Viimeiseen viikkoon mahtuu otsikossa kirjoitettuja aktiviteetteja. Aikajärjestyksessä jos alkaa purkaa, niin viime sunnuntaina käytiin kääntymässä MH-kuvauksessa. Jos luonnetestiin vertaa, niin ehkä otus oli vähän "miehistynyt" ja edelleen se käyttäytyi aika ennalta arvattavasti. Puolustusreaktiot olivat isommat, kun ehkä olisin osannut arvata. Kaiken kaikkiaan ihan pätevä otus, lukuunottamatta lopun pienoista yllätystä, että kuinka voimakkaasti Otto reagoi ampumiseen. Sinällään se oli sen päivän "kunto", mutta toivottavasti jatkossa ei tule todellisia ongelmia paukkujen kanssa. Tai ylipäätään äänien, tähän mennessä se ei ole osoittanut minkäänlaista ääniherkkyyttä muissa tilanteissa. Viimeksi eilen käytiin ulkoilemassa armeijan alueen vieressä, eikä pamaukset aiheuttaneet mitään reaktiota.
Kuvaajina toimivat Riitta Liimatainen ja Kai Tarkka. Arvioinnit näyttivät kirjoitettuna seuraavanlaisilta. Videot voisin laittaa jakoon, jos olisi tietokone, joka niitä jaksaisi pyörittää ja saisi editoitua niistä näppärän koosteen. Toistaiseksi siis tyydyttävä vaan sanalliseen arvioon. Muut kuvaavat aika hyvin sitä, mitä siellä tapahtui, mutta 7-kohdassa (ääniherkkyys) Otto ei ollut millään tavalla kiinnostunut räminälaitteesta vaan halusi vaan kaikilla mahdollisilla ohituskerroilla haistella jotain ihanaa tuoksua laitteen vieressä. Eli sinällään sanallinen arvio - Menee räminälaitteen luo kun ohjaaja puhuu kyykyssä ja houkuttelee koiraa - pitää tietysti paikkaansa, mutta kyse oli siis siitä, ettei koiraa olisi voinut laite vähempää kiinnostaa, ei siitä, ettei se olisi uskaltanut tulla katsomaan laitetta.
1a) KONTAKTI Tervehtiminen: 4. Ottaa itse kontaktia ja vastaa siihen.
1b) KONTAKTI Yhteistyö: 4. Lähtee mukaan halukkaasti, kiinnostuu TO:sta.
1c) KONTAKTI Käsittely: 3. Hyväksyy käsittelyn.
2a) LEIKKI 1 Leikkihalu: 3. Leikkii - aktiivisuus lisääntyy/vähenee.
2b) LEIKKI 1 Tarttuminen: 3. Tarttuu esineeseen viiveellä tai etuhampailla.
2c) LEIKKI 1 Puruote ja taisteluhalu 3. Tarttuu, vetää vastaan, mutta irrottaa ja tarttuu uudestaan/korjailee otetta.
3a) TAKAA-AJO 1. kerta: 1. Ei aloita.
3b) TARTTUMINEN 1. kerta: 1. Ei kiinnostu saaliista / ei juokse perään.
3a) TAKAA-AJO 2. kerta: 1. Ei aloita.
3b) TARTTUMINEN 2. kerta: 1. Ei kiinnostu saaliista / ei juokse perään.
4) AKTIVITEETTITASO: 4. Tarkkailevainen, toiminnot tai rauhattomuus lisääntyy vähitellen.
5a) ETÄLEIKKI Kiinnostus: 4. Kiinnostunut avustajasta, yksittäisiä lähtöyrityksiä.
5b) ETÄLEIKKI Uhka/aggressio: 3. Osoittaa useampia uhkauseleitä osion ensim. osassa.
5c) ETÄLEIKKI Uteliaisuus: 2. Saapuu linjalle aktiivisen avustajan luo.
5d) ETÄLEIKKI Leikkihalu: 3. Leikkii - voi tarttua varovasti, mutta ei vedä.
5e) ETÄLEIKKI Yhteistyö: 4. Kiinnostunut sekä leikkivästä että passiivisesta avustajasta.
6a) YLLÄTYS Pelko: 1. Ei pysähdy tai pysähtyy nopeasti
6b) YLLÄTYS Puolustus/aggressio: 2. Osoittaa yksittäisiä uhkauseleitä.
6c) YLLÄTYS Uteliaisuus: 4. Menee haalarin luo, kun ohjaaja on edennyt puoliväliin.
6d) YLLÄTYS Jäljellejäävä pelko: 4. Niiaus tai nopeuden vaihtelu samanlaisina vähintään kahdella ohituskerralla.
6e) YLLÄTYS Jäljellejäävä kiinnostus: 2. Pysähtyy, haistelee tai katselee haalaria yhdellä ohituskerralla.
7a) ÄÄNIHERKKYYS Pelko: 3. Väistää kääntämättä pois katsettaan.
7b) ÄÄNIHERKKYYS Uteliaisuus: 2. Menee räminälaitteen luo kun ohjaaja puhuu kyykyssä ja houkuttelee koiraa.
7c) ÄÄNIHERKKYYS Jäljellejäävä pelko: 1. Ei minkäänlaista liikkumisnopeuden vaihteluita tai väistämistä.
7d) ÄÄNIHERKKYYS Jäljellejäävä kiinnostus: 1. Ei osoita kiinnostusta räminälaitetta kohtaan.
