Suuntatreeniä ja muuta

Tämän viikon tokoreenilöistä muutama juttu muistiinpantavaksi:

• Ruutu: Jos koira lähtee merkiltä väärään suuntaan, ei siis ruutua kohti, niin heti vaan koiran stoppaus, kehu ja sen jälkeen uusi ohjaus ruutuun. Viime viikollahan Otto lähti ruudun sijaan luoksetulon alkupaikalle, mikä oli justiinsa tehty ja minähän kutsuin Oton kokonaan pois ja tein uuden lähetyksen merkin kautta ruutuun. Ei siis näin, ettei koiralle vaan muodostu sellaista kuvaa, että ruutuliikkeessä voi joskus tulla ohjaajaan päin, jos ei heti osukaan ruutuun. Sama koskee ohjattua.
• Tehtiin tällä viikolla suuntien harjoittelua kotona niin, että laitoin merkin olkkarin lattialle ja namikipot vasemmalle ja oikealle parin metrin päähän merkistä. Vaihtelevasti koiran lähetystä merkille (josta satunnaisesti palkkaa) ja siitä lähetystä vasemmalle tai oikealle. Aika kivasti katsoi suuntia. Mutta sitten siihen muistiinpantavaan. Jollain kerralla Otto meinasi oikaista merkin ohi ja kääntyi vielä väärään suuntaan. Erehdyin kieltämään siitä (varsin nätisti kuitenkin) ja Otto meni ihan ahdistuneeseen tilaan, että mihin ihmeeseen tässä pitäisi mennä. Tilanne saatiin kyllä purettua ja jatko meni ok. Mutta ei voi kun taas vaan ihmetellä, että kerran nätisti ä-ää saa koiran ihan tolaltaan. Niinpä siis kieltämisen sijaan pitää muistaa yrittää antaa selkeitä käskyjä (vaikkapa sitten stoppaus tällaisessa tilanteessa). 

Maanantain porukkatreeneissä Otto teki ruudun ensin niin, että kun se paineli merkiltä kohti ruutua, niin appari heitti sivusta patukan ruutuun. Ihan uusi juttu Otolle, toimi kivasti, vaikka lähti kyllä muutenkin rakettina merkiltä etenemään ihan suoraan ruutuun. Merkillä tosin keuli, jouduin stoppaamaan toistamiseen, kun kenotti kohti ruutua. Sen jälkeen tehtiin pari pelkkää merkkiä niin, että appari heitti lelun ja lopuksi heitin itse, viimeinen toisto oli jo aika hyvä, ok draivilla. Sen jälkeen Otto teki välihuilin häkissään ja toisella kiekalla tehtiin tunnari, käytti kerran väärää suussa, mutta vaihtoi kyllä heti oikeaan kapulaan. Ei vaan voi tykätä siitä, että välillä se käplii vääriä. Sitten hyppynoutoa (ihan normisetti) ja lopuksi vielä toinen tunnari (erinomainen).

Tokotreenin jälkeen tehtiin omineen tehtiin vielä vähän keppejä toisella kentällä. Saatiin yksinkertaisuudessaan hyvä neuvo eli jos toinen keppiväli ei vaan suju suorana, niin silloin otetaan vaan se kolmas väli pois (mikä kyllä sujuu). Ja hiotaan siis niille kahdella keppivälillä kepit suoraan linjaan, ennenkuin lisätään keppejä riviin. Ei pitäisi olla näin uskomattoman vaikeaa käyttää ihan omia aivoja tällaiseen ajatteluun! :D

Kotona ollaan tehty tuon ylläkuvatunalaisen suuntatreenin lisäksi tunnaria, joissa kertaalleen käyttänyt väärää keppiä suussa ennen vaihtoa omaan, muuten ihan napakymppisuorituksia isommallakin kapulamäärällä. Pitäisi ehkä uskaltaa tehdä isommilla keppimäärillä, jotta saisi sille etsintäkestävyyttä, ettei ala napsia vääriä siinä samalla etsiessään. Lisäksi vähän jääviä ja uutena sirkustemppuna vadin päällä kiertämistä. Nyt Otto osaa nostaa etujalat vadin päälle ja hakeutua ympäri vatia, kun itse liikun vadin vastakkaisella puolella. Seuraavaksi sitten sen kimppuun, että osaa kiertää vatia ilman minun apuja.

Viimeiseen väliin ei ole enää mitään treenioivalluksia, joten todetaan vaan, että olipa tänään taas kiva aurinkoinen ilma lumikenkäillä! Ja ottaa enemmän tai vähemmän suttuisia kuvia kännykän kameralla.

