Ammutaan aamunkoitteessa

Ei olla hakukisojen jälkeen (eikä siis koskaan sitä ennenkään...) treenattu ampumista seuraamisen yhteydessä. Kokeessa selvisi, että reagoi paukkuihin, mutta ei sinällään pelokkaasti vaan ennemmin siten, ettei tiennyt mitä tapahtuu. Niinpä eilisillan tottiksen pääagenda oli ampuminen. Ensin pari paukkua leikityksen aikana, ekalla irrotti patukasta ja kääntyi katsomaan. Toisella ei enää irrottanut. Sen jälkeen paukut seuraamisen yhteydessä. Ensimmäisellä kerralla otti ehkä puoli metriä eteenpäin, josta palautin takaisin ja palkkasin patukalla. Seuraavalla kerralla ei liikkunut enää niin paljon, josta palkka. Kolmannella kerralla ei muistaakseni enää liikkunut oikealta paikalta pois, mutta edelleen korvat meni päätä myöten. Ei kuitenkaan aiheuttanut edelleenkään mitään "tiloja", joten laitetaan käytös kokemattomuuden piikkiin. Näitä täytyy muistaa vaan treenata, että on ihan normaalia, jos takana paukahtaa. Eikä oo tarvetta ampua turria aamunkoitteessa...

Lisäksi otin jäävät, olivat ok. Estenouto oli ok. Siinä vaiheessa O alkoi olla jo väsynyt ja kuumissaan, tasamaanouto oli vähän hidas ja ote löysä, ei kuitenkaan pyörittänyt kapulaa suussa. Sen jälkeen välihuili autossa. Hetken päästä toisen koiran tehdessä juttuja otin p-makuun niin, että kävin välillä auton takana piilossa. Ei ongelmia ja juhuu, tällä kertaa pa-nousu ekalla käskyllä ja suht ripeästi. Loppuun eteenmeno patukalle, jonka olin käynyt viemässä ennen paikkamakuuta.

-----

Tänään oli päivällä suuntana hakutreenit, mutta ei saatu ryhmää kasaan (=käytiin toiveikkaana katsomassa kokoontumispaikalla, että eksyisikö paikalle joku muukin), joten vaihdetiin hakutreenit esineruututreeniin. Päätin, että myös esineissä ensiarvoisen tärkeää on nostaa se motivaatio taas tappiin. Niinpä kävin tekemässä ruudun suhteellisen helppoon maastoon, 30 m x reilu 50 m. Toin O:n katsomaan laidalle, kun vein neljä lelua takaosaan. Lämmittelin sitä vielä matkaan ja lähetin oikeasta laidasta. Teki ensin kierroksen alueen oikean laidan ulkopuolella, mutta palasi hyvin takaisin ja poimi toiseksi oikeanpuoleisen esineen. Hyvä luovutus. Toisella lähetyksellä kierteli vähän takana, ennenkuin selkeästi sai hajun ja palautti jäljellä olevista keskimmäisen, hyvä luovutus. Ennen kolmatta esinettä taas vähän nostatusta ja sen jälkeen etsintään, nosti aika pian vasemman puoleisen esineen, tiputti jalkoihin, mutta nosti itse ja luovutti. Kaikista esineistä palkat ja kehuin myös jo tuodessa + lämmittelin pannasta kiinni pitäen ennen lähetystä. Neljäs esine käytiin humputtelemassa yhdessä pois metsästä, kulki edelleen nenä auki ja hoksasi hanskan. Tänään meno oli taas hyvännäköistä, motivoitunutta menoa. Liikkui hyvin alueella ja otti tosi tarkasti vainut esineistä. Näitä lisää vielä. :-)

Esineiden jälkeen vielä tokottelut. Ruutu valmiina, jota ennen otin vähän seuraamista ja sen jälkeen lähetys ruutuun patukalle, meni suoraan. Hyvä! Sen jälkeen stoppeja pallolla niin, että heitin nakin ja kun O oli käynyt sen syömässä ja lähti tulemaan takaisin päin, niin stoppasin + heitin pallon. Ei maailman sähäkimpiä stoppeja, mutta stoppeja kumminkin. Sen jälkeen ruudun loppuosaa niin, että jätin O:n makaamaan maahan ja kutsuin sivulle + lähdin samalla ensin itse juoksemaan karkuun. Näillä konstein tuli ekalla käskyllä + laukkaa. Jee, ei enää arponut. Lopuksi vielä ruutuun menoa ja sinne olin jättänyt yllärisuperpalkan, yhden esineruudusta jääneen koiranruokapurkin. Hyvä ja suora ruutuun meno. Ai juu, ja ihan lopuksi vielä kaukojen nostoja m-s ja i-s takapalkalla, tosi nätit ja nopsat nousut.

Motivaation nostatusta

Mietin plänää tämän illan hakutreenihin ja päällimmäiset haasteet on tällä hetkellä yleinen motivaation lasku sekä suorien pistojen puuttuminen. Ei Otto töistä ole kieltäytynyt, mutta suoranaista vimmaa en ole viime aikoina nähnyt hakumetsässä ja sen haluan takaisin. Toisekseen, syystä tai toisesta suorat pistot on vähän herran haltuun -mentaliteetillä, saattaapi mennä suoraan tai saattaapi olla menemättä suoraan. Ja ennenkuin nuo on taas reilassa, niin ei paljon kannata muihin haasteisiin vielä edes puuttua.

Eilen siis vaan motskarinnostatustreeniä. Etukulmat lähti pakenevina, molemmat samaan aikaan. Ja johan tuli koiraan eroa, pientä ääntelyäkin ja oikeasti halu mennä perään. Aiempia ohjeita muistellen laitoin koiran istumaan, kun maalimiehet hävisivät näkyvistä, mutta puhtaissa motivaatiotreeneissä lienee parempi laittaa koira matkaan suoraan lennosta. Vasen etukulma oli avonaisessa laatikossa, ilmaisu ok vaikkakin vähän kimitystä. Palkkaus vähän ennenkuin olin piilolla. Oikeaan etukulmaan lähti suoraan, teki parin metrin sivusiirtymän noin 15 m kohdalla, jonka jälkeen jatkoi suoraan etukulmaan, teki löydön ja samanlainen ilmaisu + palkkaus.

