Ampumiset ahdistaa

Ei näköjään mikä ole varmaa koiran kanssa touhutessa. Otolla ei ole esiintynyt minkäänlaista reagointia laukauksiin tai ylipäätään ääniin ennen kuin tänä syksynä. MH-kuvauksessa ekan kerran, mutta ajattelin sen johtuvan testin kuormituksesta, mikä ei tietenkään tee asiasta yhtään vähemmän harmillista. Mutta se mikä oikeasti tällä hetkellä mietityttää ja ketuttaakin on se, että nyt ongelma näyttäisi olevan käsillä ihan sitten vaan tottiksessakin ammuttujen laukausten kanssa. Seuraamisessa paikka elää ja paikallolo on vähän kiikun kaakun, että pystyykö O pitämään hermot kurissa ja pysymään maassa. Ollaan nyt vissiin neljästi treenattu paikallaoloa ampumisten kera. Pääsääntöisesti pystyy pysymään, mutta koiran ilme on sellainen, josta minä en tykkää sitten ollenkaan, en. Voihan video, jo tässä on tullut tuumattua, että jos trendi jatkuu tällaisena, niin taitaa pk-koiran ura lentää roskakoriin ennen kuin oikeastaan ollaan ehditty edes aloittaa. Toki jonkin verran voidaan treenata, mutta mitään übermäärää treeniä en pidä järkevänä. Ja onhan tavallaan samanlaisia ongelmia havaittavissa muutenkin, sillä jos vähän nokkonen polttaa tassun alla, niin ei pysty ollenkaan ilmaiseen maalimiestä, jos vähän kärpänen pörrää ympärillä, ei pysty tekemään tottista jne. Jossain vaiheessa on siis kai vaan myönnettävä, että minulla on käsissäni koira, joka tekee erittäinkin hyvää suoritusta silloin kun aurinko paistaa, linnut laulaa ja tähdet on oikeassa asennossa. Mutta ei tarvitse paljoa, kun pakka vaan hajoaa. Ja kun vietti ei riitä, niin vietti ei riitä...

Tottiksia ollaan veivattu muuten pikkasen, viikonloppuna päästiin tekemään hyppynoutoa kahdellakin eri esteellä sekä vinoesteellä. Ei ongelmia. Muutenkin aika takuuvarmaa settiä O on esittänyt jäävissä, luoksetulossa ja eteenmenossa. Jotenkin vaan puhti on ollut poissa ja tekeminen on ollut sellaista pikkusievää puuhastelua.

Mietin jo tulevien hakukisojen perumista, mutta katsotaan nyt vielä. Tänään käytiin hakumetsässä haeskelemassa äijät ja maasto sentään tuntuisi pelittävän kohtalaisesti.

Ekaksi tyhjä oikeaan etukulmaan, vähän meni siksakkia, mutta tarkasti kuitenkin kulman. Vasemmalle tehtiin puolipakeneva täysumppariin. Haukkujan reilut parikymmentä. En tiedä, että oliko ehtinyt huhhailla piilolla, mutta ilmaisu kuulosti hyvälle. Jes! Seuraavaksi valmis oikealle puolelle, ilmaisu siihen saakka, että olin paikanpäällä, josta suoraan vapautus palkalle. Seuraavaksi valmis vasemmalle puolelle, etsi hyvin, löysi, haukkuja 25. Viides pisto oikealle ääniavulla, O etsiskeli vähän aikaa, teki hyvin töitä, löysi ja ilmaisu vajaa 30 haukkua. Vika maalimies vasemmalla ääniavulla, ilmaisu reilu parikymmentä. Oli kuulemma kerran ehtinyt kusaista ennen ilmaisun aloitusta, josta mm oli kieltänyt nätisti, sen jälkeen hyvä ilmaisu. Kaikenkaikkiaan siis aika näpsäkkä treeni! Viime viikon torstaina tehtiin muistaakseni tuollainen aika samantyylinen treeni. Paitsi että kummassakin etukulmassa oli maalimiehet ja yksi tyhjä oli vasta edempänä radalla.