 

Aginaattori

Tämän viikon agilitytreeneissä meillä oli hovikuvaaja mukana, mutta tuli annettua siinä tohinassa ihan väärät kamerankäyttöohjeet. Kuvaaja luuli ottavansa videota, vaikka tulikin yksittäisiä kuvia. Ja kohdekin oli sen verran liukas liikkeissään, että ihan terävimpiä otoksia ei tällä kertaa tullut. Mutta laitetaan nyt ainakin pari kuvaa näytille meidän aginaattorista.

 

Keppejä tehtiin edelleen vaan kuuden sarjana, mutta tällä kertaa mun mielestä Otus teki jo ihan himppua vaille suoraan laitetut kepit hienosti. Saattoi kyllä olla, että ne eli jonkin verran siinä keppejä edestakaisin sahatessamme, mutta niistä jäi silti onnistunut fiilis. Lisäksi tehtiin keinua, tällä kertaa ei enää keinahdusta hidastettu. Vähän O tuntuu empivän keinahdusta, mutta kova hinku sillä on kuitenkin keinulle. Loppuaika tehtiin pientä radantynkää, mutkaputkesta puomin kautta muurille, josta vasemmalle hyppy takaa ja puomin alla olevaan putkeen. Johan alkoi tulla esiin korjaussarjaa vaativaa. Vauhdin kasvaessa puomin ylösmenokontakti jää tyystin tekemättä, alasmenokin oli vähän raisua, jos oli pelkkä tyhjä namilätkä odottamassa. Hypyt sen sijaan oli jees ja siihen puomin alla olevaan putkeenkin osuttiin, ainakin kerran. :) Luulin meinaan, että puomi vetää varmemmin puoleensa.

Otto ja Mäkkärin euron juustohampurilainen. Hyvä, ettei tukehtunut.

Vaikeusastetta lisää

Tämän viikon tokotreenien teemana on ollut vaikeusasteen lisääminen, tällä kertaa erityisesti ohjattuun noutoon. Treeneissä ohjattu on jo alkanut sujua aika kivasti, mutta kisoissa Otto ei katsonut alun kapuloiden vientiä ja lähti ihan eri suuntaan noutoon kuin mihin ohjasin. Niinpä maanantaina laitettiin vaikeusastetta kehiin, jospa sillä saataisiin tyyppiä heräteltyä.

Ensin tehtiin merkin ja oikean kapulan väliin kaareva linja erilaisista pehmoleluista ja muista häiriöesineistä. Liikkuri kävi viemässä kapulat ihan normisti, jonka jälkeen vein Oton merkin taakse. Sen jälkeen tavallinen lähetys oikealle kapulalle. Ei sitten todellakaan onnistunut, yllätys yllätys... Otto kävi vaan haistelemassa pehmoötökät, eikä ollut ajatustakaan, että mitä ollaan tekemässä. Toisella yrityksellä sama, mutta tällä kertaa käytin normaalia noutokäskyä (enkä "vapaata"), jotta olisi selvää, että ollaan noutamassa kapulaa. Ja ei mihinkään, lisäksi Otosta huomasi, että noutokäskyn käyttö tässä yhteydessä sai sen vähän hämmennyksiin. Lähdin kulkemaan kohti kapulaa ja loppujen lopuksi taisin jo olla aika lähellä kapulaa, ennenkuin Otolla lamppu syttyi. Olikohan se sitten tällä vai toisella kertaa (en enää muista miten toistettiin), kun O kävi tarjoamassa kapulaa myös kentän laidalla olleille ihmisille, se onnistuu vetämään niin helposti paineet kattoon, vaikka tosi nätisti sitä mielestäni yritin ohjata oikeaan suuntaan.

Seuraavaksi jätin Oton merkille ja kävin itse näyttämässä haettavaa kapulaa. Johan alkoi lyyti kirjoittaa ja Otto kesti jopa "tuo"-käskyn käyttämisen. On se vaan outo otus. Tämän jälkeen tehtiin vielä kisamaisena niin, että sekä lähetyspaikan että merkin välillä oli pehmoötököitä, samoin merkin ja kapulan välissä. O kykeni suorittamaan tehtävän, tosin heti epävarmuuden lisääntyessä vauhti taantuu raviksi ja pehmoötököitä piti silmäillä kovastikin. Lopuksi tehtiin muistaakseni vielä pelkkä merkki ötökkähäiriöllä, ekalla yrityksellä oli taas punainen lanka kateissa. O meni lopulta merkille, josta kehuin ja pyysin pois (oli taas liimaa tassuissa, eikä olisi liikkunut merkiltä mihinkään). Toisella yrityksellä silmäili edelleen jotain matkalla ollutta häiriötä, mutta päätyi merkille, josta palkka. Tästäkin tuli koutsilta ohjeet, että mikäli silmäilee, niin ei palkkaa. Enpä taas ollut itse ihan tehtävän tasalla. :D

Tähän säätöön menikin sen verran aikaa, toinen setti tehtiin ihan vaan keskenämme toisella kentällä. Vähän seuraamista ja sivuaskeleita, metallihyppynouto (tässä oli pitkästä aikaa jotenkin enemmän asennetta, tykkäsin!), paikkamakuun lopun perusasentoon nostoja (nousi ekalla, jes!), suoria luoksetuloja (ei jumittunut alkuun, hyvä!) sekä luoksetulon viimeistä väliä eteentulolla (olivat myös ok).