Sen jälkeen peräänajo 50 metriin, edelleen motivaatio Otoksi tapissa ja nyt alkoi ilmaisukin kuulostaa pikkupoikakoiranilmaisun sijaan äijäkoiranilmaisulta. Voimakas ja hyvä haukku, josta noin 10 haukun jälkeen palkka. Tämän jälkeen oikealle puolelle (jyrkkä rinne alas harjanteelta) samanlainen setti. Ja vikaksi vielä vasemmalle samanalainen. Näissä kolmessa viimeisessä oli tositosi hyvät ilmaisunaloitukset, joista palkattiin kohtuu nopeasti. Taitaa siis olla niin, että kiekkojen nostatus parantaa myös ilmaisua, jes!

Tavoite tuli saavutettua, koira oli aika kivassa tikissä. Jatketaan vaihtelevasti nyt näitä nupit kaakkoon treenejä ja vahvistetaan taas mielikuvaa siitä, että maalimies löytyy suoraan edestä, ei rataa vinosti eteenpäin etenemällä. Ja erikseen niitä umppareita vaan pitäisi ruveta tekemään. Pitäisi ja pitäisi paljon muutakin.

Jees-tokotteluita ja hämmentäviä esineitä

Juhannus meni sairastaessa flunssaa, näköjään sen voi kesälläkin saada. Mökille oli pakattuna esineruutukamaa ja tokotarvikkeita, mutta ei tullut käytettyä niitä sohvan pohjalla maatessa. Otto sai ulkoilla ja hakea keppiä vedestä, tällä kertaa tosin vähän kontrolloitiin uimisen määrää, ettei vesihäntä iske viime kesän tyyliin.

Eilen illalla kunto alkoi tuntua sen verran terveeltä, että lähdettiin tiistain tokotteluihin. Mitään kovin kummoista ei kyllä saatu aikaiseksi. :-) Ruutuun menoa ja ruudusta poistumista vaan. Ruudun takanauhalla oli patukka valmiina. Valmisteluissa O meinasi jo vähän keulia ja kun otettiin alku liikkuroituna, niin hänpä olisi lähtenyt ruutuun jo liikkurin käskystä. Uusi valmistelu ja uusi yritys, tällä kertaa pysyi takapuoli maassa minun käskyyn asti. Lähti suoraviivaisesti ruutuun, mutta lopussa vähän himmaili ja selvästi katseli hiekassa olevia kuopimisjälkiä, jotka oli etukulman tötterön vieressä. Meni kuitenkin suoraan ruutuun ja sai palkkansa. Toisella toistolla ihan jees, edelleen se vähän minusta sivusilmällä mennessään esim. katseli luoksetulomerkkejä sivussa, mutta meni kuitenkin ruutuun. Sen jälkeen sitä ruudun loppuosaa. O on sen verran putkiaivo, että kun sen sinne ruutuun jätti makaamaan, niin eihän se sieltä ymmärtänyt pois tulla. Tehtiin ihan normikävelyt ja kun huusin, niin eihän se hievahtanutkaan tai sitten hievahti, mutta oli selkeästi sen näköinen, että pitiköhän tässä liikkua vai maata vai mitä tässä pitää tehdä. No, tehtiin toistoja muutaman kerran, josta aina lelupalkka, kun pääse rinnalle asti. Ei muuta.

Tänään käytiin itseksemme treenamassa tokoja. Tein ruudun valmiiksi patukkapalkalla. Ensin alkuun seuraamista ja käännöksiä, hyvä paikka ja vire. Sen jälkeen ruudun valmistelevat ja lähetys ruutuun. Ymmärsi kyllä, että mitä liikettä ollaan tekemässä, mutta lähti ihan himpun vinoon vasemmalle ja päätyi ruutuun sisälle vasemman laidan kautta. Meni sinne patukan vetämänä, jos olisi ollut tyhjä ruutu, niin tuskin olisi mennyt. Otettiin toisto, luonnollisesti tämä hyvä. Sen jälkeen luoksetulon stoppia pallolla, eka niin, että heitin pallon samalla kuin annoin käskyn. Ja toisella kerralla vasta käskyn jälkeen, oli aika nätti stoppi Otoksi. Mutta sittenpä taas alkoi esiintyä sitä luoksetulon himmailua, otin suoran luoksetulon, josta vapautin jo parin metrin jälkeen. Tämän jälkeen ruudun loppuosan harjoituksia niin, että jätin Oton vaan randomisti kentälle makaamaan, liikuin itse pois päin ja huusin "sivulle", ensin vähän autoin liikkeillä. Muutaman toiston jälkeen muistaakseni tuli jo pelkällä suullisellä käskyllä sivulle, josta nakkipalkka. Tää oli ehdottomasti parempi jo kuin eilen. Kävin salaa välillä vaihtamassa patukan ruudun toisella laidalle ja tein yhden lähetyksen ruudun vastakkaiselta puolelta, ei ongelmaa. Loppuun vielä suoria luoksetuloja loppuasennoilla, edelleen pientä himmailua näkyi ja asento edessä oli väljä. Hmph! Iloista työskentelyä kuitenkin tänään.

Seuraavaksi ajelin vielä metsään tekemään esineruudun, tein tarkoituksella kapean ja syvän, 15 m x 55 m, 2 esinettä valmiiksi ihan taakse. O oli innossaan lähdössä ruutuun, lähti ekalla lähetyksellä kaartamaan oikealle, tää on ihan selkeä tapa jo, että suoraan ei voi mennä. Kaarteli aikansa ja teki löydön, josta palkka. Sen jälkeen uusi lähetys, edelleen veto kävi oikealle eteen, eikä sieltä mitään tietenkään löytynyt ja O myös seikkaili aika reippaasti alueen ulkopuolella. Huusin takaisin, uusi lähetys, ei tulosta. Nyt kyllä oli oikealla suunnalla, mutta ei kai vaan saanut hajua. Mikä on kummallista. Mietin, että miten edetään, kun koiralta alkoi jo vieteri loppua siinä vaiheessa, etenin aluetta ja lähetin vaan uudestaan, noin 15 m päästä sai hajun ja palautti, luovutus huono. Jotenkin jäi suivaannuttamaan tämä ja laitoin O:n kiinni puuhun ja kävin viemässä saman esineen suunnilleen samoille kohdille kuin mitä se oli ollut, vähän taaemmas. O lähti hyvin etsimään, mutta jumiutui siihen edelliselle löytöpaikalle. Ja taas vähän suivaannuin lisää, mutta onneksi sain pidettyä hermot kurissa. Laitoin O:n uudestaan kiinni, kävin siirtämässä esinettä, jälleen O lähti hyvin matkaan, mutta meinasi jäädä taas liian eteen etsimään, jossain vaiheessa ymmärsi kuitenkin ottaa sen pari metriä eteenpäin ja teki löydön. Tästä palkka ja lopetus. En tiedä, että oliko tässä tavassa minkään taivaan järkeä, mutta näin tuli tehtyä. Jotenkin vaan nyt on sellainen fiilis, että kauden alussa O teki hommia paremmin, määrätietoisemmin, nyt en ole oikein tyytyväinen ilmeeseen ekan esineen jälkeen. Tuli mieleen, että etsiikö O vain näennäisesti ekan jälkeisiä esineitä vai eikö se muka oikeasti saa hajua ja loppu menee juoksenteluksi?

