Haamuja

Illan hakuilut sujui mukavasti, suuren suuria puutteita ei esiintynyt, tosin treenikään ei ollut vaikeimmasta päästä.

Ekaksi etukulmassa haamu (edelleen sitä suoruuden vahvistamista), haukut siihen asti kun olin paikanpäällä, josta vapautus. Ei huomauttamista. Toisessa etukulmassa samanmoinen, ei huomauttamista.

Kolmas haamuna, haukkuja noin 15, josta palkka. Neljäs haamuna, Otto paineli ensin 10 metriä ohi syvemmälle, josta palasi takaisin ja löysi. Ei mennyt ainakaan silmillään, vaan nenällään. Haukkuja parikymmentä, oli kuulemma pitänyt luovan tauon noin 15 kohdalla, jonka vuoksi muutamat lisää. Itse en tätä juostessani noteerannut. Lopuksi lelu ei oikein olisi kelvannut, vaan ruokaa olisi pitänyt saada lisää. On se vaan nyt pöljän ohjaajan ymmärrettävä, että se ruoka toimii metsässä parhaiten.

Käytännön vinkki: Kun tehdään haamuja / peräänjuoksuja, niin niin kauan kuin mm on näkyvissä, pidetään koiraa pannasta (saa hinkua perään), mutta kun mm katoaa näkyvistä, niin koira istumaan ja pannasta irti => vasta luvan kanssa liikkeelle. Tämä toimii Otolla varmasti, muistettava jatkossa.

Missä se ruutu oikein on?

Edellisen tekstipäivityksen jälkeen ollaan treenattu pari kertaa tottista, mutta ei niistä sen enempää mainittavaa. Ruudut vähän tahmii ja jossain välissä tuli otettua asfalttikosketusta sen verran (ei tosin sinällään liittynyt itse ruututreeniin), että pikkurilli aukesi, kipeä on vieläkin. Estenoutoja otettiin viime viikolla, oli muuten hyvät, mutta kapula tuppasi hukkumaan pitkään ruohikkoon ja voikukkiin, enkä edes itse meinannut löytää kapulaa kun lähdin etsimään sitä. Positiivista oli, että sinällään kiipeämiset ja noudot oli hyvät, ainostaan kapulan etsiminen oli vaikeaa. Paljon muuta ei kai oo treenittykään.

Tämän illan tokotreenit sen sijaan voisi kirjata tarkemmin ylös. Aloitettiin -yllätys yllätys- ruudulla. Eka kerta niin, että tein normialkuvalmistelun, jätin koiran odottamaan normietäisyydelle, mutta kävelin itse parin metrin päähän ruudusta käskyttämään. Otto haki hyvin ruudun paikan ja löysi sieltä vielä helpotukseksi läpinäkyvän lätkän, johon sai palkan. Hyvä! Sen jälkeen ruutuun lähetyksiä parin metrin etäisyydeltä, eka meni tietty hyvin, kun siellä oli ollut se lätkä. Seuraavaksi toiselta sivulta meni ruutuun, mutta jäi liian eteen, josta korjasi ruudun ulkopuolelle, takaisin ruudun etuosaan, jonka jälkeen tehtiin "nappaustemppu". Kävin mukamas nappaamassa "jotain" ruudun takaosasta, sieltä minne Ottiksen olisi pitänyt osata mennä. Sitten uusintalähetys ja johan onnistui. Sen jälkeen kolmannelta sivulta, taisi mennä muistaakseni ok heti ekalla yrittämällä. Vikaksi lelu takanauhan alle, jonne lähetys täydestä matkasta, hyvä ilme ja vauhti + leikit ruudussa loppuun. Näitä kolmea variaatiota jatketaan.

Metallinoutoa tehtiin niin, että parin metrin palautuksen jälkeen naksu ja vapautus taakse lautaselle. Tähän muistiksi, että noutoja pitkältä matkalta. Helpompaa tehdä niin, että jättää koiran alkupaikalle, käy heittämässä reilusti edempää ja lähettää koiran vaikka siitä matkan varrelta. Positiivista oli (vaikka niitä laukka-askeleita ei paluuseen vieläkään saatu), että otti kapulan suht nopsasti ja kun oli pudottanut matkalle (naksun jälkeen), lähti oma-aloitteisesti hakemaan uudestaan.

Sitten Ode välijäähylle autoon ja sen jälkeen piilopaikkamakuu. Oli kuulemma katsellut viereistä Nipsu-airistyttöä ja olivat kuulemma heilutelleet toisilleen häntiäkin. Kiellon jälkeen oli katselu loppunut ja palatessa oli näytti olevan skarpisti, ei ollut valahtanut lonkka-asentoon. Perusasentoonkin nousi ekalla käskyllä.

Sen jälkeen hyppynouto painavalla kapulalla, esteen korkeus 70 cm. Ei varastanut, nätti hyppy, hyvä nouto, mutta luovutus himpun kaukana. Toiselle kiekalle korotin 80 cm:iin, kolautti mennessä takatassut, ei onneksi vaikuttanut vaan paluuhyppy oli hyvä, hyvä tiivis luovutus. Loppuun vielä ylihypytys kumpaankin suuntaan heittämällä namit, itse olin esteen vieressä. Ei onneksi näyttänyt tällä(kään) kertaa Otto säikähtävän kolautuksesta.

Nautalammella

 

 

 

Suoria pistoja

Tämän illan hakutreenien teemana jatkui suorat pistot. Keskusteltiin ääniapujen käytöstä, ja tottahan se on, että mitä vähemmän ääntä, sen parempi. Niinpä lähdettiin haamu-taktiikalla liikenteeseen.

Maalimiehet etukulmissa ja sen jälkeen siirtyivät eteenpäin. Kaikki haamuina sinne viitenkymppiin. Haukkuja noin 15 kpl, jonka jälkeen palkka ja kävin hakemassa koiran.

Ei mitään ongelmaa tänään ja toimi erinomaisesti myös motivaationnostatustreeninä. Oli koira intopiukeana!

Ilmaisut olisivat voineet olla paremmatkin. Aloitti kyllä haukun lähes välittömästi, mutta kolme ekaa oli katkonaista ja vähän kimeän kuuloista. Ei katastrofi, mutta ei huippuhyväkään. Neljäs oli ehdottomasti paras, ääni oli auki eikä haukku katkeillut.

Lisäksi vielä itselle kertauksena (jota tosin olen pyrkinyt noudattamaankin, mutta tämän jälkeen aina), että koira haetaan aina maalimieheltä pois. Eihän se koskaan kisoissakaan saa huidella sieltä omia aikojaan pois. Lisäksi ilmaisujen parannusta voisi miettiä, ettei haukku katkeilisi. Ja joskus (itseasiassa muuten ekaa kertaa) hallintaan ottoa. Ja sitten niitä umppareita!

Aktiivinen alkuviikko

Monenlaista on ehditty jo touhuta alkuviikon aikana. Aloitetaan kertaus eilisistä tokotreeneistä, kun Otto esitti hyvää puolta itsestään, näppärästi teki hommia ja vire oli sopivanmoinen.

