatusta tein molemmat puolet sekä väliin pelkkää merkiltä palkkaamista. Merkit meinasi olla vähän vajaita, käskytin taakse kunnolla ennen kuin palkkasin. Otin jopa ekan noudon loppuun asti, ei mennyt tättäröimään merkille kapulan kanssa. :) Ruudun alku kerran, merkki oli törkeän vajaa, muuten hyvä. Ruudun loppuosan kerran loppuun asti, toisen kerran kävin palkkaamassa pysymisestä ruutuun. Luoksetulossa kävin ensin palkkamassa pysymisestä, sen jälkeen kertaalleen suorana törppöjen ohi, tuli hyvällä draivilla. Metallinouto x 2, luovutus inasin kaukana, mutta ihan ok muuten. Vähän seuraamista ja muistaakseni jäävistä istuminen, olivat hyvät.
**********
Jos muuten välillä ahdistaakin, niin agility ei vieläkään ahdista. :) Otto oli aivan pro tämän viikon aksatreeneissä, ainakin omistajan mielestä, jos ei muiden. Tällä kertaa tehtiin taas yksittäisten esteiden harjoittelua. Pitäisi ottaa oikeasti toinen tehokuuri 2x2 –kepeillä, niin saisimme sen hiottua loppuun. Nyt tekee aika kivasti kuuden pätkää, kun keskimmäinen setti on pari senttiä auki, muuten tuppaa hosumaan ohi. Eli kun ton sais kuntoon, niin sit päästäis jatkamaan perään toinen kuuden kepin sarja. Nyt kun käytössä ei ole kun yksi kuuden sarja, jolla saa avattua välikeppejä, niin ei päästä tuosta kuudesta yhtään pidemmälle vielä.
Keinua ollaan tehty nyt kolmella kerralla niin, että O saa mennä syömään namit kontaktilta ja joku laskee samalla keinun alas. Kerran tehtiin myös niin, että keinua ei hidastettu ollenkaan. Tosi hyvältä vaikuttaa. Puomi on tosi hyvä, selkeästi jarruttaa ”alas”-käskyllä, vaikka onhan siellä toki se namikin odottamassa. Lisäksi tehtiin niin, että itse jatkoin juoksua eteenpäin, ja toinen syötti namia siihen lautaselle ja vapautus vasta myöhemmin. Hyvin meni. Lisäksi on tehty ittekseen A:ta, putkia ja hyppyjä. Vauhtiharjoitteena tehtiin treeneissä kolmen hypyn suoraa, jonka molemmissa päissä oli putket. Meni hyvin alkuun, sitten alkoi O jäädä liikaa kiinni kädessä olevaa palloon. Itselle muistiin, että ei oo hyvä pitää palkkaa kädessä, eipä vaan tullut aiemmin mieleen… Loppuun tehtiin irtoamista hypyille, jossa koutsi palkkasi esteiden jälkeen, ja kovaa meni!
 |
| Vähintäänkin suttuinen todiste, että ollaan sitä keinua menty! |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)