Kotona vielä nakinpalajämillä kakeja takapalkalla. Muutamat nostot m-s ja i-s sekä kerran m-s-i, joista palkat. Aika kivat.

Tiistaitokot

Tänään tokoteltiin, ihan jees-fiiliksellä. Ensin luoksetulon stoppia niin, että Jonna heitti pallon palkaksi. Otettiin kaksi kertaa, kummallakin kerralla hyvät stopit, mutta kuten joskus aiemminkin on tullut todettua, O ei oikein ymmärrä, että se heitetty esine on hänen palkkapallonsa. Jotenkin se on vähän säikähtäneen näköinen, kun sivusta heilahtaa joku ja pallo lentää. No, sivusta seuranneet kommentoivat, että stoppi on ainakin sähäkkä. :-) Loppuun suora luoksetulo, jossa se selkeästi himmaili. Otettiin vielä toinen suora, jossa vapautin pallolle jo parin metrin jälkeen, nyt oli kivempi ilme.

Tunnari niin, että palikat rivissä. Hyvä lähtömoodi, etsi keskittyneesti, ei näplinyt vääriä, otti omansa ja palauttikin nätisti. En ottanut loppuun asti.

Välihuili autossa, sen jälkeen liikkeestä istuminen x 2. Kummatkin ok, vähän voisi olla nopeampi istuminen, mutta totesin vielä eilen, että mulle kriteerinä on oikeat asennot ilman ylimääräisiä askeleita. Jos nopeus ei ole ihan täyttä priimaa, niin se kelpaa silti mulle, kunhan nuo muut osat on kunnossa.

Kaket otettiin ekaa kertaa ikinä niin, että tehtiin ihan oikea sarja, etäisyyttä muutama metri. Oon jäänyt jotenkin jumiin siihen vierestä käskyttämiseen, tekniikan hiomiseen ja 1-2 vaihdon sarjoihin. Nyt siis testimielessä m-i-s-i-s-m. Ekalla kerralla en kertakaikkiaan muistanut sarjaa ja toisellakin kertaa haparoin. Lisäksi käytin s-i -käskynä "istua" vaikka sehän on "sitta" jne. Eli ohjaaja oli aika kuutamolla. O teki kaikki vaihdot, eteni kuitenkin himpun ylösnousuissa. Kaikenkaikkiaan olin oikein ylpeä, että O osasi kuitenkin tehdä kaikki vaihdot! Loppuun testailtiin vielä takapalkalla m-s ja i-s vaihtoja => olivat hyviä ja takapalkkakin toimi. Näitä jatketaan. Jes, ollaan jossain edistytty!

Loppuun yksi hyppynouto, painava kapula, esteen korkeus noin säkä. Muuten ok, mutta J kiinnitti huomiota Oton raskaaseen alastuloon, kuulemma ihan kuului ääni. En tiedä, että onko näin aina, mutta voipi hyvinkin olla, että O ei hyppää pituutta vaan tömähtää alas heti esteen jälkeen. Niinpä otettiin loppuun matalalla esteellä pelkkiä pitkiä ja hyviä ylityksiä namilautaselle ja takaisin. Kai tolle hyppytekniikalle voisi koittaa jotain tehdä, joku hyppykurssi olisi aika mielenkiintoinen, kun siitä ei oikein itselläkään ole haisua. Lisäksi sivusta kommentoitiin, että minä itse liikun sen jälkeen, kun O on lähtenyt noutamaan. Kai mä ajatuksissani haen parempaa paikkaa esteen takana. Hyvä huomio, kun en itse oo kiinnittänyt huomiota!

Illan grande finale

Eilen lämpimästä kelistä huolimatta päätin käydä vetäisemässä tokot ja esineruudut putkeen ja sen jälkeen metsälenkin. Nämä kaikki menivät kohtuullisesti metsälenkin loppupuolelle saakka, jonka jälkeen ilta huipentuikin varsinaiseen grande finaleen.

Ensin sitä tokoa. Virittelin ruudun takanauhan patukkapalkalla valmiiksi + luoksetulon merkit. Aloitin ruudulla, O oli kyllä yhteisessä ymmärryksessä, että mitä liikettä tehdään. Lähti kuitenkin ensin pari metriä pöpelikköä kohden vinoon, jonka jälkeen hiffasi ruudun paikan ja juoksi suoraan sisään. Toinen oli luonnollisesti hyvä. Sen jälkeen metsku x 2, josta vapautus palkalle takaisin tullessa. Yhden yhtä laukka-askelta ei tuonnissa ollut, yritti varastaa toisella heitolla ennen käskyä, eikä ymmärtänyt, että saa pudottaa kapulan jo matkalla, kun on tullut vapautus. Huoh! Mutta eipä mitään, taidan tyytyä tässä vaiheessa siihen, että se oikeasti haluaa hakea metallikapulan + hyväksyn sen ravilla palautuksen. Sen jälkeen luoksetulon stoppi tötsälle, ekalla kerralla heitin pallon samantien, toisella kertaa odotin, että pysähtyi, sitten vasta pallon heitto. Ei ollut ehkä niin napakka pysähdys kuin viimeksi, mutta ok. Lopuksi suora luoksetulo, vähän meinasi himmailla alkupätkällä. Loppuun vielä yksi ruutu, jossa patukka oli odottamassa valmiina.