Aloitettiin ruudun paikkaharjoituksilla, jotka eivät oikein ole tuottaneet tulosta. Nyt uusilla (tai rautalangasta väännetyillä) ohjeilla jatkamme treeniä kotosalla. Eli lähetys ruutuun parin metrin päästää vapautuksella ilman käsimerkkiä. Kun koira on ruudun takaosassa, niin naksu. Sen jälkeen sama ruudun toiselta sivulta jne. Koiraa voi ohjailla käsimerkillä siinä vaiheessa, kun se on jo ruudun luona, takaisin ei olisi suotavaa tulla ja haistelusta kielletään, jos sellaista esiintyy. Ei Otolla ihan vielä lamppu syttynyt, mutta luulisi, että kun näitä settejä pari kertaa ottaa, niin jotain edistymistä tapahtuisi. Paikkaharjoitusten lisäksi otettiin ruutuun lähetystä pitkältä matkalta niin, että lelu laitetaan ruudun takanauhan alle. Kun koira on ruudussa, vapautus ja juoksen ruutuun riekuttamaan lelun kanssa. Otolla oli suuri vimma päästä ruutuun, tykkäsin!

Seuraavaksi hyppynouto, ensin noin säkäkorkeuden korkuisella esteellä, sen jälkeen lautoja noin 70 cm korkeuteen asti. Intoa oli, meinasi keulia. Mutta parempi näin päin ja ottaa hallintaa vähän myöhemmin. Nyt alkukeinoksi nami vasempaan käteen ja palkka ennen hyppykäskyä. Nyt kun halu suorittaa on noinkin kiva, niin en ehkä halua latistaa sitä vielä varsinaisilla hallintatreeneillä. Ei aikomusta kiertää kumpaankaan suuntaan, hyvä (painavan) kapulan nosto, luovutus vähän vino. Paluuhypystä muistettava kehua hypyn aikana suullisesti.

Välillä O kävi huilimassa autossa, jonka jälkeen tunnari. Kepit rivissä, joka on tuntunut olevan sen hankalin muodostelma, oma vasemmassa laidassa tokana. Etsi hyvin ja rauhassa. Palautus keskinkertainen, muistaakseni. Sen jälkeen oma keppi toiseen laitaa riviä, O aloitti jälleen vasemmalta, mutta eteni rauhassa ja hyvin riviä oikealle ja poimi omansa. Tosi hyvä ja rauhallinen työskentelyote. Vapautus heti kun oli löytänyt omansa, olisin kuulemma voinut odottaa inasen pitempään ennen vapautusta.

Liikkeestä istumisessa oli eilen selkeä ongelma. Tällä kertaa jäi ekalla yrittämällä seisomaan. Sen jälkeen kyllä istui, mutta kiinnitettiin huomiota sen kummalliseen tekniikkaan, jotenkin se istuutuu kaksiosaisesti. Näitä voisi parannella lelun kanssa niin, että ohjaa lelulla yläviistosta, josko se nopeuttaisi istumisia. Sen lisäksi tein muutamat kerrat niin, että itse peruutin ja käskytin samalla istumaan. Yleensä O on aika pätevä näissä, vaikka vaihtelee käskyä s / i / m, mutta eilen ei oikeen ollut ymmärrys kohdallaan.

Suoria luoksetuloja otettiin kaksi kertaa, hyvin tuli, ei pahasti banaanimuotoista juoksua, tiivis eteenistuminen, josta lelupalkka. Tuumailtiin juoksuvauhtia, joka on nyt jostain siltä väliltä. Mielestäni "liian vähän kiivas" suoraan luoksetuloon (pk) ja toisaalta liian kova toko-luoksetuloon, jossa pitäisi kyetä tekemään korrektit pysähdykset. Nämä pitäisi saada jotenkin eroteltua koiralle ja ylipäätään niitä stoppeja ja maahenmenoja on vaan uskallettava ruveta tekemään luoksetulojenkin yhteydessä. Jos otus jämähtää niistä, niin sitten vaan vahvistellaan suoria luoksetuloja. So simple?!

Loppuun paikkamakuu. Vieressä oli tyttökoira, jonka kanssa samassa taloudessa asustaa juuri parhailla juoksupäivillä oleva toinen tyttökoira. Otto oli periaatteessa ihan siististi ja rauhallisesti, mutta olisiko hyvät tuoksut huokuneet siitä viereistä kaiffarista, kun välillä O katsoi pitkään ja hartaasti sinne päin ja heilutteli jopa häntäänsä, josta kielsin. Vika minuutti (kiellon jälkeen) oli hyvä ja naamari pysyi piiloon päin.

----

Kotitokoina pihalla otettiin maanantaina tunnaria (hyvä etsintä ja ripeä palautuskin), kaukoja (näitä ei juuri oo viimeaikoina otettu ja kovin on epävarmaa + huonoa tekniikkaa) sekä metallinoutoa (menovauhti ok, nosto ok, paluu ravilla, luovutus vähän kaukana, mutta kokonaisuutena jo parempi). Metallia tartteis vaan uskaltaa tehdä lisää, pelkään vaan sitä, että puukapulanoutokin kärsii. Ei kyllä pitäisi pelätä, joskus pitää uskaltaa mennä sinne ”kivan alueen” ulkopuolellekin.

----

Oton kunnonkohotusharjoitukset kesäkaudella ovat isännän kanssa canicrossailu. Olivat oppineet aivan uuden koirasanan, kun jollain lenkillä olivat törmänneet toiseen ”canicrossailijaan” ja kuulleet, että ihan kisojakin tällaisessa lajissa järjestetään. Pitäisköhän ne uskaltaa ilmoittaa johonkin?! Vauhtia (ja vaarallisia tilanteita) ei ainakaan puuttuisi! Tosi hyvä, että joku pitää yllä otuksen fyysistä kuntoa, että se jaksaa pinkoa metsässä ukkojen perässä. Maanantai-illan lenkin jälkeen tyyppi läsähti kylmälle kivilattialle kieli polvissa roikkuen, mutta hetkeä myöhemmin se oli taas kuin ei olisi lenkillä käynytkään. Nopeaa palautumista!

----

Tänä iltana helteestä huolimatta päädyttiin tekemään nopeat tokotreenit ennen esineruutua. Jatkettiin ruudun paikkaharjoituksilla samoin kuin eilen. Tänään Oton osumatarkkuus oli jo huomattavasti parempi, toistoja vaan lisää. Metallinouto oli vähän jähmeä, suoritti kuitenkin x 2. Hyvä meno, vähän hitaahko nosto, palautus ravilla, luovutus saisi olla tiiviimpi. Liikkeestä istumisissa ei tänään vääriä asentoja. Pelkkää tunnarikapulan tuontia otettiin kanssa, liikkeessä meinaa pyöritellä kapulaa suussa, otettiin lyhyeltä matkalta (1-2 m) tuontia eteen, jotka siistit.

Esineruutu oli varmaa settiä, vähän koirasta huomasi, että sillä oli kuuma työskennellä, mutta hyvin se silti duunaili kolme esinettä. 50 m x 40 m alue sankkaa metsää, en nähnyt koko koiraa ruudun takimmaisella puoliskolla työskennellessä, joten en tiedä, että mitä se siellä teki. Joka tapauksessa ekalla lähetyksellä esine oikealta takaa. Tokalla lähetyksellä esine vasemmalta takaa. Kolmas lähetys meni pipariksi alueen sivulle, josta otin pois. Neljäs lähetys ja kolmas esine keskeltä takaa. Hmm... Oon muuten niin ahkerasti harjoituttanut vaan syvälle menemistä, että mahtaisiko koira hoksata edes tuoda esinettä etuosasta ruutua. Testiin seuraavalla kerralla!