8a) AAVEET Puolustus/aggressio: 3. Osoittaa useita uhkauseleitä.
8b) AAVEET Tarkkaavaisuus: 3. Tarkkailee aaveita, pitkiä taukoja, kumpaakin puolet ajasta tai koko ajan toista.
8c) AAVEET Pelko: 1. On ohjaajan edessä tai sivulla.
8d) AAVEET Uteliaisuus: 4. Menee katsomaan, kun ohjaaja on edennyt puoleen väliin.
8e) AAVEET Kontaktinotto aaveeseen: 4. Ottaa itse kontaktia avustajaan.
9a) LEIKKI 2 Leikkihalu: 2. Ei leiki - osoittaa kiinnostusta.
9b) LEIKKI 2 Tarttuminen: 3. Tarttuu esineeseen viiveellä tai etuhampailla.
10) AMPUMINEN: 5. Häiriintynyt, pelokas.
Tällä viikolla ollaan tokotettu päivittäin. Onko se joku sellainen sanonta, että jos kenraali menee päin honkia, niin sitten varsinainen esiintyminen on priimaa. Tää voisi mun toiveiden mukaan pitää paikkansa, sillä tiistain viimeinen harjoitus kentällä ennen kisoja oli kyllä sellaista taistelua taas. Tunnari ok + liikkeestä istuminen ok. Mutta ruutu oli kateissa, jäi kummallisesti himmailemaan ruudun eteen, toistuvasti. Luoksetulossa oli tervaa tassunpohjissa, kun ei meinannut päästä alkupaikalta liikkeelle ja meni hiippailuksi ennen tötteröitä. Näitä ollaan nyt työstetty, esim. luoksetulon ensimmäinen käsky taitaakin meillä olla "vapaa", jotta saan koiran vapautumaan tai yleensäkään hievahtamaan. Ou jee... No, nyt ollaan veivattu ruutua, luoksetuloa, kakeja (mitkä muuten on olleet aika kivat!) ja metallinoutoa. Muiden pitäisi olla kohtuullisen varmoja liikkeitä, siis ylipäätään siihen tasoon nähden, missä mennään.
Tänään hakutreeneissä tuli todistettua uusi ongelma, joka on jostain puskista näköjään tullut. Etukulmien ilmaisut olivat jo viime viikolla karseat, koira ehtii kuseskella ja hengailla piilolla aikansa, ennenkuin aloittaa huonorytmisen haukun. Ja tämä on siis pelkkien etukulmien ongelma, sen jälkeen ei ongelmaa. Tänään tehtiin seuraavanlainen plänä (siis ennen kuin tiedostin, että meillä on oikeasti etukulmaongelma): vasempaan etukulmaan umppariin pakeneva maalimies. Koira lähetetään kuitenkin ensin valmiille maalimiehelle oikeaan etukulmaan. Ja kappas, toisin kuin luulin, Otto tekikin tosi hyvän piston oikeaan etukulmaa. Se ilmaisu oli sitten vaan sieltä ja syvältä, ainakin kolme puskaa käytiin kusemassa, ennenkuin vinkuna alkoi. Tämän jälkeen vasemman etukulman nosto, löysi luultavasti aika nopeasti. Mutta sitten taas huhhaili, oli tunkenut umppariin sisällekin ja haukkui ne väkinäiset haukkunsa. Kolmas maalimies oli oikealla valmiina umpparissa. Etsi ja löysi hyvin, tsekkasi piilon ja aloitti hyvä haukun. Neljäs maalimies pakenevana, ei ilmaisuongelmaa.
Voihan sviddu siis sanon minä, nyt kun hallinta / suorat pistot / nenäkäyttö / umppari-ilmaisut tuntuisi olevan selvemmillä vesillä, niin sitten tarttee alkaa keksiä ratkaisuja etukulmien huonoon ilmaisuun. Plääh! Vinkiksi ensi kertaa varten saatiin, että voisi laittaa ekalla pistolla etukulmaan tyhjälle ja kun se palaa takaisin, niin maalimies lähtee karkuun toiseen etukulmaan ja koira saa vaikka vähän varastaa perään. Jotenkin tässä ongelmassa on kai kyse maalimiesmotivaatiosta, vaikka se mielellään lähteekin ja etsii. No, katotaas taas ensi kerralla, että mikä on meininki karvakorvan kanssa! Korvista muuten puheenollen, saatiin noottia MH-kuvauksessa muilta karkkari-ihmisiltä, että Oton korvakarvoille voisi tehdä jotain. No joo, onhan ne vähän rehahtaneet... Oon tällä viikolla yrittänyt joka ilta saada aikaiseksi nyppiä ne, mutta ei oo poika vielä joutunut luopumaan hapsuistaan.