Esineruututreenissä halusin tehdä selkeästi helpomman version, niin kuin viimeksi vakaasti päätin. Ruudulla kokoa n. 40 m x 50 m, avointa metsää. Toin Oton katsomaan laidalle, kun isäntä kävi heittelemässä 3 kpl esineita alueen takapuoliskolle. Lähetin ensimmäisen heitetyn esineen kohdalta, mutta -kuten arvasin- kävi samantien nostamassa sen viimeksi heitetyn. Luovutus hyvä + palkkaus. Sen jälkeen nosti välittömästi sen keskimmäisen, tässä vaiheessa luovutus alkoi tökkiä, kun oon jo ennenkin huomannut, että sillä alueella on tosi paljon muurahaisia ja O nostelee koipiaan, eikä halua pysyä paikoillaan. Sen vuoksi se luovutuskin oli kökköä, pyysin nostamaan suoraan käteen ennen kuin sai palkan. Kolmannella lähetyksellä teki yhden hukkareissun, taisi kaartaa alueen sivurajan ulkopuoleltakin. Neljäs lähetys, jolloin lähti suoraan, sai matkalla hajun esineestä ja palautti. Luovutuksen kanssa samaa muurahaishankaluutta kuin edellisellä.

Lopuksi käytiin metsälenkkeilemässä ja oltiin jonkun matkaa taivallettu, kun viereisestä puskasta kuului kahahdus ja arvasin, että nyt sitä Ottoa vietiin. En tiedä, että minkä eläimen perään se lähti, kun en nähnyt. Mutta katosipa kuitenkin. Itse jälleen jo itkua tuhertaen olin varma, että ei se tule takaisin, vaan niinpä tuli. Vartin ehti olla kateissa. Kieli roikkui polvissa. Ensimmäinen huoli on itsellä, että O jää auton alle tai eksyy liian kauas. Toisena tietysti on huono omatunto, että ei niitä metsäneläimiä saa hätyytellä. Onneksi noita kohtaamisia ei tapahdu kovin usein.

Otto joi matkalla jo yhden kupillisen vettä ja jatkoi toisella kupillisella kotona. Iltaruokakaan ei maistunut. Oltiin oltu katsomassa yläkerrassa telkkaria ja kun sen jälkeen lähdettiin katsomaan, että vieläkö saalistaja on väsyksissä, niin alakerrassa vastassa oli mielenkiintoinen näky. Oksennusta (lähinnä sitä vettä litratolkulla) oli pitkin alakerran lattioita ja vetisiä tassunjälkiä siellä sun täällä. En oo kyllä koskaan nähnyt niin paljon oksennusta yhdellä kertaa. Ei kun vaan luuttu käteen ja tässä vaiheessa Ottokin oli jo toipunut ja iltaruoka maistui. Että sellainen grande finale, tulipa taas mieleen, että käykö näin muillekin koiranomistajille??!

Hyvän mielen tokotreeni

On tullut katseltua toko-kisakalentereita syksylle ja tavoitteena olisi päästä korkkaamaan voittajaluokka jossain vaiheessa. Saa nähdä, että tapahtuuko se syksyn aikana ja ylipäätään minkä syksyn aikana. :-) Treenattavaa on vielä paljon, mutta kyllä jotain alkaa olla jo kasassakin. Tänään lämpimähkö keli ei kovin kovasti verottanut Oden moodia ja itsekin olin taas vaihteeksi innoissani.

Luoksetulon stoppia jatkettiin samalla tyylillä kuin tiistaina, ihan tötteröiden kera. Ekalla kerralla käsky ja pallon heitto samalla, oli ok. Seuraavaksi sama uudestaan, ei edelleenkään himmaillut pahasti, vaan tuli laukalla. Seis-käskyllä se oikeasti pysähtyi! Mielettömän hienoa. Tästä pallo palkaksi. Lopuksi vielä suora luoksetulo. Alkuun  meinasi vähän himmailla, mutta sitten kiihdytti ja sai pallopalkan.

Ruudun tein valmiiksi ja vein pikkupatukan takarajalle. Alkuun virittelyt ja vähän hölkällä O lähti ruutuun, mutta meni kuitenkin laukalla ja suoraan sisällä. Toinen kerta vielä, joka luonnollisesti oli se vielä parempi kerta. En oo koskaan aiemmin harjoitellut ruudun loppuosaa, joten sitä testailtiin tänään. Jätin Oton makaamaan ruutuun ja käskytin sieltä mukaan, josta sai heti palkan, kun tuli viereen. Täytyy miettiä, että mitä käskyä sitä sitten käyttäisi. Ei varmaan ihan hirveesti tartte toistoja, kun tää alkaa skulata, vauhtia siihen otukseen voisi kyllä virpoa lisää.

Tunnari x 2, palikat rivissä. Ei huomautettavaa, tosi hyvä etsintä, vapautin paluumatkalla.

Metsku x 2, vapautin noin puolessa välissä paluumatkaa. Vauhtia voisi olla lisää, mutta se taitaa olla liikaa toivottu, kun on äklö metalli suussa.

Loppuun yksi pk-eteenmeno pallolle kentän laitaan, ei huomautettavaa.

Löysää menoa

Eilisten hakutreenien toiminta ei vastannut omasta mielestäni ihanteellista toimintaa, ei ohjaajan eikä koiran osalta. Onneksi loppua kohden suoritus parani, mutta alku ei miellyttänyt silmää ei sitten juuri ollenkaan. Jatkettiin samalla linjalla kuin viime viikolla eli radan alkupuolelle ukot valmiiksi niin, etten tiennyt niiden sijaintia. Ilma oli lämmin, mutta muutenkaan Otto ei ollut ihan tikissä. Olisiko jotain kisojen jälkimaininkeja. Oma ohjaus oli kanssa huonoa. Tuntuu, etten osaa käskeä / ohjata koiraa riittävän napakasti ja selkesti. Ja vastaavasti, silloin kun koira toimii oikein, niin en muista kehuakaan kunnolla.

Ensin lähetys oikealle, kaartoi voimakkaasti eteen, josta otin pois. Uusi lähetys, edelleen lähti kökösti, jonka jälkeen lopetin ajamisen sinne päin ja lähetin vasemmalle. Vauhti ei ollut päätä huimaavaa, vaikka laukkailikin menemään. Ei tehnyt suoraa pistoa etukulmaan, vaan lähti jossain vaiheessa kaartamaan rataa eteenpäin ja hävisi näkyvistäkin. Huusin takaisin, mutta eihän se tullut. Sitten selkeästi sai hajun ja teki homman loppuun asti. Mm oli noin 50 m kohdalla. Ilmaisu ok, sai palkan ennenkuin olin mm:llä.