Kevättä (tai kesää) rinnassa

Aivan hullaantuneena kevätsäistä päätin ulkoiluttaa tänään Oton lisäksi kameraa. Muutama oikein onnistunut kuvakin tarttui karvakorvasta matkaan, kun vaelleltiin läheisellä pellolla ja metsässä.

Ihan vaelteluksi ja nurmikon istuttamiseksi tämä päivä ei kuitenkaan mennyt, kun käytiin koulutuskentällä ottamassa tottaimia. Yleisilme otuksella oli jotenkin väsähtänyt, tosin se minkä vuoksi ajeltiin koulutuskentälle asti, meni paremmin kuin hyvin ja silloin koiran ilmekin oli oikea! Aloitettiin ensin jäävillä, ekalla liikkeestä istumisella tarjosi maahanmenoa, sen jälkeen ei enää hairahtanut, kun otettiin liikkeestä istumista ja maahanmenoa sekaisin.

Sitten ne pääasiat eli esteet. Korotettiin jälleen panoksia vinoesteellä, kun otin painavan kapulan käyttöön. Sitä ei oo ennen käytetty esteillä. Otolla meinasi keulia ekalla noudolla ja varasti, annoin mennä. Toisella kerralla jo muistutin, ettei lähdetä omalla luvalla. Kolmas kerta oli hyvä, Otto malttoi odottaa käskyn ja palautti kapulan ilman, että kävin varmistelemassa lähempänä, että muistaa kiivetä takaisinkin päin. Luovutus suora ja tiivis, pito hyvä. Tää oli niin hieno juttu! Noutojen varastamisongelmaan lienee syytä puuttua nyt eikä viidestoistapäivä, jatkossa vaadittava katsekontakti ennenkuin saa luvan lähteä noutamaan.

Meillä ei ollut tällä kertaa käytössä kopin avaimia eli ei mahdollisuutta ottaa hyppyä korotettavalla esteellä. Niinpä virittelin namilautaset metrisen esteen kummallekin puolelle ja päätin katsoa, että mitä tapahtuu. Ja hyvää tapahtui, Otto hyppäsi hyvin kumpaankin suuntaan! Kerran taisi ottaa vauhtia takajaloilla, muuten nätit hypyt teknisestikin. Lopuksi otin vielä hypyn siten, että sai hakea patukan toiselta puolelta ja hypätä se suussa takaisin. Jes, onnistui!

Loppuun vielä luoksetulo pitkältä matkalta, tuli nätisti ja tiiviisti eteen, josta lelupalkka jalkojen välistä taakse. Sen jälkeen jätin patukan kentän laitaan eteenmenoa varten. Menin tarkoituksella kentän aivan toiseen laitaan, jossa ensin pyörittelin vähän seuraamista ja lähetin sitten eteen. Ensin vaikutti vähän siltä, että Otolla ei ollut oikein muistikuvaa patukasta, vaikka lähtikin hyvin etenemään. Juoksi kyllä kentän laitaan, mutta sitten ehti käydä kusaisemassa pariin puskaankin (!) ennenkuin ehdin paikalle. Joko se ei oikeasti muistanut, että siellä olisi se palkka ollut ja kun ei muutakaan käskyä saanut, niin ajatteli sitten lannoittaa kentän laidan. Tai sitten se vaan alkoi olla puhki eikä patukka kiinnostanut. Riekutin vähän, jätin patukan ja tein uuden eteenmenon, jolloin patukka kelpasi ja loppuun riekkumista lisää. Mikä lie ihmejuttu ollut tuo puskakeikka välissä...

Hierojalla

Otto kävi elämänsä ensimmäistä kertaa hierojalla eilisiltana. Vähän kai se on hullua viedä koiraa hierojalle, kun tässä taloudessa olisi pari kappaletta kaksijalkaisiakin, joiden olisi syytä käydä hierojalla. Halusin kuitenkin saada jonkun ammattilaisen kopeloimaan Oton lihaksistoa, että miltä se vaikuttaa ja onko suurempia jumituksia havaittavissa.

Ensin Ottoa vähän jänskäsi koko hierontatouhu, mutta hyvinkin pian se rauhoittui pötköttelemään kyljellään ja otti hoidot vastaan. Oikein reipas karvakorva! Hieroja totesi Oton olevan erittäin hyvässä fyysisessä kunnossa, lihasmassaa löytyy, mikä ei tietenkään olekaan mikään ihme viime talven hiihtokauden ja alkaneen juoksukauden vuoksi. Koira oli kauttaaltaan hieman jumissa, mutta ei mitenkään äärettömän pahasti. Lantion alueella oli eniten jumitusta, joka omalta osaltaan saatyaa vaikuttaa myös takapään lihaksistoon. Hieman oli myös havaittavissa kireyttä vasemmalla puolella kaulaa ja vastaavasti oikeassa takajalassa vastakkaisia puolia enemmän. Huojentavaa kuitenkin, että mitään suurempia jumituksia ei löytynyt.

Tänään Otto pääsi päivällä hommiin, kun oli vuorossa hakutreenit. Ajatuksenani oli keskittyä tänään pelkästään niihin suoriin pistoihin ja ohjeistin maalimiehet matkaan. Eli käytettäisiin kummallakin puolella samoja liikkuvia maalimiehiä, ensin molemmat etukulmat, sen jälkeen liikkuvat noin 60 askelta eteenpäin ja vielä kolmansille pistoille kummallekin puolelle 60 askelta eteenpäin. Jokaisella otettaisiin äänet / haamut näkyvyydestä riippuen ja haukkuja noin 10-15 kpl. Teoriassa hyvä suunnitelma, mutta käytäntö vähän ontui. Olisi vielä selvemmin täytynyt ohjeistaa, että katsovat keskilinjalla olevan apumiehen mukaan, että pistoista saadaan varmasti suorat. Oma moka, kun en tätä hoksannut sanoa.

Eka pisto vasempaan etukulmaan hyvä + ilmaisut hyvät. Toinen etukulma hyvä + ilmaisu hyvä. Kolmannella alkoi sitten mennä vikaan. Maalimies oli liikkunut ilmeisesti entistä kauemmas keskilinjasta, eikä liikkunut sitä 60 askelta suoraan. Otettiin ääni, jolloin totesin, että joudun lähettämään vahvasti takaviistoon. Otto teki lenkin, pitkän piston, mutta ei löytänyt. Lähetin toiste ja sama toistui. Sen jälkeen otettiin maalimies näkyville, O sai näköhavainnon, teki piston ja ilmaisi hyvin. Neljäs mm kohtuu hyvä, muistaakseni vähän risteili edestakaisin, mutta eteni kuitenkin mielestäni kaikenkaikkiaan suoraan, ilmaisu hyvä.