*****



Keskiviikon omatoimitokoissa jatkettiin samoilla ohjatun häiriöhommilla, tosin nyt laitoin häiriöt vaan lähetyspaikan ja merkin väliin. Otettiin vaihtelevasti pelkkää merkkiä sekä myös itse noudoista loppuun asti molemmat puolet. Merkille meno takkusi välillä, enkä nähnyt sellaista asenteen paranemista kuin olisin toivonut. Tosin sitten kun siirsin häiriöt kauemmas ja O pääsi suoraan leveää kujaa pitkin merkille, niin se oli mun mielestä taas jo voimakkaamman näköinen. Mene ja tiedä, että auttaako tämä. Sen sijaan merkiltä kapulan noudot oli hyvät, suunnat oikeat ja palautuskin oukkei.

Luoksetulosta otettiin vaan suora luoksetulo törppöjen ohi, oli hyvä. Sen jälkeen kentän toiselta laidalla merkin kautta ruutuun, mutta mitä tekee Otto? Juoksee sinne luoksetulon aloituspaikalle, ei oo tällaista virhettä taas ihan vähään aikaan sattunutkaan. Kutsuin pois, uusi lähetys merkin kautta ja johan löytyi ruutukin, jossa oli palkka valmiina. Merkit oli vähän huonoja ja vajaita, palkkasin pari pelkkää merkkiäkin. Samoin ruudun paikkaa täytyy varmaan vähän tsekata, että onko se oikeastaan enää hallussa, nyt tuntuu, että O hakeutuu helposti aika laitaan.

Lisäksi otettiin parit kaukosarjat, ei ihan kisamatkalta. Takana namilautanen, mutta ei nameja, kävin palkkamassa sarjan jälkeen. Hyvät vaihdot. Jes!

Seuraamistakin tehtiin, lähinnä askelsiirtymiä, paikallaan käännöksiä.

Loppuun piti vielä alkaa testailla pelkkää merkkiä häiriöesineillä, ja voi viude että oli taas vaikeaa. Ei ehkä enää olisi kannattanut, kun Ottokaan ei ollut enää parhaassa terässään. Vaikka kävin näyttämässä pariin otteeseen merkin, niin aina vaan tyyppi päätyi pehmoleijonan luo tai ainakin leijonan kautta merkille. En palkannut niistä ja Otosta alkoi huomata, että kun se ei onnistunut, niin sitä alkoi jo vähän ahdistaa. Lopulta siirsin leijonaa vähän syrjempään, jollon O vihdoin päätyi suoraan merkille (eikä edes silmäillyt) ja sai ruhtinaallisesti kaksi patukkaa palkaksi.

Tämä on mulle niin vaikea osa-alue tietää, että koska voin vaatia mitäkin suoritusta. Olen niin jumittunut suunnittelemaan ja helpottamaan harjoituksia niin paljon, että Otto melkein varmasti onnistuu. Tiettyyn pisteeseenhän niin varmasti täytyykin toimia, mutta sitten kun koira on jo osaava, niin jotta todellista varmuutta ja jatko-oppimista tapahtuu, niin täytyy uskaltaa vaikeuttaa ja myös vaatia korrektia suoritusta palkan eteen. Tilanne vaan on se, että kun kolmeen ja puoleen vuoteen en ole osannut niin toimia, niin Otto menee tosi helposti kipsiin siitä, että palkkaa ei tulekaan ja joutuu suorittamaan samaa uudestaan. Ehkä nyt kuitenkin on uskallettava ottaa hyppäys ja toisaalta huolehtia, että lopulta pääsee palkkaamaan onnistumisesta. Ja välillä tehdä oman sekä koiran mielenterveyden vuoksi edelleen meidän perinteisiä "kiva kiva" -treenejä! :-)