torstai 30. elokuuta 2012
lauantai 25. elokuuta 2012
Treenipäivityksiä
Edellinen blogipostaus näköjään päättyi tuumailuun, että jatkuuko mielekäs (vai mieletön?) harrastaminen. Parin viimepäivän ajan meno on taas tuntunut paremmalta ja onnistumisiakin on tullut. Ollaan tokotettu päivittäin, parikin kertaa päivässä. Ennen kisoja keskitytään varmaan edelleen samoihin liikkeisiin. Metallinoudon luovutuksen parantelu, edelleen kapulan suussapito tuntuu Otosta ällöltä ja sen vuoksi eteenistumiset on kuin hidastetusta elokuvasta, ettei kapula vaan tippuisi suussa taaksepäin, kun tällää sen takamuksensa maahan. Ruutu on löytynyt aika kivasti viimeaikoina, mutta niitä lisää. Luoksetuloja oon ottanut "nami tötteröllä" -tyylillä ja ylipäätään luopunut ajatuksesta, että sieltä on pakko laukata. Saa ravata, jos tekee pysähdykset hyvin ja ihan hyvinhän se on ne viime aikoina tehnyt. Muita liikkeitä vaan pidetään yllä, niissä ei pitäisi mitään sikavaikeeta olla. Joo paitsi että kaukot. Niitä on sitten hinkattukin ihan koko rahalla. Välillä tuntuu, että tyypillä ei ole korvia ollenkaan ja se tekee mitä sattuu. Ja välillä se tekee kaikki oikein. Ja välilllä se etenee. Ja välillä se pysyy paikoillaan. Jatketaan takajalat laudalla -systeemillä, niin on sentään päästy jo tekemään hyvät vaihdot kisamatkalta.
Torstain hakutreenit käsittivät tällä kertaa 6 maalimiestä, joista yksi oli laatikkomaisessa umpparissa ja toinen avonaisessa laatikossa. Ekat etukulmissa oli valmiina, toiset kaksi piiloille lähti samaan aikaan ja kaksi viimeistä oli haamuina. Etsinnässä ei huomautettavaa. Ilmaisuissa kaksi ekaa oli kummallisen katkonaisia. Täysumpparilla oli arponut ensin, mutta kaikenkaikkiaan ihan ok ilmaisu. Loput ilmaisut hyvät. Kotimatkalla käytiin vielä tekemässä pk-tyyliset tottikset pallon kanssa, seuraamista, jäävät, luoksetulo ja eteenmeno. Ja olipa tyypissä virtaa! Selvästi se tykkää tehdä pallopalkalla helppoja juttuja, "vaikeat" tokosysteemit vaan saa sen dieselmoodiin.
Tänään aloitettiin aamupäivä tokotteluilla, tehtiin noita alussa lueteltuja juttuja. Sen jälkeen käytiin tekemässä Katjan kanssa esineruutua, noin täysikokoinen alue. Kun kerrankin oli apukädet paikalla, niin päätin tehdä Otolle mukavan nostatustreenin niin, että Otto näki esineiden viennin, yksi kerrallaan. Eka esine vasemmassa takakulmassa, toinen esine keskellä noin 25 metrissä ja kolmas esine oikeassa takakulmassa kivikuopassa. Kaikki esineet nousi ekalla pistolla tosi nopsasti, jopa tuo viimeinen, vaikka Otto joutuikin vähän aikaa paikantamaan sitä kivikuopan pohjalle.
Esineiden jälkeen otettiin vielä kolme kappaletta umppari-ilmaisuja kompostineliöllä, ihan kelvolliset ilmaisut, ekalla noin 20 haukkua, toisella noin 40 haukkua, josta kehuin ilmaisun aikana sanallisesti ja kolmannella vielä parikymmentä haukkua. Kun tämän setin jälkeen herra Otto pääsi vielä seurustelemaan kahden tyttösen kanssa metsään, niin olipa aika vetelää poikaa, kun päästiin takaisin kotiin.
Viime kirjoituksessa listasin Oton tuhoamia asioita, niitä on tullut mieleen vielä lisääkin. Kenkiä/kengännauhoja on mennyt lukematon määrä, pari kappaletta isännän pukuja + muista vaatteista erityisesti nappeja ja vetoketjuja, teekkarilakki x 2. Jatkan listaa, kun tulee mieleen, vaikka luulen, että sitä ihan tiedostamattaan haluaa jo unohtaakin, että mitä kaikkea tuo tyyppi on puuhastellut lyhyen elämänsä aikana.
Torstain hakutreenit käsittivät tällä kertaa 6 maalimiestä, joista yksi oli laatikkomaisessa umpparissa ja toinen avonaisessa laatikossa. Ekat etukulmissa oli valmiina, toiset kaksi piiloille lähti samaan aikaan ja kaksi viimeistä oli haamuina. Etsinnässä ei huomautettavaa. Ilmaisuissa kaksi ekaa oli kummallisen katkonaisia. Täysumpparilla oli arponut ensin, mutta kaikenkaikkiaan ihan ok ilmaisu. Loput ilmaisut hyvät. Kotimatkalla käytiin vielä tekemässä pk-tyyliset tottikset pallon kanssa, seuraamista, jäävät, luoksetulo ja eteenmeno. Ja olipa tyypissä virtaa! Selvästi se tykkää tehdä pallopalkalla helppoja juttuja, "vaikeat" tokosysteemit vaan saa sen dieselmoodiin.
Tänään aloitettiin aamupäivä tokotteluilla, tehtiin noita alussa lueteltuja juttuja. Sen jälkeen käytiin tekemässä Katjan kanssa esineruutua, noin täysikokoinen alue. Kun kerrankin oli apukädet paikalla, niin päätin tehdä Otolle mukavan nostatustreenin niin, että Otto näki esineiden viennin, yksi kerrallaan. Eka esine vasemmassa takakulmassa, toinen esine keskellä noin 25 metrissä ja kolmas esine oikeassa takakulmassa kivikuopassa. Kaikki esineet nousi ekalla pistolla tosi nopsasti, jopa tuo viimeinen, vaikka Otto joutuikin vähän aikaa paikantamaan sitä kivikuopan pohjalle.