Esteitä ja eteenmenoa

Tiistain tokotreeneissä ajatukseni oli tehdä kaksi settiä, ekalla kierroksella toko-juttuja ja toisella kierroksella pk-juttuja. Ja niinpä tehtiinkin.

Toko-kierros aloitettiin ohjatun noudon suuntien opettelulla. J kävi viemässä namit kipoille, jonka jälkeen ohjasin Oton merkille, josta edelleen vapautus oikeaan suuntaan. Huomaa, että heti kun on itselle uusia juttuja, niin tulee töpeksittyä oikein urakalla. Ajattelukyky katoaa jonnekin. Kaikenlaista viritystä tuli tehtyä matkalla, mutta jos laittais vaan itselle muistutuksesi, että miten kannattaisi treenata. Eli itsekin kun käy viemässä namit, niin tekee sen normikierroksen kaikkien kippojen ohi. Merkillä nami + huolehdittava, että suorassa merkin takana. Sen jälkeen ohjaus selkä suorana eikä ihan siitä merkiltä kiinni, että koiralla olisi edes teoreettiset mahdollisuudet nähdä, että mihin ollaan ohjaamassa. Ja jos menee väärään suuntaan, niin seis+josta nami+ohjaus oikeaan. Eli eikun toistoa vaan. :-) Lisäksi merkin opettelu erikseen jatkuu. Nyt Otolla tuntuu olevan vallalla se, että helposti kiertää merkin toisella puolella ja kun ei oikein tiedä, että mitä siltä odotetaan, niin alkaa läiskiä käpälällä merkkiä, samaan tyyliin kuin se tekee targetilla. Joo, jatkamme käsiohjausta vielä hetken.

Tämän jälkeen otettiin zeta, kun ajattelin sen palvelevan samalla myös pk-jääviä. Ei olla ikinä otettu zetaa, juuri muuta huomautettava ei ollut, kun että viimeisellä käännöksellä O oli jäänyt tuijottelemaan tötteröä. Täytyypä siis ottaa seuraamisharjoituksia tötteröiden lähellä. Ja alussa sattui työtapaturma, kun koira keuli seuraamisessa eikä selvästikään oikein kuunnellut, oli istu-käskyllä kyllä istunut, mutta sitten  mennyt ihme lysyyn ja painunut maahan. Otettiin alusta uusiksi ja nyt kaikki asennot oli hyvät (i-m-s).

Toisella kierroksella käytiin yhdessä viemässä patukka kentän laitaan odottamaan eteenmenoa. Aloitettiin hyppynoudolla 80 cm esteellä, oli hyvä. Sen jälkeen estenouto agility-A:lla (kun ei oikeaa estettä ollut tarjolla), oli hyvä. Eteenmeno, vähän meinasi venkoilla seuraamisessa, mutta vielä ihan ok, eteenmeno vähän kaarella, mutta hyvä silti. Lopuksi nostettiin este vielä 105 cm korkeuteen ja hyppyytin namilautasella kahdesti edestakaisin. Sen jälkeen vielä 90 cm menohyppy niin, että patukka oli toisella puolella. Nääkin hyvät, kerran taisi kolauttaa takaisinhypyssä.

Kaikenkaikkiaan Otto oli tosi kivassa vireessä, ehkä kesä ja helle ei vaan sovi meille tai sitten itse osaan ohjata jotenkin lungimmin, kun ei ole toko-koepainetta niskassa. Niin tai näin, mutta tuntui kivalta!

Kohtaaminen lampaantaljan kanssa

Tänään käytiin vielä toisella luontoretkellä katsomassa luontokirkkoa ja jonkun edesemenneen Peis Immosen luolaa. Retken kohokohta oli, kun Otto kohtasi lampaantaljan. Tämä Immosen gubbe oli asustellut joskus vuonna keppi ja kivi luolassaan ja polun varrelle oli laitettu lavasteeksi pari lampaantaljaa oksalle roikkumaan. Katsoin jo kauempaa, että mitä se Otto siellä edessäpäin niin matalana kyykkii. Kohteeksi paljastui lampaantalja, jota piti niin nenä pitkällä tutkailla ja ihmetellä.