Viides maalimies haamuna, hyvä pisto ja ilmaisu. Kuudetta maalimiestä jouduttiin jälleen ohjailemaan oikeaan paikkaan, kun oli hullusti vinossa ja superkaukana, niinpä jouduttiin venailemaan vähän aikaa vasemmalla puoella, että maalimies saatiin hakkuuaukean reunaan. Tätä yritettiin haamuna, mutta O ei nähnyt. Otettiin ääni, mutta O lähti kaartamaan vinosti taaksepäin, josta kutsuin pois. Uusi ääni, jonka jälkeen teki hyvin ja ilmaisi hyvin.

Aika paljon sai siis Otto juosta ja vaikka väliin saatiin nättejä suoria pistoja, niin ihan turhaan tuli vääränkinlaisia pistoja. Jatkossa siis selkeämmät ohjeet, tämä itselle muistiin. Se mikä sen sijaan oli hyvää, niin Otto jaksoi hyvin loppuun saakka, vaikka pistoja tuli monta (yhteensä kai 9 pitkää pistoa) sekä aloitti ilmaisut välittömästi.

Helatorstain haut

Käytiin eilen koeajolla uudessa hakuryhmässä. Treenaillaan jatkossakin vanhan porukan kanssa, mutta treeniajat meinaa mennä päällekkäin muiden juttujen kanssa, joten siksi lähdin etsiskelemään uutta hakuporukkaa vanhan rinnalle.

Tänä keväänä on tasan yhdet treenit alla, eikä pahemmin olla muutenkaan treenattu vieraissa porukoissa, joten en tiennyt, että mitä odottaa. Niinpä tehtiin ihan perustreenit, jotta ylipäätään näen, että mitä pitäisi alkaa treenata.

Etukulmiin valmiit maalimiehet sivurajoille, ilmaisut siihen asti, että olen itse paikalla. Otto oli hyvässä moodissa, teki kohtuu suorat pistot, mutta ensimmäisellä ilmaisun aloitus tökki pahasti. Oli ehtinyt huhhailla ja haistella maata ja vasta avustettuna aloitti haukun. Haukku oli katkonaista. Ohjeeksi sain, että ei pysähtelyä matkalla, jos haukku loppuu. Sen sijaan suoraan paikalle ja vapautus vasta sitten, kun haukku on hyvä. Toinen maalimies meni jo mallikkaasti ja ilmaisu alkoi hetimiten, eikä ollut niin katkonaistakaan enää.

Kolmas ja neljäs maalimies siirtyivät 40-50 askelta eteenpäin, haukuja parikymmentäm josta palkka, menin paikalle. Nyt alkoi pisto-ongelma tulla esiin, joka tuli todettua jo viimeksi. Alkaa voimakkaasti kaartaa eteenpäin edettyään noin parikymmentä metriä. Otin pistolta pois ja lähetin uudestaan, jolloin upposi kohtuullisen suoraan ja teki löydön. Hyvä ilmaisu. Neljännellä riitti yksi lähetys, mutta jälleen lähti aika pian kaartamaan eteenpäin, sai kuitenkin kai hajun ja korjasi maalimiestä kohden. Ilmaisu hyvä.

Eli nyt siis ihan oikeasti vahvistetaan suoria pistoja äänillä / haamuilla syvälle. Ilmaisuissa ei ollut ongelmaa ekan töpeksinnän jälkeen, mutta katsotaan miten edetään. Tiedossa sen sijaan on, että umppari-ilmaisut tökkii, varmasti tulee sijaistoimintaa, haahuilua ja haistelua ennen ilmaisun aloittamista. Eli näitä siis jatkossa.

Ja varmasti jatketaan tässä uudessa porukassa, vaikutti hyvältä!

Illalla kotipihalla vielä matalat estenoudot painavalla kapulalla x 2. Ei huomautettavaa hypyissä, pidossa eikä luovutuksessa, ekalla kerralla tosin varasti kun oli niin täpinöissään.

Ruudun paikkaharjoitukset oli sieltä ja syvältä. Otin läheltä ruutuun hakeutumista, mutta ei Otto-paralla vaan välähtänyt valo, että missä on oikea paikka. Tarjosi ruudun kulmamerkkiä, etunauhan etupuolta, takanauhan takapuolta jne. Välillä tein yhden lautasella tai kävin taputtelemassa ruudun oikeaa paikkaa. Toistoja aika monta, välillä eksyi jopa oikeaan kohtaan, mutta sitten taas oli paikka kateissa. Loppuun saatiin yksi hyvä suora hakeutuminen oikeaan paikkaan, johon lopetettiin. Huoh! Ei se vaan taida tajuta ollenkaan, että sinne tötteröiden sisään pitäisi mennä.

Sisällä vielä kaukoja ennen iltaruokaa, josta ei sitten tullut taas yhtään mitään. O oli sen verran kiekoilla tulevasta iltasafkasta, että meni hosumiseksi. Ja kun meni hosumiseksi, niin multa alkoi mennä hermot. Ja kun multa alkoi mennä hermot, niin Otto joko alkoi säätämään omiaan (tekniikka kateissa, hypähteli eteenpäin tai teki mitä sattuu) tai jäätyi kokonaan paikalleen tai alkoi huohottaa ja hössöttää. Ei siinä mielentilassa (kumpikin!) voi olettaa onnistuvan, joten peli poikki.

Tänä aamuna aamuruoan jälkeen tehtiin uudestaan tekniikkatreeniä. Olin itse rauhallinen ja selkeä, koira oli jo lähtökohtaisesti sopivan flegmaattinen. Ja näillä eväillä onnistuttiin tekemään muutama oikeinkin nätti i-s-m & m-s-i -setti.

Oton melkein eka jälki ikinä... ja tokoa

Tänään töiden jälkeen kaapasin koiruuden autoon ja ajeltiin kentälle tekemään tokosulkeisia. Aloitettiin ruudulla, joka meni vähän sieltä tänne päin. Ollaan jonkun aikaa nyt hinkutettu ruutua lautasella ja sehän menee hyvin. Tänään päätin, että yritämme tehdä suoraan ilman lautasta. Otto selvästi ymmärsi, että mitä liikettä ollaan tekemässä, kun juoksi ruutuun päin, mutta päätyi ruudun taakse, eikä löytänyt oikeaa paikkaa. Kutsuin pois ja lähetin uudestaan. Jälleen suunta oli oikea, mutta tällä kertaa O päätyi seisoskelemaan vähän isomman kiven viereen ruudun etupuolelle. Siinä vaiheessa alkoi jo säälittää, kun toinen raukkaparka seisoi tukevasti jaloillaan kiven vieressä hievahtamatta odottaen, että koska sitä palkkaa tulee hyvin tehdystä työstä. Tämän jälkeen palattiin takaisin lautasharjoituksiin, jolloin ei tietty ongelmaa. Ja sen jälkeen lautanen pois, eikä edelleenkään ongelmaa, kun poloinen oli kerran onnistunut menemään siihen oikeaan spottiin ruuduun sisällä. Joo, tälle tartteis varmaan tehdä jotain. :)

Seuraavaksi metallinouto, jota olen kartellut, kun välillä nouto on ankea ihan puukapulallakin, niin saati sitten metskulla. Nostatin ensin vähän haukuttamalla, jonka jälkeen linkaisin metallin. Otto oli sen verran kiekoilla, että nykäisi metrin verran perään. Otin takaisin sivulle, annoin hakea kun oli sen verran innoissaan, palautus ravilla / pari laukka-askelta, mutta sentään toi ja eikä arponut kapulan suuhun ottoa. Ihan ok luovutuskin. Auttaisikohan muuten, jos kapula olisi vähän pienempi. Nyt kapula tuppaa valahtamaan toisen laipan varaan Oton suussa ja kaippa sitä on hankalampi kantaa epätasapainossa. Jos siis kapulan suuosa olisi lyhyempi, niin sitten se ei luiskahtaisi epätasapainoon suussa. Vai meneekö jo turhan hieromiseksi...