Esineiden jälkeen otettiin vielä kolme kappaletta umppari-ilmaisuja kompostineliöllä, ihan kelvolliset ilmaisut, ekalla noin 20 haukkua, toisella noin 40 haukkua, josta kehuin ilmaisun aikana sanallisesti ja kolmannella vielä parikymmentä haukkua. Kun tämän setin jälkeen herra Otto pääsi vielä seurustelemaan kahden tyttösen kanssa metsään, niin olipa aika vetelää poikaa, kun päästiin takaisin kotiin.
Viime kirjoituksessa listasin Oton tuhoamia asioita, niitä on tullut mieleen vielä lisääkin. Kenkiä/kengännauhoja on mennyt lukematon määrä, pari kappaletta isännän pukuja + muista vaatteista erityisesti nappeja ja vetoketjuja, teekkarilakki x 2. Jatkan listaa, kun tulee mieleen, vaikka luulen, että sitä ihan tiedostamattaan haluaa jo unohtaakin, että mitä kaikkea tuo tyyppi on puuhastellut lyhyen elämänsä aikana.
torstai 23. elokuuta 2012
Kehityskeskusteluiden kulminaatiopiste
Otolle on ilmeisesti iskenyt joku kolmen ikävuoden kriisi. Nuorena koirana Otto oli aika kova poika tuhoamaan kodin irtaimistoa, joskus kesällä muisteltiin, että mitä kaikkea se on pistellyt poskeensa. Tietokoneen piuhat pariin kertaan, lukematon määrä muita sähköjohtoja, pesukoneen letkut ja piuhat, verhot tankoineen, tuolin kulmat, saunajakkaran kulmat, kahvinkeitin, seiniä ja listoja, roskiksia, kamera, kukkaro, silmälasit x 2, kännykkä, lista on loputon.
Nyt hänen aikuistuttuaan ja oltuaan tuhoamatta kodin irtaimistoa jo hyvän aikaa, Otto on laittanut uutta vaihdetta silmään. Viime viikolla kun tulin kotiin, niin herra istui yläkerran aulassa vessan hana suussa. Ei sentään ollut purkanut sitä lavuaarista irti, vaan ottanut vaihtoa odottavan kappaleen yläkerran tasolta. Ei siis vahinkoja. Tällä viikolla herra O odotti samaisella aulan matolla huovutettu lammas-niskatyyny suussaan. Ensin huokasin helpotuksesta, että ei onneksi ole kuolajälkiä pahempia tuhoja, ennenkuin huomasin olohuoneen puolella lammaskaksikon toisen osapuolen huomattavasti heikommassa hapessa. Itse tällä hetkellä kehityskeskusteluasioiden kanssa töissä painiessa ensimmäisenä tuli mieleen, että jaahas, herra Otto on sitten saavuttanut jonkinlaisen kehityskeskustelun loppukliimaksin herra Lampaan kanssa.
Muutenkin tuntuu taas varsin työläältä puurtamiselta treenailu Oton kanssa. Tokot ei jotenkin nyt vaan skulaa, junnataan samoja juttuja paikoillaan eikä edistystä mihinkään suuntaan, O ei ole vastaanottavainen ja meikäläisellä meinaa mennä hermot, jonka jälkeen O saa hysteerisyyskohtauksia, eikä pysty enää keskittymään ja rauhoittumaan työskentelyyn. Huoh! Onpa tullut sekin mieleen, että jos tulevat kisat on ihan katastrofi, niin taidetaan jättää tokot vähäksi aikaa tauolle. Ei tää meinaan nyt oikein vastaa mielikuvaani mukavasta puuhastelusta mukavan koiran (ja mukavan ohjaajan!) kanssa.
torstai 16. elokuuta 2012
Umppareita
Tämän illan hakutreeneissä teemana oli umppari-ilmaisut. Sellaisenaan umpparit eivät ole vaikeita, mutta radalla etsinnän yhteydessä ilmaisut voisivat olla vahvempia. Niinpä suunniteltiin pistot niin, että päästiin tekemään niitä umppareita.
Vasemmassa etukulmassa oli laatikkomainen umppari. Maalimies lähti kiljuen piiloon, kun olin tuomassa Ottoa radalle. Otto perään, löysi hetimiten, oli ensin vähän vinkunut, sen jälkeen ihan ok haukku, tauko ja toinen setti ok haukkuja. Palkkaus ja kävin hakemassa pois. Sen jälkeen valmis oikeaan etukulmaan, siellä parikymmenta haukkua. Maalimies antoi mini-ruokapalkan, otin Oton hihnaan, maalimies lähti edellä houkutellen palaamaan takaisin kohti keskilinjaa ja hetken päästä lähti juosten karkuun ja annoin Oton kiskoa perään sen verran hitaammin, että maalimies ehti kadota jo ennen keskilinjalle pääsyä takaisin sinne alkuperäiseen umppariin. Otto oli otoksi vimmoissaan menossa perään, ilmaisu oli ok. Tehtiin vielä perillä niin, että välipalkan jälkeen maalimies meni takaisin umppariin ja haukutettiin vielä kerran. Kehuin sanallisesti hyvästä haukusta. Voisi koittaa jatkossa myös, että miten koira reagoi, jos sitä vähän taputtelisi kylkiin haukun aikana, vahvistuisiko vai häiriintyisikö.