Orinoron poluilla

Tämä viikonloppu on vierähtänyt Itä-Suomessa vanhempien lihapatojen äärellä.

Otto ja kirpparilta tehty nimikkolippislöytö

 

Eilen käytiin sateisessa kelissä tekemässä päiväkävely Orinoron luontopolulla, maisemat varsinkin rotkolla olivat upeat.

 

 

 

 

 

 

Ampiaisaccident

Alkaa meikäläisellä jo mennä hermo ampiaisten kanssa, ne tuntuvat vainovan meitä oikein urakalla. Liekö Otto tuoksuu kukkasilta (no ei varmaan tuoksu vaan haisee joltain ihan muulta...), mutta harmittavan usein ne ovat meitä nyt kiusanneet. Ehkä jonkun toisen koiran kanssa, joka ei pelkää pörriäisiä, niitä ei niin huomaisia, mutta kun niitä pistoksiakin tuntuu tulevan enemmän kuin laki sallii.

Pari viikkoa sitten hakutreenien päätteeksi Ottoa pisti amppari silmäluomeen. Tokokisoissa oli ne pari inhaa ampparia ennen suoritusta ja jopa siellä kehässä. Ja tänään hakumetsässä taas. Jos nyt aloittaa treenipäivityksen kumminkin alusta asti, niin oli siellä paljon hyvääkin ennen ampiasaccidentiä.

Treenin teemana oli saada etukulmien ilmaisut toimimaan ja toimihan ne! Ensin maalimies haukutti Oton ennen radalle tuloa, mikä oli hyvä. Sen jälkeen laitoin oikeaan etukulmaan tyhjälle, taisi haistaa, ettei siellä ole ketään, kun teki tynkäpiston ja olisi tykännyt lähteä rataa eteenpäin jo noin kolmenkympin kohdalta. Otin takaisin, lähetin uudestaan ja teki paremman piston. Sen jälkeen lähti maalimies pakona vasempaan etukulmaan ja johan oli ilmaisu hyvä. Tuli siinä treeniä suunnitellessa mieleen, että olisko liian helpot alut (eli mm:t aina etukulmissa, joista yleensä myös heti löydöt) motskaa laskevia tekijöitä. En tiedä, mutta tänään homma toimi.

Sen jälkeen oli valmis ukko oikealla puolella, tosi hyvä löytö & ilmaisu. Kun sitten tultiin takaisin keskilinjalle, niin yhtäkkiä Otto vinkaisi ja katseli takapäätään, koitin vaan ensin, että tuntuuko siellä mitään risua tms., ei tuntunut ja jatkettiin. O jatkoi kuitenkin levotonta käyttäytymistä ja kellistin sen ketoon katsoakseni, että mihin sattui. Ja voihan perkele, siellä oli amppari kiinni Otuksen palleissa. Irrotin ötökän ja päätettiin, ettei jäädä voivottelemaan, vaan jatketaan. Vasemmalla puolella vähän etuviistossa oli valmis maalimies, jonne Otto lähti hyvin ja etsi hyvin. Oli vaan sen verran pöpperöinen osuus rataa, etten nähnyt ollenkaan missä koira meni ja pelkäsin jo pahinta, että se on ottanut nokkaansa ampparista ja lähtenytkin autolle etsinnän sijaan. Mutta töitä se oli tehnyt ja löysi äijän. Mutta sitten se ilmaisu oli takunnut. Otto oli vaan istunut aloilleen ja alkanut katsella takapäätään, houkuttelemalla haukkui kuitenkin kohtalaisen parinkymmenen sarjan. Ottaen huomioon, että palleissa polttaa, niin hyvä suoritus.

Lopuksi vielä pakeneva maalimies niin, että Otto sai ryöstää perään maalimiehen vielä liikkuessa ja haukun aloituksesta palkka. Hyvin se haukun aloitti, ei ongelmaa. Hyvä treeni siis ilman tuota ampaista!

Kotona syynäsin vielä tarkemmin pistokohdan ja huomasin, että ampparin piikki oli vielä kiinni nahassa, en ollut sitä metsässä huomannut. Raasuparka, josko nää ampparit nyt vihdoin alkais riittää!