Tunnarissa palikat kellotaulumallissa, otti omansa, mutta haisteli sen jälkeen vielä muita. Minä hölösuu kehuin jo heti kun otti omansa, pitäisi malttaa pitää pää kiinni ja odottaa, että koira tekee hommat. Otettiin toisen kerran, tällä kertaa ei  tehnyt enää varmistuksia, kun oli ottanut oman kapulan suuhun. Kohtuunopea palautus, ei mikään tykki, mutta ok. Ok luovutus. Sen jälkeen heitin pari kertaa ja otin luovutuksen.

Loppuun piiiitkä eteenemeno patukalle ja leikkiä.

--------------

Tuumailin kotoa lähtiessä, että mitä tehtäisiin tokottelujen jälkeen, käydäänkö vaan metsälenkillä vai tehdäänkö ihan jotain. Päädyin siihen, että mehän käydään ajamassa jälki. Oton kanssa ei todellakaan ole ajettu jälkeä, eikä makkararuutuja eikä makkarajälkiä, ei pellolla eikä metsässä. Omaksi iloksemme ajattelin kuitenkin polkaista jäljen ja katsoa, että miten mörriäinen selviytyy. Kepit se kyllä tykkää etsiä ja ilmaista, annan sen nostaa kepit ja tuoda. Niinpä tuumasta toimeen, "ihan pikkuisen" harjoittelussa oikaisten, kävelin metsään kaarevan jäljen, pituutta ehkä 150 m ja tiputtelin jäljelle 3 kpl keppejä. Vähän odotusta ja sen jälkeen sesse hommiin. Jälkitermeistä juurikaan tietämättä, ajoi kai aika korkealla nenällä, mutta kulki suunnilleen jäljen päällä ja ilmaisi kaikki kepit ja sai nakkia naamariin jokaisesta kepistä. No joo, välillä meinasi vähän pyöriä, jolloin pysähdyin ja odottelin, että jatkoi oikeaan suuntaan. Ja loppuun vielä purkillinen syötävää loppupalkaksi.

Minkään oppikirjan tai kenenkään valveutuneen jälki-ihmisen mielestä näin ei varmaan treenata, mutta eipä mulla mitään tavoitteitakaan ole tämän suhteen. Ja jos kerran koira tykkää touhuta, niin ehkä jatkamme omaksi iloksemme tällaista sen kerran tai pari kesässä. Tietty jos joku päivä innostun vaikkapa etsintäkokeessa, niin voi harmittaa, että on tullut oiottua mutkissa ja treenattua väärällä tavalla, mutta se olkoon sen ajan murhe. Ja hei, toisaalta, voi kai koira oppia jäljestämään (ts. etsimään keppejä jäljeltä) muullakin tavalla kuin askel askeleelta niin, että pohjat tehdään namien kanssa oikeaoppisesti ensin pellolla. ;-)

Esineitä sankassa metsässä

Eilen esineruututreenit jatkuivat. Tallailin noin 50 metriä leveän kaistaleen, mutta syvyyttä tällä kertaa vähemmän. Alue oli suoraa nousua mäkeen ja sen vuoksi tuli pihistettyä vähän syvyydestä. Vein neljä esinettä valmiiksi ja koira hommiin. Hyvin irtosi loistavalla asenteella, mutta tykkäsi selkeästi työskennellä tuulen alapuolelle päin ruudun poikki oikealle. Metsä oli aika sankkaa, joten en nähnyt missä koko koira viiletteli, sen tiedän, että välillä alueen oikean laidan ulkopuolella, mutta varmaan haju painui sinne.

Ekalla lähetyksellä ei irronnut mitään esinettä. Tokalla lähetyksellä paineli oikeaan takakulmaan ja toi ekan esineen. Nätti luovutus + palkka. Seuraava esine taisi nousta keskeltä heti ekalla yrittämällä. Viimeiselle esineelle lähetin ehkä kerran tai pari ja sitten se karvakorva jo viilettikin nätisti hanska suussa takaisin, luovutti hyvin ja sai palkkansa.

Kävin sen jälkeen juottamassa Oton autolla ja lähdettiin tallustelemaan metsälenkille. Mentiin alkuun alueen läpi, että käydään poimimassa se neljäs "vara-esine" pois. Aika pian O bongasi pienen heijastinhevosen ja mulla on aika vahva uskomus, että se on kyllä sen bongannut jo ekalla lähetyksellä, mutta ei ole halunnut tuoda. Tai sitten vaan sattui oivallisesti heti törmäämään pikkuhevoseen, mene ja tiedä. Maasto oli vähän vaikea ja ilma tuulinen, mutta tosi kivasti Otto teki hommia.

Tänään otettiin kotipihalla pahvieste hyppynoutoja painavalla kapulalla. Kahdella ekalla ei ongelmia suuntaan eikä toiseen, jes! Hyvät luovutukset ja hyvä ilme. Väliin yksi tunnari, jossa palikat kellotaulumuodostelmassa. Ei näpsinyt vieraita kapuloita ja palautti hienosti omansa. Sen jälkeen vielä yksi hyppynouto. Heitin ekaksi kapulan vinoon vasemmalla ja kävin korjaamassa esteen taakse (en heittänyt uudestaan). Niipä O olisi lähtenyt kiertämään esteen, josta huomautin ja palasi takaisin. Taitaa siis olla joku ymmärrys, että aluksi pitäisi hypätä, ei vaan tuu vielä selkäytimestä. Sen jälkeen ei ongelmaa ja otettiin vielä neljännen kerran siten, että kämmäriohjaaja osasi heittää suoraan. Jossain vaiheessa täytyy alkaa vaan treenailla noita vinoja heittoja tarkoituksellakin, mutta vahvistetaan vielä helpoilla suorilla ylipäätään liikkeen ymmärtämistä.

Teema jatkuu

Heti aamusta jatkettiin viikon teemalla eli hyppynoudolla. Kuten eilen illalla päätin, otettiin käyttöön painavampi noutokapula ja jatkettiin harjoituksia pahviesteellä. Liekö olin aamulla vielä niin koomassa, etten oikein muista, että miten meni, mutta ainakaan ison kapulan nouto ei tuottanut ongelmaa.

Muistaakseni ekalla kerralla heitin vähän vinoon, jolloin Otto ohitti esteen mennessä, josta kielsin, Otto taisi palata takaisin. Otettiin (ehkä, kun en muista) kokonaan uusi heitto, hyvät hypyt mennen tullen ja hyvä luovutus. Otettiinpä ehkä kolmannenkin kerran, joka meni hyvin.