Tämän jälkeen siirrytiin maapiilolle, jonka arvelin olevan vaikea, kun ei ole kai koskaan otettu maapiiloa millään tavalla. O näki maalimiehen haamuna maapiilon takana, käänsin koiran toiseen suuntaan, jonka aikana maalimies piiloutui. Lähetin koiran ja se paikansi hajulla maalimiehen tosi nopsasti. Hyvä! Siinä välissä O ehti käydä kusaisemassa lähipuskaan, mutta aloitti sitten ilmaisun omatoimisesti ja se olikin kohtalaisen hyvä ilmaisu. Lopuksi vielä yksi helppo pakeneva, josta sai palkan haukun aloituksesta. Kivat treenit, eikä ne umpparitkaan tunnu enää niin hankalilta - musta eikä Otosta! Ensi viikolla tiedossa lisää umpparitreeniä toisessa paikassa.
Tokoa ollaan väännetty vaihtelevasti kanssa. En taida jaksaa kirjoittaa nyt varsinaisista harjoituksista sen enempää. Yleisesti on tullut jälleen mietittyä harjoittelun mielekkyyttä ja syvintä olemusta. Jokaisella treenaajalla on varmasti päässään mielikuva siitä, miltä ideaalisuoritus näyttää ja tottakai siihen on hyvä omassa treenissään pyrkiä. Mutta missä vaiheessa kannattaa miettiä, että mikä se ihan oikeasti realistinen suorituksen taso on? Kuinka paljon kannattaa jäädä hinkuttamaan jotain pientä asiaa, jos kokonaisuudessaan jo tietää, että käytettävissä olevalla koira- ja ohjaajamateriaalilla ei SM-tason suorituksiin ylletä, eikä koiran vire vaan riitä sen näköiseen suoritukseen kuin oma ajatus näyttävästä suorituksesta vaatisi? Näitäpä siis alkuviikosta pohdittiin treenikaverin kanssa, että ehkä kannattaisi hieman madaltaa kriteereitä. Tarkoitukseni onkin ollut kirjata ylös "minimikriteerit" liikkeittän ja myöskin yrittää noudattaa niitä harjoitellessa. Vaikkapa niin, että metallikapulan noudossa riittää se, että koira odottaa käskyä, lähtee hakemaan, ottaa kapulan suuhunsa, SAA PALAUTTAA RAVILLA ja luovuttaa korrektisti => en suotta takerru siihen, että palautus ei tule laukalla, kun se kerran vaan tuntuu niin hankalalta. Jospa itsekin osaisi silloin aidosti kehua koiraa, kun se tekee oikein näillä minimikriteereillä. Sen sijaan, että näen silmissäni ideaalisuorituksen, voisin miettiä, että mitkä ovat realistisia suorituksia tämän koiran kanssa. Katsoittaisiin, että kuinka pitkälle niillä keinoin pääsisimme.
Vasemmassa etukulmassa oli laatikkomainen umppari. Maalimies lähti kiljuen piiloon, kun olin tuomassa Ottoa radalle. Otto perään, löysi hetimiten, oli ensin vähän vinkunut, sen jälkeen ihan ok haukku, tauko ja toinen setti ok haukkuja. Palkkaus ja kävin hakemassa pois. Sen jälkeen valmis oikeaan etukulmaan, siellä parikymmenta haukkua. Maalimies antoi mini-ruokapalkan, otin Oton hihnaan, maalimies lähti edellä houkutellen palaamaan takaisin kohti keskilinjaa ja hetken päästä lähti juosten karkuun ja annoin Oton kiskoa perään sen verran hitaammin, että maalimies ehti kadota jo ennen keskilinjalle pääsyä takaisin sinne alkuperäiseen umppariin. Otto oli otoksi vimmoissaan menossa perään, ilmaisu oli ok. Tehtiin vielä perillä niin, että välipalkan jälkeen maalimies meni takaisin umppariin ja haukutettiin vielä kerran. Kehuin sanallisesti hyvästä haukusta. Voisi koittaa jatkossa myös, että miten koira reagoi, jos sitä vähän taputtelisi kylkiin haukun aikana, vahvistuisiko vai häiriintyisikö.
Tämän jälkeen siirrytiin maapiilolle, jonka arvelin olevan vaikea, kun ei ole kai koskaan otettu maapiiloa millään tavalla. O näki maalimiehen haamuna maapiilon takana, käänsin koiran toiseen suuntaan, jonka aikana maalimies piiloutui. Lähetin koiran ja se paikansi hajulla maalimiehen tosi nopsasti. Hyvä! Siinä välissä O ehti käydä kusaisemassa lähipuskaan, mutta aloitti sitten ilmaisun omatoimisesti ja se olikin kohtalaisen hyvä ilmaisu. Lopuksi vielä yksi helppo pakeneva, josta sai palkan haukun aloituksesta. Kivat treenit, eikä ne umpparitkaan tunnu enää niin hankalilta - musta eikä Otosta! Ensi viikolla tiedossa lisää umpparitreeniä toisessa paikassa.