Temput jatkuu ja esineitä

Temppukoulu jatkui tänään. Jatkettiin merkin opettelulla ja ohjatun suunnilla, ihan kivasti meni sinne minne käskettiin. :-) Lisäksi tehtiin pari luoksetuloa pysäytyksineen niin, että törpöillä oli namit. Nyt näyttää olevan joku keulimisvaihde päällä, kun söhelsi seis-pysähdyksen jälkeen niin paljon, että olisi halunnut ottaa palkkansa joka kerta maahanmeno-tötteröltä, ei sieltä seis-tötteröltä. Meni vähän siis hurvitteluksi, eikä taidettu saada kertaakaan tyylipuhdasta luoksaria... No, kiva sinällään, että oli vauhtia ja meininkiä! Lisäksi otettiin kaikki jäävät putkeen, arpoi ihan oikeat asennot, mutta seisomisessa tuppasi siirtelemään tassujaan, kun tein koira kierron palatessa zetan tyyliin. Kaukoja tehtiin apulaudalla takajalkojen edessä. Pääosin ihan ok vaihdot, välillä arpoi asentoja vääräksi.

Tokojen jälkeen kävin tekaisemassa vielä kapean esineruudun, 20 m x 50 m, metsä oli sellaista normisankkaa metsää, aika paljon saniaista ja muuta pöpelikköä takaosassa. Kaksi esinettä valmiiksi ruudun takaosaan ja koira hommiin. Lähdettiin yhdessä kamalaa laukkaa autolta kohti ruutua ja onnistuin jättämään pikkusormen hihan lukon väliin (tai jonnekin) ja ensin piti ihmetellä, että mihin sen kaiken veren pyyhkisi. Sain kumminkin koiran vapautettua ruutuun ja heti ekalla pistolla nopeasti nousi eka hanska, josta palkka. Toisella lähetyksellä irtosi ruudun vasemmalle puolelle, mutta odottelin hetken, että korjaa itse takaisin ruutuun, niin kuin tekikin. Haeskeli hetken ruudun takaosassa, josta palasi näppäränä poikana toisen hanskan kanssa. Tosi hyvä ruutu hyvällä draivilla!

Uusia temppuja

Heti kisojen jälkeen piti tulostaa EVL:n säännöt tsiigailtavaksi, vaikka suunnilleen tiedänkin, että mitä liikkeitä uusi luokka tuo tullessaan. Niin se vaan nälkä kasvaa syödessä ja ajattelin nyt sitten vielä kuitenkin jatkaa tokoliikkeiden hinkuttamista, vaikka jossain vaiheessa olin jo sitä mieltä, että saa koko tokoilut jäädä vähäksi aikaa.

Tämän illan ohjatuissa treeneissä aloimme katsella niitä uusia liikkeitä ja tehtiin ensimmäisiä testailuja. Ohjattua noutoa aloitettiin suuntien opettelulla. Ohjattujen kapuloiden tilalle laitettiin pienet ämpärit nameja varten. Otto laitetettiin merkille seisomaan ja ensin laitettiin namiämpäri merkin kanssa samalle linjalle, jonne koira vapautettiin käsimerkin kanssa. Sen jälkeen namiämpäriä lähdetiin liikuttamaan kohti lopullista paikkaansa ja vapautettiin koiraa merkiltä ämpärille. Sama toiselle puolelle. Tää nyt oli luonnollisesti helppoa koiralle, joten näitä nyt sitten jatketaan ja aletaan pikkuhiljaa tekemään niin, että koira on siinä merkillä ja itse aletaan liikkua lähemmäksi varsinaista aloituspaikkaa, josta vapautetaan ämpäreille.