Illalla käytiin ottamassa tottista hakutreeniporukoiden kanssa. Alkuun henkilöryhmä, ei suurempia huomauttamisia. Sen jälkeen nopeat jäävät (istu & maahan). Seuraavaksi tunnari (piti väliin sotkea vähän tokottelujakin), joka meni vähän niinkuin sinnepäin, mutta ei ihan nappiin. Kepit oli vaakarivissä. Otto meni nätisti kapuloille, haisteli, otti omansa (josta ehdin jo kehua), tiputti, haisteli & maisteli?? toista, toi sitten omansa. Tehtiin toinen kiekka. En oo varma, että häpsiikö Otto hampaillaan vieraita keppejä vai ei, mutta otti sentään omansa ja palautti. Sen jälkeen otin muutaman oman palautuksen, jotka oli kohtuu kivoja.

Sitten päästään niihin juttuihin, jotka nostaa väkisinkin hymyn korviin. Kiipeilytin Ottoa ensin estettä edestakaisin ja päätin sitten rohkaistua ottamaan noutokapulan kehiin (sen kevyemmän tosin jälleen). Ekalla kerralla O karkasi perään ennen käskyä, mutta kiipesi hyvin, takaisinpäin kävin vähän varmistamassa, että kiipeää kanssa. Hyvä luovutus. Toisella kiekalla heitin liikaa oikealle ja kävin varmuuden vuoksi hakemassa kapulan pois. Toinen yritys onnistui huonoheittoiselta ohjaajalta, O malttoi odottaa käskyä, kiipesi molempiin suuntiin (jälleen kävin vähän varmistelemassa, että kiipeää myös takaisin), nouti hyvin ja luovutti hyvin. Supersupersuper tyytyväinen!!

Lopuksi vielä eteenmeno patukalle, valmistelevassa osassa meinasi keulia, tehtiin pari kunniakierrosta ennen lähetystä.

Ja ihan ihan lopuksi toisella kierroksella lisää onnistumisia. Löydettiin kentän kopista pk-este, jota pystyy korottamaan lauta laudalta. Laitoin namilautaset tällä kertaa esteen kummallekin puolelle ja aloin hyppyyttää esteen vieressä seisten noin 70 cm ylöspäin. Meni kivasti, kunnes rysähti. Otto otti jo aiemmin tukea / kolautti takajalkoja esteeseen ja sitten kun saavutettiin maaginen 100 cm raja, niin estehän kaatui rymisten melkein Oton päälle, joka oli lautasella palkallaan. Otto vähän toki säikähti, mutta yritin itse vaan kehua. Vähän tuli kauhistus mieleen, että tällaisissa asioissa O on vähän herkkis, eikä tämä ainakaan paranna hyppyongelmaa. Mutta vielä mitä!

Otettiin kerran hyppy molempiin suuntiin 90 cm korkeudelta ja nostettiin sen jälkeen takaisin 100 cm:iin. Ja kappas, se rymähdys oli saanut aikaan sen, että Otto hyppäsi korkealta ilmavalla kaarella yli. Ei tuntunut pahasti ainakaan jänskättävän ja Otto otti lisää korkeutta hyppyyn, ettei kolauta / kaada estettä. Tähän lopetettiin ja tällaisella setillä jatketaankin. :)

Hyppynoutoa

Tänään palauduttiin reissusta vähän rähjääntyneinä kotiin, eikä jaksettu lähteä mihinkään kauemmas, joten tokoiltiin omalla takapihalla.

Olen väsäillyt jossain vaiheessa pahvista hyppyesteen, en oo mitannut korkeutta, mutta olisko puolisen metriä. Illan teemana oli hyppynouto. Tänään oli taas virtaa ihan riittävästi ja tekeminen oli sen näköistä kun haluaisinkin sen olevan kapulan kanssa. Tein kaksi settiä hyppynoutoa, eipä juuri huomautettavaa, tykkäsin!

Seuraavaksi tunnari siten, että palikat oli joulukuusimuodostelmassa. Tässäkään ei huomautettavaa ja tällä kertaa myös paluu sekä kepin pito suussa olivat eilistä paremmat.

Vähän muuta temppuilua väliin, jääviä ja suora luoksetulo. Sitten vielä kertaalleen hyppynoutoa, joka sitten menikin vituralleen. Heitin kapulan vinoon oikealle ja niinhän siinä kävi, että tyyppi ehti lähteä esteen sivusta hakemaan, enkä ehtinyt kertoa riittävän ajoissa, että eihän sitä noin tehdä. Otto ehti kapulalle, otin sen matkalla pois. Ja uusi yritys. Tällä kertaa ei huomautettavaa.

Noutojen kanssa olen aika varovainen, kun ei ole ollenkaan selviö, että nouto on aina jees jees kivaa. Niinpä meni itsellä pasmat sekaisin, että kun koira kiertää esteen, niin kuinka kovasti voin siitä huomauttaa ilman, että samalla kiinnostus itse kapulan tuontiin lässähtää. En tiedä, tällä kertaa ei onneksi tuntunut vaikuttavan.

Tänään noudettiin vielä kevyemmällä sorvatulla kapulalla. Huomenaamulla voisi koittaa aamulenkin jälkeen ennen töihin lähtöä, että miten se sujuisi painavammalla versiolla. En oo koskaan hyppynoudossa sitä koittanut.

Kaivelin puhelimen kätköistä muutaman vanhan kuvan, laitetaan tänne, kun ei niitä puhelimessa muista enää edes olevan.

  

Reissun päältä

Otto on tämän päivää ollut mukana reissukoirana työreissussa, aika tylsää varmaan on ollut. Niinpä päivän päätteeksi käytiin lenkkeilemässä uusissa maastoissa ja sen päälle vähän tokottelemassa. Ihan jees-meiningillä mentiin, mutta vähän oli nuutuneen oloinen rakki.

Ensin ruutua, ekaksi lautasella, jolloin kiersi oikean sivun kautta sisään. Ja minä pöllö kävin palkkaamassa namilla, vaikkei mennyt suorinta tietä. Ei siis oikein hiffannut ruudun paikkaa ja meni pöljästi sisään sivulta. Seuraava vielä lautasella, jonne kävin palkkaamassa. Sitten ilman lautasta, meni hyvin takalaitaan asti (edelliseen kertaan parannusta) ja sitten lopuksi lautasella niin, että palkka oli valmiina.

Seuraavaksi tunnari, palikat rivimuodostelmassa. Haisteli hyvin, haisteli ensin omaa ja vieraita, mutta teki lopulta oikean valinnan. Palautus ankea, taisi keppi tippuakin ennen luovutusta, palkka lautasella takana. Tein vielä toisen, meni aika samalla meiningillä kuin eka. Tietysti täytyy olla tyytyväinen, että koira nostaa oikean kapulan, mutta palautus on vaan hidas ravilla ja luovutuksessa keppi tippuu helposti. Niinpä otin pelkkiä oman hakuja ja luovutuksia, mutta ei ne mitään tykistystä ollut. Tää on vaan niin häilyväistä, että välillä virtaa on ja välillä sitä ei vaan ole.