Tokoa ollaan väännetty vaihtelevasti kanssa. En taida jaksaa kirjoittaa nyt varsinaisista harjoituksista sen enempää. Yleisesti on tullut jälleen mietittyä harjoittelun mielekkyyttä ja syvintä olemusta. Jokaisella treenaajalla on varmasti päässään mielikuva siitä, miltä ideaalisuoritus näyttää ja tottakai siihen on hyvä omassa treenissään pyrkiä. Mutta missä vaiheessa kannattaa miettiä, että mikä se ihan oikeasti realistinen suorituksen taso on? Kuinka paljon kannattaa jäädä hinkuttamaan jotain pientä asiaa, jos kokonaisuudessaan jo tietää, että käytettävissä olevalla koira- ja ohjaajamateriaalilla ei SM-tason suorituksiin ylletä, eikä koiran vire vaan riitä sen näköiseen suoritukseen kuin oma ajatus näyttävästä suorituksesta vaatisi? Näitäpä siis alkuviikosta pohdittiin treenikaverin kanssa, että ehkä kannattaisi hieman madaltaa kriteereitä. Tarkoitukseni onkin ollut kirjata ylös "minimikriteerit" liikkeittän ja myöskin yrittää noudattaa niitä harjoitellessa. Vaikkapa niin, että metallikapulan noudossa riittää se, että koira odottaa käskyä, lähtee hakemaan, ottaa kapulan suuhunsa, SAA PALAUTTAA RAVILLA ja luovuttaa korrektisti => en suotta takerru siihen, että palautus ei tule laukalla, kun se kerran vaan tuntuu niin hankalalta. Jospa itsekin osaisi silloin aidosti kehua koiraa, kun se tekee oikein näillä minimikriteereillä. Sen sijaan, että näen silmissäni ideaalisuorituksen, voisin miettiä, että mitkä ovat realistisia suorituksia tämän koiran kanssa. Katsoittaisiin, että kuinka pitkälle niillä keinoin pääsisimme.
sunnuntai 12. elokuuta 2012
Retki Evolle
Kesälomalla oli jo tarkoitus lähteä jonnekin lähialueelle kävelemään vähän pitempi reitti, mutta vasta tänään se tuli toteutettua. Käytiin Evolla tallustelemassa vajaan kymmenen kilsan lenkki, ei paljon (=ketään) vastaantulijoita, ilma suosi ja maisematkin oli nätit - kivaa siis!
Perjantaina käytiin tekemässä tottista, tuntui, että me molemmat oltiin jotenkin koomassa. Ei ollut itsellä oikein inspiraatiota, eikä Ottokaan ollut oikein hyvässä moodissa. Takkuiltiin kuitenkin läpi vinoestenouto, vähän seuraamista, eteenmenoa ja kaukoja.
Eilen päästiin hakumetsään. Treenit olivat onnistuneet, mutta jälleenpä tuli mieleen, että olisi hyvä käydä treenin kulku läpi kaikkien maalimiesten kanssa. Vähän meinasi sanansaattajan ja maalimiesten välillä kadota ohjeet, jotka varmaan itsekin epäselvästi esitin. Mitä siis jälleen opimme? Jotain.
Itse treeni oli kumminkin hyvä. Molemmat etukulmat valmiina, ekalla pistolla mm roskiksessa. Löysi, mutta ilmaisu vähän takkusi ja ilmeisesti oli yrittänyt tunkeutua roskiksen alta sisäpuolelle. No mutta ilmaisi kumminkin. Toisessa etukulmassa hyvä ilmaisu muuten, paitsi että välillä oli pitänyt nuuskaista juoksunartun tuoksuja maalimiehen lahkeesta + hallintaanotto maalimiehellä, palkka kun oltiin kuljettu pari metriä keskilinjaa kohden. Kolmas maalimies mäen takana viidessä kympissä, ilmaisuja siihen asti, että olin perillä, josta vapautus palkalle. Neljäs maalimies pakenevana kompostikehikkoumppariin, tässä jo parempi ilmaisu. Viimeisille maalimiehille olin ajatellut, että palkkaus jo suoraan ilmaisun aloituksesta, mutta tässä kohtaa ei enää ohjeet kantaneet. Viides maalimies äänellä, ilmaisuja muistaakseni parikymmentä, ei huomautettavaa. Viimeinen maalimies puolipakenevana syvälle noin 60 metriin, haukkuja parikymmentä. Muuten tosi hyvä treeni, mutta umpparit voisi olla varmemmat. Ensi kerralla täytyy ottaa ihan lähietäisyydeltä ensin roskiksen ilmaisu ja sen jälkeen ottaa normipistolla, josko se sillä paranisi.
Tänään Evon reissulla isäntä sai toimia maalimiehenä, kun otettiin neljä kappaletta pelkkiä umppari-ilmaisuja kompostikehikolla. Hyvät ilmaisut, kasvatettiin määriä ensimmäisestä muutamasta ensin pariinkymmeneen, sitten kolmeenkymmeneen ja viimeisellä noin neljäänkymmeneen haukkuun. Tosi hyvät ilmaisut!
Eilen päästiin hakumetsään. Treenit olivat onnistuneet, mutta jälleenpä tuli mieleen, että olisi hyvä käydä treenin kulku läpi kaikkien maalimiesten kanssa. Vähän meinasi sanansaattajan ja maalimiesten välillä kadota ohjeet, jotka varmaan itsekin epäselvästi esitin. Mitä siis jälleen opimme? Jotain.