Toisena juttuna katsottiin merkkiä. Ollaan joskus muinoin harjoiteltu sitä, mutta en usko, että Otolla on enää mitään muistikuvaa aiheesta. Nyt siis niin, että ohjataan koira kädellä merkin taakse (aina samalta puolelta merkkiä), josta palkka. Ja tässäkin aletaan pikkuhiljaa kasvattamaan ohjajaan ja merkin etäisyyttä. Otto oli ihan liekeissä tästä liikkeestä, sille tuntuu sopivan parhaiten uusien temppujen opettelu. Kaiken kaikkiaan O oli eilen tosi kivassa vireessä, loppuun se sai vielä tehdä pari maahanmenoa (tai jotain, en muista enää) ja juoksennella pallonsa kanssa.

Toisessa setissä otettiin paikallaistuminen niin, että jätin alustan etutassujen eteen, josta tarjoilin palkan. Kävin kahdesti piilossa ja palkkasin kerran välissä. Aika virkamiesmäisennäköistä pönöstystä. Hyvä! Paikallamaakaaminen häirittynä oli hyvä, mutta perusasentoon tarvittiin jälleen kaksi käskyä, vanha vika siis palasi kehiin.

Menolippu EVL:ään

Taitaa sanonnassa olla jotain perää, että jos kenraali menee huonosti, niin varsinainen ensiesiintyminen sitten hyvin. Tänään startattiin ekan kerran tokossa voittajaluokassa Janakkalassa, tuomarina toimi Hannele Pörsti. Kaikenlaista pikkuviilattavaa ja vähän isompiakin kömmähdyksiä sattui, mutta silti - me saatiin Oton kanssa ykköstulos ja menolippu erikoisvoittajaluokkaan!

Paikalla makaaminen 10

Seuraaminen taluttimetta 8,5 - Pientä elämistä paikassa, mutta kaikenkaikkiaan ihan ok suoritus.

Istuminen seuraamisen yhteydessä 10

Luoksetulo 8 - Vuhuu, tää oli Otoksi tosi hyvä. Taisi laukatakin välillä, pysähtyi ihan ok, eikä tarvinnut lisäkäskyjä, hyvät eteentulo & sivulle siirtyminen.

Lähettäminen määrätylle paikalle, maahanmeno ja luoksetulo 6 - Löysi ruutuun ensimmäisellä yrittämällä, jäi kyllä aika etureunaan. Mutta sitten tapahtui jotain kummallista, kun olin kääntynyt kävelyosuudessa juuri kohti alkupistettä, niin O päättikin ponkaista ruudusta ylös. Koira, jolla yleensä on sitä liimaa tassunpohjissa.

Noutaminen esteen yli hypäten 10

Metalliesineen noutaminen 8 - Vähän verkkaista joka osassa.

Tunnistusnouto 8 - Ampiaiskatastrofi, kun liikkurin viedessä palikoita meita alkoi ahdistella amppari, joita Otto kamalasti pelkää. Otto otti parin metrin välin, enkä oikein tiennyt mitä olisin tehnyt. Käskin sivulle, kun liikkuri käski kääntyä kohti palikoita. Lähti vähän vaisusti liikenteeseen ja pelkäsin jo, ettei Otus kykene järkytykseltään työskentelemään. Mutta pystyipä vaan ja luovutti oikean palikan.

Kauko-ohjaus 5 - Teki kaikki vaihdot oikein, mutta liikkui törkeästi eteenpäin.

Kokonaisvaikutus 8

256 pistettä, VOI 1, 3. sija.

Jo ennen paikkamakuita meidän ympärillä pyöri ampiainen, jolloin Otto sai ensimmäisen slaagin. Se menee ihan toimintakyvyttömäksi niistä ja alkaa vaan kytätä takapäätään, että onko se siellä jossain. Ehdittiin onneksi käydä nollaamassa tilannetta pallon heittelyllä ja onneksi siitä kehässä sattuneesta episodista päästiin yli. Vähän jo luulin siinä vaiheessa, että näinköhän Otto pystyy enää keskittymään, sen verran se kaikkia pörriäisiä karttaa. Onpahan siis jotain odotettavaa talvessa, kun silloin ei ainakaan noita haittatekijöitä ole!

Otto ja palkinto 

(vaikka Otosta ehkä vielä mieluisampi palkinto oli treenikaverin ykköstuloksesta lupaama piirakkapala kisapaikan kanttiinista, minkä Otto heti lunasti)