Lopuksi suorat luoksetulot eteentulolla ja ilman, josta pallopalkka. Lopuksi palloleikitystä. Otto kyllä tykkää pallo-/patukkapalkasta ja leikkii jne., mutta joku siinä tökkii. Ihailen niitä koiria, jotka aktiivisesti tuovat lelua revittäväksi, suorastaan tarjoavat sitä. Meillä se mielestäni on ennemmin sitä, etät käsken koiran tuoda lelun, jotta sillä voidaan leikkiä ja taistella yhdessä. Mieluiten O pitäisi lelun itsellään ja kääntäisi persauksen rapsuteltavaksi. No, onneksi olemme jokusen viikon päästä menossa saalisviettikurssille, jossa minulle toivottavasti väännetään rautalangasta, että mitä voisimme kehittää. Teoriassa tiedän, mutta käytäntö selkeästi ontuu!

Eilisestä tokon ulkotreenikauden aloituksesta voisi mainita sen, että piilopaikkamakuu meni nappiin ja Otto nousi ekalla käskyllä perusasentoon, ei maailman nopeiten, mutta nousi kuitenkin. Lisäksi otettiin parin minuutin paikalla istuminen niin, että olin itse näkösällä. Varsinainen treeniaika hierottiin hyppyä. Lyötiin toko-hyppyesteeseen korkeutta lauta laudalta. Alkoi hyvin, muistaakseni 90 sentissä tuli seinä vastaan. O kyllä lähti, mutta sitten iski rimakauhu. Ilmeisesti tässä ei toimi se, että heitän patukan esteen yli (niinkuin kai tuli todettua jo viime viikolla). Päädyttiin laittamaan namilautanen toiselle puolelle ja lähetin Ottoa hyppäämään. Meni hyvin 90 senttiin asti, mut sit toppasi. Tehtiin niin, että olin itse esteen sivulla, jätin Oton kauemmas ja hyppyytin sieltä osoittaen estettä. Tämä tuntui toimivan. Nyt kun vaan pääsisi tekemään tätä niin, että on namilautaset molemmilla puolilla ja hyppyyttää edestakaisin. Tartteis olla sellainen este käytössä, johon voi lyödä korkeutta asteittain lisää.

Tokoa ja esineitä maanantain iloksi

Toko-hommista on nyt ollut muutaman viikon tauko, joten oli taas aika keräillä ruututörpöt ja muut välineet kasaan ja suunnata töiden jälkeen tekaisemaan lyhyet tokotukset.

Alkuun otettiin pari ruutua alustalla, välillä yksi kerta ilman alustaa ja sitten taas alustalla. Meni ihan kivasti, joka kerta ruudun sisään, ilman alustaa jäi ruudun keskivaiheille tai vähän sen etupuolelle, mutta kelpuutin kuitenkin.

Noutoja otettiin ohjatun noudon kapulalla pari kertaa niin, että otin koko setin ja vapautin luovutuksen jälkeen namilautaselle jalkojen välistä.

Luoksetuloja otin pari kertaa suorina luoksetuloina, meinasi jäädä loppuasennossa jotenkin kummallisen kauas eteen, josta vähän korjautin. Yhden kerran tein pallolla seis-pysäytyksen, mutta eipä se -yllätys yllätys- ollut vieläkään oikein napakka. Ja heti sen jälkeen suora luoksetulokin oli vähän sellaista hipsuttelua, vaikka laukalla tulikin. Täytyisi vaan uskaltaa tehdä näitä, mutta talvella sain kehitettyä kammon noista pysäytyksistä, kun Otto ei tullut enää ollenkaan ripeästi luokse, joten en ole juuri uskaltanut ottaa pysäytyksiä luoksetulon yhteydessä. Namienheittelytaktiikalla stopit on aika napakoita, mutta näköjään luoksetuloon yhdistettynä ei sitten taas olekaan eli O ei taida yhdistää näitä juttuja.

Tokottelujen jälkeen kurvattiin vielä metsään tekemään esineruutu. Edelleenkään en saanut aikaseksi tehdä täyskokoista ruutua, koko noin 50m x 30 m, esineitä kolme. Otto odotti autossa, eikä nähnyt esineiden vientiä. Sitten Otukainen areenalle ja etsimään. Aika pian löysi keskimmäisen esineen, joka oli noin puolessa välissä syvyyttä. Palkka palautuksesta. Toinen esine vaati kaksi lähetystä, mutta toisella kiekalla nousi vasemman puoleinen esine takaa, josta palkka. Ja kolmannella lähetyksellä Otto sai tehdä vähän aikaa hommiakin, enkä nähnyt, että missä se viiletteli, mutta suht pian sen bongasi kolmannen, oikeanpuolisen esineen, luovuttikin peräti ihan nätisti ja sai palkan. Aivan älyttömän hienoa!

Jos tokotusten aikana jälleen mietin, että siitä tekemisestä uupuu se viimeinen kipinä, jota kaipaisin, niin metsässä se kipinä on onneksi olemassa. Juuri riittävä kipinä, ettei Otto kaahaa päättömänä ympäri metsää, mutta ripeästi ja hyvinkin omatoimisesti tekee hommia. Se ei paljoa kysele, että mitähän tässä oikein pitäisi tehdä. On mulla vaan reipas pikkutyyppi!

Ai joo ja ihan lopuksi piti vielä kaivaa noutokapula esiin, kun joku siinä ohjatun kapulan tuonnissa jäi kaivelemaan. Otin tällä kertaa pienehkön sorvatun kapulan, tein normi noudon ja vapautin luovutuksen jälkeen namilautaselle. Ekalla kerralla ehkä vähän ponneton ja luovutuksessa ote oli löysä. Toisella kerralla oli napakampi palautus ja suukin taisi pysyä kiinni luovutuksessa eli selkeästi parempi. Kannatti siis ottaa uusintakiekka, näistä noudoista jäi ihan ok fiilis!

Talvihorroksen lopettajaiset

Vihdoin ja viimein pääsimme lopettamaan talvihorrostamisen myös hakutreenien osalta, kun polkaisimme kauden käyntiin lauantaina.

Äijät oli valmiina molemmissa etukulmissa noin 50 m syvyydessä ja sen jälkeen maalimiehet siirtyivät samaa linjaa eteenpäin ja olivat valmiina myös kolmannelle ja neljännelle pistolle. Mielikuvitus ei todellakaan ollut vielä huipussaan… Kahdella ensimmäisellä maalimiehellä ilmaisut siihen asti, että ehdin paikalle vapauttamaan palkalle. Jälkimmäiset kaksi maalimiestä siten, että ilmaisuja noin 20 haukun verran, jonka jälkeen maalimies palkkaili ja menin paikalle.

Ekat kaksi pistoa oli suorat ja hyvät, maalimiehet löytyivät heti ja Otto teki hyvät ilmaisut. Kolmannella maalimiehellä Otto alkoi kaartaa etuviistoon, päätyi keskilinjalle, josta kutsuin pois. Lähetys uudelleen ja maalimies olikin siellä etuviistossa, lähetin siis väärästä kohtaa, jotta mm olisi löytynyt suoraan edestä. Ekallakin kerralla siis ehkä sai hajun, mutta ei paikantanut.

Neljäs olikin sitten vähän takkuisempi. Ekalla lähetyksellä lähti hyvin suoraan, mutta kaarteli etuviistoon ja kutsuin pois. Toisella lähetyksellä upposi suoraan, mutta palasi etsittyään takaisin keskilinjalle. Koira oli tehnyt hyvin töitä, joten päädyin ottamaan äänen maalimieheltä. Tämän jälkeen Otto lähti jälleen hyvin, löysi ja ilmaisi. Maalimies kertoi, että O oli käynyt kahdesti muutaman metrin päässä maalimiehestä kärrypolun laidassa, mutta ei ollut enää ylittänyt kärrypolkua, eikä ollut ilmeisesti saanut hajua. Eli sinällään haastava, että maalimies oli tosi syvällä, leveän polun toisella puolella tiiviissä pöpelikössä, eikä Otto kai vaan saanut hajua.