Tokokisojen ja kisatuntojen purkua

Tänään kävimme koittamassa toisen kerran, että miltä se meno maistuu evl:ssä. Kisat Janakkalassa, tuomarina Juha Kurtti. Edelleenkään ei ykköseen ylletty ja jännitys oli vähintään yhtä iso kuin viimeksi. Kehässä tapahtui ihan ilahduttaviakin asioita, mutta myös joitain ihan uusia virityksiä. Kaikki liikkeet oli yhteen putkeen ja sen huomasi loppua kohden. Alkuun Otto oli vähän turhan flegmaattinen, keskikohdalla varmaan ihan kiva ja loppua kohden alkoi palkan odotus ilmeisesti nousta sen verran korkealle, että alkoi tulla hösellystä. Paikallaoloon meno oli aika kaoottista, noita pitäisi ihan alkaa opettaa, en vaan saa samaa efektiä toistumaan tuttujen kanssa treenatessa. Liikkeet suoritettiin alla olevassa järjesteyksessä.

Paikalla istuminen 10. Tää oli hyvä.

Paikalla makaaminen 8. Muuten ei huomautettavaa, mutta istumiseen nousuun tarvittiin taas kaksi käskyä.

Hyppynouto 8,5. Ei muuta kummempaa, mutta hidas paluuvauhti ja ameebana esteen yli.

Luoksetulo 5. Jämähti aloituspaikalle, tarvitsi kaksi käskyä lähteäkseen. Tämä jo kauan poissa ollut ongelma palasi sopivasti tämän viikon alun treeneissä, katsotaan, että kuinka kauan taas menee tämän ratkaisuun. Huoh! Välit tuli hitaasti ravilla, pysähdykset oli Otoksi ok. Mutta aika täi tervassa meininkiä taas.

Ruutu 8. Aika kiva merkki, vähän ehkä jäi vajaaksi. Suorilta ruutuun hyvään paikkaan, mutta maahanmenoon tuplakäsky. Loppu hyvä.

Vapaana seuraaminen 9,5. Tosi kivan oloista tekemistä, en oikein keksi, että mitä olisi ollut parannettavaa. :D

Zeta 9. Seuraamispaikka taisi elää vähän, ainakin asennot oli oikein.

Ohjattu nouto 0. Otto ei seurannut ollenkaan ekan kapulan vientiä, piti vaan ärsyttävän hyvin kontaktia. Merkille aika hyvin, ihan inasen vajaa. Mutta sitten sinkosi päättäväisesti vasemmalle kapulalle. Stoppasin, lähetin uudestaan, meinasi mennä keskikapulalle. Stoppasin ja lähetin uudestaan. Sitten löytyi jo oikea kapula ja O palautti sen ravilla. Hyvää tietenkin on, että sain ohjattua oikealle kapulalle, mutta kyllä oli kummallinen se kapulalle lähtö.Alkuosaan siis harjoiteltava rutiinia.

Kaukot 0. Järkkä i-s-m-s-i-m. Tässä kumma työtapaturma. Tuomarin sanoin kympin vaihtoja, mutta kesken kaiken teki noin viiden metrin luoksetulon m-s -vaihdossa, luulen, että sillä hermo vaan meni, kun palkkaa ei tullut.

Tunnari 10. Meni suoraan oikealle kapulalle ja palautti, taisi nähdä että mihin liikkuri vei oman palikan.

Pisteitä tällä kertaa kolmostuloksen verran, 209 pistettä.

Vähän on ristiriitaiset fiilikset taas kisapäivän jälkeen, että mitä järkeä tässä harrastamisessa, ja erityisesti kisaamisessa on. Toisaalta tuntuu, että kyllä siihen ykköseen pitäisi riittää rahkeet ja eikun vaan lisää treeniä, varmuutta ja kokemuksia ja uusia kisa-matoja koukkuun! Mutta toisaalta tuntuu, että onko tämä tuntien ja taas tuntien treenaus kaiken toivomisen, odottamisen ja jännittämisen arvoista, jos aina kuitenkin joku osa-alue tulee ryssittyä. Ehkä kokemus tuo itsellekin varmuutta, ettei tarvitse niin kovasti jännittää kisaamista, mutta ei se ainakaan vielä ole helpottanut yhtään. Ja toisaalta pitäisi osata asettaa realistisia tavoitteita, joita kohden pyrkiä, mutta muistaa samalla, että itse matkan pitäisi olla tärkein, ei määränpään. Se tällaiselta tavoiteorientoituneelta suorittajalta meinaa unohtua ja sitten epäonnistumisetkin tuntuu aika isoilta. Kyllähän tämänpäiväinenkin osoitti, että paljon on tehty töitä ja saatiin onnistumisia joissain liikkeissä aikaiseksi. Ehkäpä me nyt taidetaan hengähtää hetki ja katsoa vähän tuonnempana, että mistä se järki tähän tekemiseen taas löytyy. :)