Itse treeni oli kumminkin hyvä. Molemmat etukulmat valmiina, ekalla pistolla mm roskiksessa. Löysi, mutta ilmaisu vähän takkusi ja ilmeisesti oli yrittänyt tunkeutua roskiksen alta sisäpuolelle. No mutta ilmaisi kumminkin. Toisessa etukulmassa hyvä ilmaisu muuten, paitsi että välillä oli pitänyt nuuskaista juoksunartun tuoksuja maalimiehen lahkeesta + hallintaanotto maalimiehellä, palkka kun oltiin kuljettu pari metriä keskilinjaa kohden. Kolmas maalimies mäen takana viidessä kympissä, ilmaisuja siihen asti, että olin perillä, josta vapautus palkalle. Neljäs maalimies pakenevana kompostikehikkoumppariin, tässä jo parempi ilmaisu. Viimeisille maalimiehille olin ajatellut, että palkkaus jo suoraan ilmaisun aloituksesta, mutta tässä kohtaa ei enää ohjeet kantaneet. Viides maalimies äänellä, ilmaisuja muistaakseni parikymmentä, ei huomautettavaa. Viimeinen maalimies puolipakenevana syvälle noin 60 metriin, haukkuja parikymmentä. Muuten tosi hyvä treeni, mutta umpparit voisi olla varmemmat. Ensi kerralla täytyy ottaa ihan lähietäisyydeltä ensin roskiksen ilmaisu ja sen jälkeen ottaa normipistolla, josko se sillä paranisi.
Tänään Evon reissulla isäntä sai toimia maalimiehenä, kun otettiin neljä kappaletta pelkkiä umppari-ilmaisuja kompostikehikolla. Hyvät ilmaisut, kasvatettiin määriä ensimmäisestä muutamasta ensin pariinkymmeneen, sitten kolmeenkymmeneen ja viimeisellä noin neljäänkymmeneen haukkuun. Tosi hyvät ilmaisut!
torstai 9. elokuuta 2012
Synttärisankari
Otto Otukainen täytti tänään kolme vuotta. Suuret synttäribileet jäi pitämättä ja omistajan laiskuudesta johtuen perinteinen maksalaatikkokakkukin kuihtui pelkkiin kolmeen nakkikynttilään, jotka jääkaapista löytyi. Edes valokuvaa sankarista ei tullut otettua, vaikka niin meinasin. Arki on hiipinyt talouteen tällä viikolla, kun myös minä palasin työpöydän ääreen. Ihan hyvä, josko nyt tulisi uutta ryhtiä eloon, kun on jokseenkin säännöllinen päiväohjelma. Viimeinen lomaviikko meni vähän itse edestään, en saanut mitään mainitsemisen arvoista tehtyä. Brucea käytiin sentään kuuntelemassa ja Ottokin pääsi oikein "isolle kirkolle" mukaan, kun majoituttiin Continentalissa. Yöllä konsertin jälkeen Otto pääsi vielä ulkoilemaan konsertista palaavan väken joukkoon ja joku mies oli todennut heidän olevan samoilla asioilla puskassa. :-)
Treenejäkin on taas alettu käynnistellä. Kahdesti ollaan päästy hakumetsään. Molemmilla kerroilla maalimiehiä on ollut viisi kappaletta ja teemana on ollut edelleen suorat pistot ja motivaation nostatusta peräänajoilla, haamuilla ja äänillä, väliin laitettu valmiita ukkoja. Ilmaisuja vaihtelevasti loppuun asti vietynä, palkattu pelkästä aloituksesta ja jotain siitä väliltä. Homma on sujunut kuin rasvattu, ei huomautettavaa. Viimeisimmissä treeneissä tehtiin myös umppari-ilmaisut, jotka ihan ok. Ekaksi yksi harjoittelu ihan keskilinjan lähellä niin, että Otto näki maalimiehen menon piiloon. Tässä erittäin hyvä ilmaisu. Sen jälkeen aloitettiin varsinaiset pistot, eka maalimies etukulmassa roskiksen sisällä. O löysi aika pian, ensin yksi haukahdus, pienen tauon jälkeen aloitti haukun. Ei ihan yhtä hyvä ilmaisu kun avopiiloilla, mutta kyllä se siellä sen parikymmentä haukkua paukutti ennen palkkaa. Nyt vaan otettava ihan tavaksi raahata omaa kompostikehikkopiiloa treeneissä mukana, mikäli valmiita umppareita ei ole radalla.
Esineitä ollaan otettu leirin jälkeen kerran, tänään synttäreiden kunniaksi. Toin Oton alueen (20 m x 60 m) laitaan katsomaan, kun vein kolme esinettä alueen loppupäähän. Ajatus oli hyvä, mutta suuntavaistottomasti onnistuin ensin jättämään osan esineistä alueen ulkopuolelle, joita sitten siirtelin, sen jälkeen luulin kyllä osuneeni oikeaan, mutta lopputarkastelu osoitti toisin. Kaksi ekaa esinettä löytyi kahdella pistolla. Otto joutui kyllä vähän etsiskelemään, mutta teki hommia hyvin. Kolmatta varten siirryin lähettämään alueen oikeaan laitaan ja O lähti kaartamaan alueelta vielä enemmän oikealle ja meinasin jo huutaa pois. Päätin antaa sen kuitenkin työskennellä ja etsiytyä itse takaisin alueelle, kun kappas, sehän löysikin pienen mustan sukan - ihan toisesta suunnasta kun luulin sen löytyvän. Eilen päätin, että vihdoin askartelen niitä kreppejä tai muita merkkejä, joilla saan merkattua alueen. Otolle siis täydet pisteet esineistä, ratamestarille aika paljon vähemmän pisteitä.