Harjoitukseen olin tyytyväinen, koira oli innoissaan, teki hyvät pistot (ja työskenteli ennemmin eteen- kuin taaksepäin) ja ilmaisi hyvin, eikä ottanut häiriötä vaikka juoksin paikalle.

Jatkosuunnitelmat:

• Oikeasti ne umppari-ilmaisut kuntoon, täytyy nostaa kompostikehikkolootat ja muut auton kyytiin
• Yliheittojen harjoittelua, ettei aina tartte kökkiä keskilinjalla
• Suorien pistojen vahvistusta edelleen
• Välillä muistaa tehdä jotain kivaa, näkölähtöjä, ääniä jne.
• Tyhjiä täytyy harjoitella

Lopuksi otettiin vielä kevään toinen esineruutu, peltoa/aukeahkoa aluetta, 50 m syvä + 30-40 m leveä, neljä esinettä taka-osassa. Edelleen petailin onnistumista ja annoin Oton tulla ruudun laitaan katsomaan esineiden viennit, joita ei tosi sen enempää esitelty. Otto teki hyvin töitä ja bongasi tosi nopeasti esineet, 3 kpl. Sai palkan jokaisen esineen jälkeen. Muuten ei huomautettavaa, mutta sandaalin selkeästi noteerasi, mutta ei edes pysähtynyt sen kohdalle, eikä siis tuonut. Tuo ei varmaan ollut hyvä senkään vuoksi, että nythän se saattaa yhdistää, että jos jostain syystä ei tykkää jostain esineestä, niin sitä ei tarvitse tuoda. Yleensä tällaista ongelmaa ei kyllä oo ollut, että en tiedä mistä kiikasti. Ja toi muuten tällä kertaa kaksi ekaa esinettä metrin päähän minusta eikä tiputtanut ja kolmannella esineellä otin ihan oikean luovutuksen. Jes, ei enää tiputteluja sinne muutaman metrin päähän.

Jatkosuunnitelmat:

• Ruutuun se määrä esineitä, mitä aion tuottaa pois => ettei mahdollisuutta jättää tuomatta epämieluisia esineitä + esineiden määrää voisi vaihdella
• Vaaditaan oikeat luovutukset, että saa palkan => että vahvistetaan sitä, ettei voi sylkeä lelua matkalla
• Vähemmän kiljuntaa ja ilakointia siinä vaiheessa, kun Otto on tuomassa lelua => ei syytä kiljuntaan, kun ei oo ongelmaa tuonnin kanssa ainakaan tällä hetkellä
• Vieraat esineet, tähän asti ollut aina omat
• Kasvatetaan ruudun kokoa oikeaan kokoon
• Ei näytetä esineiden vientiä

Ja eikun vaan treeniä lisää, hirveä hinku päästä aloittamaan treenikausi oikein kunnolla!

Vapun jälkeistä elämää

Otto oli lomailemassa puolitoista viikkoa Itä-Suomessa, kun me kaksijalkaiset kävimme katsastamassa Gardajärven rannat. Tähän tuli siis pakollinen parin viikon treenitauko, joka käytiin päättämässä tänään. Koko talvena ei olla tehty pk-esteitä, eikä niitä kovin monesti ole otettu aiemminkaan. Niinpä tänään suunnattiin Katjan kanssa kentälle ja agendana oli saatella Otto yli hyppyesteen sekä A-esteen. Viime syksynä Otto meni ihan kivasti pari kertaa niitä yli, joten optimistisesti luulin, että saa ensin hypätä ja kiivetä esteet patukan kanssa edestakaisin ja sitten siirrytään suoraan koittamaan noutokapulan kanssa. Toisin kävi.

Aloitettiin hyppyesteellä, jonka Otto muistaakseni kerran hyppäsi menosuuntaan, mutta paluusuuntaan loppui rohkeus kesken. Sen jälkeen menosuuntakaan ei maistunut. Välillä Otto taisi jo tarjotella itseään takaisin auton takakonttiin, mutta teki kuitenkin paluun kentälle vapaaehtoisesti. Taktiikaksi otettiin se, että Katja piti patukkaa esteen toisella puolella ja saatoin itse pannasta ohjaten Oton hyppäämään. Näitä tehtiin muutama toisto, en usko, että Otto olisi vapaaehtoisesti hypännyt, mutta pannasta ohjaamalla alkoi kuitenkin sujua. Näiden kokeiluiden välissä käytiin kiipeämässä A-estettä molempiin suuntiin patukalla, siinä ei ongelmaa.

Sen lisäksi pienet pätkät seuraamista ja sivulla oloja sekä eteenmeno kentän laitaan patukalle. Ei suuria huomautettavia.

Päätin ottaa vielä toisen kierroksen hyppyä ja estettä patukan kanssa. Samanlainen taktiikka kuin ekalla kierroksella eli Katja patukan kanssa toiselle puolella ja saatoin pannasta yli. Ja sama takaisin. Esteellä lähetin Oton kiipeämään, juoksin perään ja heitin patukan ja sen jälkeen käskin kiivetä patukan kanssa takaisinpäin. Näissä ei ongelmaa.

Ei tietenkään voi odottaa, että koira muutamien yli puoli vuotta sitten tehtyjen toistojen jälkeen olisi varma hyppääjä, mutta sen nyt tuli ainakin selväksi, että treenattava on.

Treenikuulumisten lisäksi voisi kirjoittaa lyhyen sairaskertomuksen. Vaihdoin Otolle toisenmerkkisen ruoan, jota Ode ehti syödä pari päivää tällä viikolla. Eilen illalla Otto alkoi rapsutella itseään kainaloista, ravistella päätään ja oli muutenkin tosi levoton. Yöllä tässä taloudessa ei juuri saanut nukuttua. Eilen myös toinen silmäluomi turposi, mutta laski parin tunnin päästä melko normaaliksi. Tänä aamuna huomasin, että Oton silmämunan valkoinen osa oli toisessa silmässä tosi turvonnut ja pullistui silmäaukosta ulos. Näytti hullulta ja heti piti alkaa googlailla, että mikä tuo tuollainen mahtaisi olla ja ottaa soitto eläinlääkärille. Varattiin jo varmuuden vuoksi aikakin illaksi, mutta kävin päivällä tsekkaamassa tilanteen kotona ja silmämunan pullotus oli laskeutunut, silmäluomet olivat ehkä enää vähän turvonneet. Kummallisia oireita, eikä tietoa tietenkään aiheuttajasta ole, mutta oma epäilykseni on uusi ruoka. Aiemmin mitään ruoka-allergioita ei ole ollut, mutta varma ei voi olla. Nyt siis palattiin takaisin vanhaan safkaan ja tällä hetkellä O ei ainakaan rapsuttele itseään. Nopeasti tulleet oireet myös katosivat nopeasti.

Loppuun vielä Oton vapputervehdys, vaikka se vappu jo ehtikin mennä.