Sen jälkeen paluu takaisin radan alkuun ja uudemman kerran lähetys oikealle puolelle. Lähti etenemään radan etulinjan etupuolta, johon palikkaohjaajana ehdin jo todeta, että ei se nyt siellä ainakaan ole. Tästä ohjaajalle välitön palaute, että tuuli puhaltaa juuri radalta alkuun päin, että jos koira etenee siellä tuulen alla, niin se luultavasti saa hajun maalimiehestä. Ja niinhän se teki, mm oli oikeassa etukulmassa, ilmaisu hyvä, palkkaus ennen kuin olin perillä.

Sen jälkeen otin koiran liinaan kiinni maalimiehellä ja lähdetiin kohti keskilinjaa. O oli edelleen vaisu, olisi tykännyt nuuskutella maata, ei ollut ollenkaan työmoodissa. Vähän ennenkuin saavuttiin keskilinjalle, toiselta puolelta lähti pakeneva maalimies metelin kanssa ja johan tyyppi tormistautui. Annoin hinkua (jos niin voimakasta sanaa voi tässä yhteydessä käyttää...) perään, kun mm meni näkyvistä, O istumaan ja suoraan perään. Hyvä ilmaisu, palkka ennenkuin olin piilolla. Neljäs oli haamuna, hyvä ilmaisu, palkka ennenkuin olin perillä.

Vinkkivitoset muistiin:

• Ilmaisut tällä kertaa hyvät, mutta oikeasti alettava treenata niitä umppareita (etukulmat)
• Lisää moottoria ja mm-motivaatiota, ensi kerralla tykkäisin kyllä tehdä kunnon peräänajot alkuun, että saa rakin hereille
• O etsii kuulemma ihan viime metrit silmillään, näinhän se oli kokeessakin mennyt yhden maalimiehen läheltä ohi paikantamatta sitä => ohjeeksi esim. niin, että mm oikeasti piilossa jossain kuusitaimikossa, jossa koiran oikeasti opittava käyttämään nenäänsä loppuun asti + ylipäätään pyrittävä varmistamaan, että mm aina piilossa
• Joskus voisi koittaa sellaista, että mm haukuttaa koiran jo autolla + lähtee ilman palkkaamista menemään keskilinjan suuntaan. Sen jälkeen koira tuodaan radalle, haetaan esim. etukulmat ilman palkkaa, jonka jälkeen paluu autolle, jossa se alkuperäinen mm "löytyy" ja tulee ruhtinaallinen palkka suorituksesta. Kuulosti ihan järkeenkäyvältä, en oo tällaistakaan ennen kuullut.
• Oton ohjattavuus on kyllä ihan hanurista, eilenkin tykkäsi tehdä tasan sellaisia pistoja, kun itse haluaa. Ei suoria, eikä tule takaisin kun kutsutaan. Näitä täytyy oikeasti työstää.
• Yliheitoistakin puhuttiin, itselle vahvistui, että on niiiiin paljon muita asioita treenattavana, että tää unohdetaan suosiolla toistaiseksi
• Maalimiehellä hallintaanottoja voisi treenata joku kerta tässä lähiaikoina, näistä taisin jotain kirjuuttaa jo viime viikolla

Uskallusta

Tänään käytiin tokottelemassa kentällä ryhmän kanssa. Aloitettiin ruudulla, ruudun takanauhalle pieni patukka valmiiksi ilman, että O näki vientiä. Koira oli aika kuutamolla kentällä mennessä ja jumittui heti alkuun johonkin hajuun tantereessa. Ensin pientä herättelyä seuraamispätkällä ja virittelyä ruutua varten. Sen jälkeen alkukuviot ja lähetys ruutuun. Ymmärsi kyllä, että mitä ollaan tekemässä, lähti vähän hölköti hölkkää ruutua kohti ja stoppasi hienosti - mutta ruudun etunauhan etupuolelle. Jos olis ollut takanauhalla, niin olis ollut hyvä paikka. :-) Korjasi lisäkäskyllä ruutuun ja löysi patukkansa. Toistettiin, tällä kertaa upposi suoraan ruutuun.

Oon kartellut luoksetulon pysäytyksiä viime talvesta asti. Siis niitä, että pysäytän ihan oikeasti luoksetuloliikkeen sisällä. Koitettiin ensin maahanmeno-osuus niin, että O jätettiin seisomaan tötsälle ja toiselle tötsälle maahanmeno => tämä oli hyvä, kävin palkkamassa nakilla, josta vielä liike loppuun asti. Sen jälkeen koira ekalle tötsälle ja seis-käsky, ekalla ei heti stopannut, annoin toisen seis-käskyn kai liian voimakkaasti, kun löi maihin. Tästä vielä seisomaan. Otettiin uudestaan, jolloin ekalla seis-käskyllä heitin pallon. Ohje oli, että tähtään O:n jalkojen väliin, mutta tällä heittokädellä meni pari metriä ohi. No, pysähtyi kumminkin. Lopuksi vielä suora luoksari pitkältä matkalta. Ja jes, ei himmaillut ollenkaan, vaikka oli pysäytelty matkalla. Uskallusta vaan siis otettava peliin ja ruvettava treenaamaan. Ei se muuten opi ikuna.

Hyppynoutoa ensin noin 80 cm esteellä => ei ongelmaa. Sen jälkeen korotus 90 cm => ei ongelmaa. Muistin kehua paluuhypyistä suullisesti. Vähän oli löysän oloinen (ehkä alkoi johtua jo kuumuudesta), mutta kaikenkaikkiaan hyvät hypyt ja luovutus siisti ja suora. Ja minkä ilolla olen laittanut merkille, O:n suu pysyy nykyään kiinni luovutuksissa.

Loppuun vielä piilopaikkamakuu. Katseli ensin jonnekin takaviistoon, mutta kokonaisuutena rauhallinen. Viereinen koira kävi välillä seisomassa ja korjauksen aikana O kääntyi makaamaan lonkalle. Perusasentoon nouseminen jälleen hidas ja jäi könöttämään etutassut etuviistossa. Tästä puhuttiin, että miten sitä lähtisi parantamaan. Tietysti on hyvä, että O on rauhallisessa mielentilassa, eikä kovin virittynyt nousemaan perusasentoon, mutta jotain sähäkkyyttä siihen pitäisi keksiä. Voisi koittaa, että jos ei ekalla kerralla nouse, niin selkeästi höpö höpöt ja kosketus etutassuihin jalalla uuden käskyn kanssa. Toisaalta voisi tehdä niitä, että kun vaikka kotona makailee, niin menee viereen, käskee pa ja sitten tuleekin joku superpalkka. En tiedä, että miten toimii, kun tää perusasentoon nouseminen liittyy vaan noihin varsinaisiin paikallaololiikkeisiin, ei sinällään perusasentoon nousemiseen.

Vaikeita esineitä

Ei tänään taas ohjaajalla oikein leikannut. Ajattelin kotoa lähtiessä, että tehdään kiva esinetreeni kisoista palautteluksi, mistä ruhtinaallisesti palkkaa. Jossain vaiheessa ruudun tallomista ja esineiden piilottamista tämä vaan taisi unohtua. Tein täysikokoisen ruudun, varmaan syvyyttä enemmänkin kuin 50 m, kun onnettomalla suunnistusvaistolla varustettuna meinasin jo eksyä ruuduntekovaiheessa. ;-) Esineet vas. / oik. / kesk. takaosaan. Metsä oli jälleen niin sankkaa, etten nähnyt koiran työskentelyä ollenkaan ensimmäisen viiden metrin jälkeen. Eli se siitä helposta treenistä sitten...

Otto lähti into piukeana ekalle pistolle, oli aika kauan menossa (en tiedä että missä, kun en nähnyt) ja palasi ilman esinettä. Toinen lähetys, sama juttu. Tässä vaiheessa alkoi läähätys olla jo kova, uskon sen tehneen kyllä hommia, ei sillä ole tapana juoksennella turhia lenkkejä. Kolmannella sitten löytyi sandaali oikealta. Luovutuksessa tiputti, kun alkoi olla jo läkähdyksissä. Toisella lähetyksellä toi pikkuhevosen (joka on ollut tähän asti vähän inhokki). Kolmatta esinettä ei löytynyt, joten suosiolla etenin alueelle ja lähetin etsimään noin 10 m päästä, josta löytö. Ei vaan kai ollut saanut hajua aiemmin. O teki hommia kunnolla, mutta ei tää mikään helppo palautteleva treeni kyllä ollut.

Seuraavalla kerralla siis tehdään jotain helppoa ja kivaa. Ensinnäkin mennään paikkaan, jossa näen koiran työskentelyn. Ja toisekseen, O saa tulla katselemaan laitaan esineiden vientiä, ei oo moneen moneen kertaan saanut olla katsomassa.

Yhtä kokemusta rikkaampia

Viime yö meni pyöriessä unettomana sängyssä ja jännittäen tämän päivän koitosta, ensimmäisiä hakukisoja. Kisat oli Hämeenlinnassa, tuomareina Vesa Häkkinen (tottis ja esineet) sekä Anni Rytkönen (henkilöt). Jos vaan jonkun pakoreitin olisin keksinyt, niin en olisi mennyt koko kisoihin, niin isoksi ja jännittäväksi möykyksi se meinasi mennä pään sisällä. Näin jälkikäteen ajateltuna, ihan hyvä, että mentiin. Varmasti olen monta kokemusta rikkaampi ja viisaampi ja jos joku päivä vielä uskaltaudutaan uudestaan, niin ei se ainakaan enää oo sitten eka kerta!

Aamu alkoi tottiksella. Periaatteessa tottis on sitä tuttua kauraa, mutta sielläkin oli niitä kysymysmerkkejä. Ja juuri sellaiseksi suoritus muodostuikin kuin mitä etukäteen ajattelin. Seuraamiset hyvät, oikeastaan tosi hyvät. Otto oli koko ajan tosi hyvässä kontaktissa ja teki Otoksi hyvää työtä. Ainoastaan ampumiset meinasivat aiheuttaa hämminkiä, Otto otti metrin verran etumatkaa minuun, mutta palasi käskyllä takaisin oikeaan paikkaan. Ei siis varsinaisesti pelännyt, mutta kun ei tosiaan olla ikinä (miten tämäkin on voinut "unohtua"?) otettu ampumisia minkään liikkeen yhteydessä, niin en ihmettele koiraa ollenkaan, jos se kummastelee ääntä. Mutta kun se ei siis ampumista pelkää, niin ei siitä mitään tiloja jäänyt päälle, päin vastoin, jotenkin koira vaan tuntui skarppaavan.

Liikkeestä istuminen ok, kuulemma olisi saanut reagoida nopeammin käskyyn. Liikkeestä maahan ja luoksetulo, olisi kuulemma saanut reagoida nopeammin, mutta mä olin itse tosi tyytyväinen. Nouto ok, tosin Otus hukkasi kapulan ja joutui vähän etsimään ja palautus olisi saanut olla voimakkaampi + luovutus suorempi. Hyppynouto just niin kuin ajattelin eli hyppäsi menon ja kiersi paluun. Estenouto hyvä. Ja mihin olin tosi tyytyväinen, eteenmeno super. Hyvä valmisteleva osuus ja lähti kovaa ja suoraan ja tippui ekalla käskyllä maihin. Olisi tämäkin saanut olla kuulemma voimakkaampi, mutta mä olin aivan täydellisen tyytyväinen tähän. Ei oo koskaan tehnyt noin hyvin! Paikkamakuu erinomainen, eikä laukauksen aiheuttaneet mitään reaktiota. Tottispisteet 82 pistettä.

Seuraavaksi esineet. Heti ekalla lähetyksellä O onnistui jäämään johonkin risuun kiinni liiveistään ja joutui taistelemaan itsensä irti. Otin takaisin ja lähetin uudestaan. Ei edelleenkään mitään tulosta. Kolmannella irtosi taakse ja toi tullessaan esineen. Tiputti luovutuksessa, mutta nosti itse. Meni odotetunlaisesti ja olin tyytyväinen. Pisteitä 28.

Mutta sitten ne ukot. Tämän viikon torstain treeneissä tuli todettua, että eihän me olla oikeasti treenattu ollenkaan kisamaisesti ja on tosi monta juttua, joita ollaan tuskin koskaan koitettu. Hyvällä tsägällä siis voisi nousta ne kaksi äijää, huonolla tsägällä taas ei. Lähetin Oton oikeaan etukulmaan, kun haisteli tullessa sinne päin. Ei oikein irronnut, enkä alkanut vääntää. Lähetys vasempaan etukulmaan, ja aavistin (en kyllä tiedä mistä), että siellä on umppari, jota O ei ilmaissut. Sen jälkeen jatkoin rataa eteenpäin, ei oikein ole muistikuvaa, että monta pistoa tehtiin, mutta noin 50 m kohdalta O nosti oikealla takakulmassa olevan maalimiehen. Haukku oli hyvä, hieman katkesi kun tulin näkyviin. Hallintaanotto kuulemma hyvä, vaikka minusta se oli vähän tahtojen taistelua. Sen jälkeen lähettelin useamman kerran vasemmalle puolelle, mutta kun ei se maalimies löytynyt, niin se ei löytynyt. O oli kerran kuulemma mennyt tosi läheltä, mutta jostain syystä ei ollut haistanut. Lopputuloksena siis yhteispisteet 207 pistettä, eikä sitä kovin himoittua koularia vielä heti ekalla yrittämällä napsahtanut.

Nyt lisää vaan treeniä ja kun oikeasti tiedostan, että siellä metsässä on niin paljon mitä ei olla treenattu, niin ehkä tää olis tullut vähän armopalana, jos heti olis koulari tippunut. Jatkossa siis treenattavaa / muistettavaa:

• Pimeitä ratoja / pätkiä radasta, etten ole itse niin kuutamolla ohjauksen kanssa
• Umppareita
• Tyhjiä pistoja
• Suoria pistoja ja sitä ohjattavuutta
• Hallintaa sekä keskilinjalla että erityisesti maalimiehellä
• Maalimiesmotivaation kasvatusta systemaattisesti, vaikka O tekikin hommia ihan ok, niin alkoi sillä vähän olla hiipumisen merkkejä, kun niitä löytöjä ei vaan tullut

Jotenkin noloa tunnustaa, että noita edellä mainittua ei oikein ole tullut treenattua, kun on vaan kangistunut vanhoihin kuvioihin. Mutta nyt kun niitä osaa alkaa harjoitella, niin toisaalta toivottavasti kehitymme ja uskaltaudutaan jossain vaiheessa vielä uudestaan koittamaan onneamme!

Mahdollisia uusia kisakokemuksia ajatellen muistiin:

• 3-4 pistoa / puoli ykkösessä pitäisi riittää
• Koiran lääppiminen maalimiehellä (tai ylipäätään muuallakaan) ei ole sallittua, nyt sitä tuli harrastettua

-------------

Loppuun vielä pikakertaus torstain hakutreeneistä, jotka kertoivat karua kieltään, että aika paljon on vielä harjoiteltavaa.

Sovittiin, että ekat kaksi maalimiestä ovat valmiina, enkä itsekään tiedä niiden sijaintia. Lähetys vasemmalle etukulmaan, josta O kaarsi eteenpäin ja olisi jatkanut oikealle puolelle. Tästä kutsuin pois ja lähetin uudestaan, sama homma. Sen jälkeen lähetin oikealle etukulmaan, josta vähän etuviistosta teki löydön, hyvä ilmaisu. Sen jälkeen rataa vähän eteenpäin, josta lähetys vasemmalle, O teki piston etuviistoon, paikansi maalimiehen ja ilmaisu ok, mutta ei niin hyvä kuin ekalla kerralla. Olin itse aika pihalla, kun en tiennyt maalimiesten sijaintia, ihmekös tuo, kun ei oo paljon moisia otettu! Sen jälkeen tehtiin nostatustreeniä kahdella maalimiehellä niin, että O kiinni ja maalimies pakenee. Kun mm häviää näkyvistä, O käskettiin istumaan, josta lähetys. Palkka parin haukun jälkeen. Eka oli parempi ja intensiivisempi kuin toinen.

Edelliseen listaan siis lisäyksenä:

• Samanlaisia nostatustreenejä, esim. että tullaan alueelle ja maalimies / maalimiehet lähtevät kiljuen matkaan
• Hallintaa, esim. maalimies lähtee oikealle, mutta koiran käytävä ensin hakemassa vasemmalta, ennenkuin pääsee oikealle
• Hallintaa maalimiehellä siten, että ilmaisun jälkeen koira sivulle, maalimies ylös ja sen jälkeen maalimies pinkaisee vielä pari metriä, ottaa pari haukkua ja palkkaa tai vaihtoehtoisesti, että lähdetään kohti keskilinjaa mm edellä, josta mm palkkaa, kun kävelty pari metriä
• Ehdottomasti käytettävä tallattuja alueita, kun O tuntuu selvästi hakeutuvan hajuraidan mukaisesti aluetta eteenpäin

Plan B

Tulipa taas mietittyä aamulla kellon soidessa turhan aikaisin, että mikähän järki tässä koiraharrastuksessa taas olikaan? Otin esteiden testausta varten käyttöön plan B:n eli lähdettiin Oton kanssa jo heti aamusta ennen töiden alkua kentälle, kun tuskin siellä muita hulluja olisi siihen aikaan treenaamassa. Eikä ollutkaan!

Aloitin suoraan metrisellä, koskaanhan O ei ole tehnyt noutoa kapulan kanssa metrisen esteen yli. Onneksi se hyppääminen ei oo enää hirvittänyt Otukaista. Oma heittotekniikka on niin surkea, että useimmiten kapula jää esteen vasemmalle puolelle ja niinhän se nytkin ekalla heitolla meni. Koira perään ja takaisin tullessa olisi tykännyt kiertää. Tälle stoppi ja hyppyytin kapulan kanssa takaisin. Toisella kertaa varmistelin vähän, että hyppää takaisinkin päin ja hyppäsihän se. Sen jälkeen vinoesteen kimppuun, tässä ei huomauttamista. Tähän väliin yksi eteenmeno maahanmenon kanssa purkille - hyvä. Jälleen takaisin hyppyesteelle ja taas se pentele olisi tykännyt kiertää, josta palautin takaisin ja hyppyytin yli. Seuraava jälleen hyvä. Loppuun vielä eteenmeno patukalle, jonne suoraan vapautus. Tämän jälkeen käytiin vähän kävelemässä  ja otettiin vielä kerran sekä metrinen että vinoeste - tällä kertaa ei huomauttamista.

Ei siis todellakaan ole vaikea pala opettaa noita Otolle, kun vaan saa toistoja ja varmuutta, niin tuskin on mitään kiertämisongelmaa takaisin tullessa. Harmi vaan, että pöllö ohjaaja on jättänyt treenaamisen näin viime tinkaan. Eli hyvällä tuurilla menee kivasti, huonolla tuurilla jää paluuhypyt tekemättä.

Valmistautumista

Ai että mitenkäkö niinkuin kisoihin valmistautuminen olisi jäänyt viime tinkaan? Onhan tässä vielä monta päivää, alkaa vaan ahdistus nousemaan, joten pakko oli pakata rekku takakonttiin ja ajella kentälle esteiden vuoksi. Vaan sielläpä olikin julmettu määrä sakumaanikkoja pureskelemassa hihoja, joten ei edelleenkään päästy koittamaan sitä metristä hyppynoutoa. Täytyy varmaan ottaa kohta jo plan B käyttöön ja mennä joku aamu kentälle kukonlaulun aikaan, että edes kerran (joo, säälittävää!) saisin koitettua, että meneekö tuo koko sessu kapulan kanssa metrisen esteen yli?!

Vinoestettä sentään päästiin testaamaan, mutta kävipä sitten sama kuin viimeksi. Kapula hukkui heinikkoon ja kun O ei heti bongannut kapulaa, niin kiipesi tyhjin suin takaisin. Hoksasi kyllä itse virheen, sillä lähti samoin tein samaa reittiä takaisin. Sitten löytyi jo kapulakin, mutta kiertäenhän sitä olisi tultu. No, tää nyt oli tällainen totaalinen "pakka sekaisin" -yritelmä. Niinpä uudestaan vaan, tällä kertaa nätti odotus, kiipeäminen, kapulan etsintä (ja löytö!), takaisin kiipeäminen ja luovutus. Tosi nätti! Nyt siis huolenaihe lähinnä on, että jos Otus ei heti näe kapulaa, niin saattaapi olla, ettei malta jäädä etsiskelemään.

Jäävät hyvät. Eteenmenossa käytin purkkia, jotta saisin tyypin lakoamaan maahan. Ei se mikään tyhmä otus ole, perjantaina käytiin junnailemassa pariin kertaan tällaisia eteenmenoja ja tänään ekalla käskyllä jo tippui maihin. Mutta joo, on täysi arvoitus, että mihin suuntaan se kisoissa lähtee etenemään JA putoaako se maihin ekalla käskyllä. Oliskohan vähän aiemmin kannattanut alkaa treenata eteenmenon maahanmenoa?!

Illan ilostus oli kuitenkin esineruutu - superhyvä sellainen. Alue aika sankkaa metsikköä, koko 30m x 50m, kolme esinettä, kaksi vasemmalla puolella ruutua noin puolessa välissä syvyyttä ja takarajalla. Kolmas esine oikealla laidalla noin 10 metrissä. Piti meinaan testata sitäkin (ennen kisoja), että ymmärtääkö Ottis pitää nenänsä auki jo alueelle lähtiessään.

Eka lähetys ok, laaja, mutta tulokseton. Toinen lähetys hyvä ja suora, juoksi lähemmästä vasemman puoleisesta esineestä ohi, sai hajun, palautti nätisti. Kolmannella lähetyksellä takarajan esine, palautus nätisti. Neljännellä lähetyksellä lähti vähän hölköti hölkkää, haistoi lähellä olevan lelun, kiersi jonkin aikaa ennenkuin paikallisti sen, palautti nätisti. Jäi huisin hieno mieli pienestä koiranpojasta ja sen työskentelystä!

Leikkikoulussa

Vietimme eilispäivän Jyväskylässä Salme Mujusen saalisviettikoulutuksessa. Ajomatkaa kertyi, päivä oli pitkä, ilma oli kylmä ja nälkäkin kalvoi luita ja ytimiä, mutta kyllä kannatti tämäkin reissu tehdä!

Kirjat ja aapiset on tullut luettua ja teoria on jokseenkin hallussa, mutta oli silti mielenkiintoista nähdä asiat käytännössä sekä erilaisten koirien leikityssessioita. Kovin kovasti uutta asiaa ei tarttunut mukaan, mutta muutama asia kuitenkin:

• Kaiken kaikkiaan odotetunlaista toimintaa Otolta ja itsekin kykenin suunnilleen seuraamaan ohjeita
• Selkeää petraamista kuitenkin kaipaan kopitusvaiheeseen, mitä osasin odottaakin ja mitä toisaalta ei juuri ole tehty: harjoitellaan siis sitä, että kopitusvaiheessa ohjaaja peruuttaa ja ottaa koiran pehmeästi vastaan patukkaan kiinni, pyöräytys nätisti
• Palkkaamisesta ylipäätään puhuttiin, että varsinkin toistoja tehdessä ekat toistot namipalkalla ja se vika vasta lelulla (tämä ei tosi ihan vieläkään mennyt jakeluun, että miten tämä toimii käytännössä)
• Palkkaamisessa apuna toinen lelu yhden sijaan, toisinkuin nyt tulee tehtyä
• Lisää pelkkää leikkiä ja etenkin tuota kopitusvaiheen ”röyhkeyden” kasvattamista
• Myös lähileikkiä kahdella lelulla 
• Lähileikkivaiheessa koiran painostaminen ei suotavaa (eli ei silmien piilottamista, läiskimistä kylkiin, tuijottelua, kumartelua), sillä silloin koira helposti siirtyy puolustuksen puolelle. Tästä keskusteltiin, kun itse ainakin tehojen nostattamisesti teen tuota, mutta kouluttajan ohje oli pysytellä "koiran kanssa samalla puolella". Ajatuksellisesti ymmärrettävää, että eihan se saaliskaan ole välillä riepoteltavissa ja sitten ala hullunlailla potkia ja uhata saalistajaansa. Tätä myös käytännössä hieman koitettiin ja tottahan se on, että koiran leikkimisilme muuttuu totiseksi ja sitä ei kuulemma juuri haluta. Aina oppii sitä uuttakin! 

Kunhan saisin aikaiseksi / osaisin leikellä videot tiivimpään pakettiin (kiitos Marjukka kuvaamisesta, oli tosi kiva katsoa kotona, että miltä se meidän touhu näytti), laittaisin ne tänne. Ennen sitä muutama kuva kuitenkin.