Tottista ja tokoa on tehty vähän. Seuraavat toko-kisat on katsottuna kalentriin, joten seuraavanlaisia asioita pitäisi sitä ennen tehdä.
Ruutu - tää on viimeisimmillä kerroilla alkanut onnistua, vähän se hakee sitä loppuosaa, mutta onpa silti osunut aika hyvin ruudun takaosaan. Lähetyksiä on tehty jokusen kerran niin, että seison itse puolessa välissä aloituspisteen ja ruudun välissä, tuntuisi toimivan. Palkka joko ruudussa (tai ei palkkaa ollenkaan ruudussa) tai sitten niin, että appari heittää pallon ruudun taakse, kun O on ruudun keskellä. Loppuosassa ei enää ongelmaa, tulee hyvin sivulle. Itse vaan kuulemma käskytän aika voimakkaasti ja annan vartaloapua, enpä ollut tuota edes tajunnut tekeväni.
Tunnari - ei etsintäongelmia edelleenkään. Luovutusta treenattava erikseen.
Metallinouto - tää on perussettiä, en tiedä auttaisko vauhtinoudot paluuvauhtiin.
Kaukot - oon tehnyt jonkin verran niin, että etutassujen edessä rima. Kun sitten yritin siirtää riman takatassujen eteen, niin aiheutti sen, että O korjaa s-i ja s-m riman taakse. No, onpahan backia kerrakseen! Apurimasta pitäisi päästä eroon ja matkaa kasvattaa kisamatkalle. Lisäksi huomasin eilen, että kun ollaan niin paljon hinkutettu m-s, i-s, s-i ja s-m, niin eihän tuo koira osaa enää perus m-i-m vaihtoja! Tai osaa kyllä, mutta ei kuuntele ja tarjoaa automaattisesti ylösnousua. Tää on varmaan kuitenkin nopeasti korjattu. Lisäksi erityisesti s-m -vaihtoja treenattava, niissä tuppaa tulemaan eteenpäin.
Hyppynouto - ok.
Liikkestä istuminen - ok, oikein peräti nopea ja yksiosainen oli tämän viikon ryhmätreeneissä.
Paikallaolo - ei pitäisi olla ongelmaa.
Luoksetulo - Oton suorat luoksetulot alkoi kärsiä jo tosi pahasta vauhdin puutteesta, hyvä kun suostui yhtään laukka-askelta ottamaan. Niinpä oon päättänyt ottaan nyt kuurin pelkkiä suoria luoksetuloja. Oon tehnyt niin, että kutsun jälkeen lähden karkuun tai muuta vastaavaa, kehun niistä laukka-askeleista, vapautus suoraan lelulle / namille. Nyt jo havaittavissa, että ilman mitään vippaskonsteja lähtee tulemaan laukalla, mutta ei se mitään kiitolaukkaa edelleenkään ole. Näitä vaan lisää. Stoppeja ja maahanmenoja tehdään vaan namienheittelyn lomassa. Ja lisäksi pitää ottaa uuteen testiin jo talvella koitettu kikka, että O juoksee kahden ohjaajan väliä ja pysäytetään satunnaisesti siinä välissä. Talvellahan se ei tuottanut tulosta, kun O:lla ei ollut järin suurta vetoa apparin luokse nameista huolimatta.
Tokojen lisäksi ollaan tehty kai kertaallen tottiksessa metrinen hyppynouto ja estenouto. Näissä ei tutuilla esteillä ainakaan ollut ongelmaa.
Treenejäkin on taas alettu käynnistellä. Kahdesti ollaan päästy hakumetsään. Molemmilla kerroilla maalimiehiä on ollut viisi kappaletta ja teemana on ollut edelleen suorat pistot ja motivaation nostatusta peräänajoilla, haamuilla ja äänillä, väliin laitettu valmiita ukkoja. Ilmaisuja vaihtelevasti loppuun asti vietynä, palkattu pelkästä aloituksesta ja jotain siitä väliltä. Homma on sujunut kuin rasvattu, ei huomautettavaa. Viimeisimmissä treeneissä tehtiin myös umppari-ilmaisut, jotka ihan ok. Ekaksi yksi harjoittelu ihan keskilinjan lähellä niin, että Otto näki maalimiehen menon piiloon. Tässä erittäin hyvä ilmaisu. Sen jälkeen aloitettiin varsinaiset pistot, eka maalimies etukulmassa roskiksen sisällä. O löysi aika pian, ensin yksi haukahdus, pienen tauon jälkeen aloitti haukun. Ei ihan yhtä hyvä ilmaisu kun avopiiloilla, mutta kyllä se siellä sen parikymmentä haukkua paukutti ennen palkkaa. Nyt vaan otettava ihan tavaksi raahata omaa kompostikehikkopiiloa treeneissä mukana, mikäli valmiita umppareita ei ole radalla.
Esineitä ollaan otettu leirin jälkeen kerran, tänään synttäreiden kunniaksi. Toin Oton alueen (20 m x 60 m) laitaan katsomaan, kun vein kolme esinettä alueen loppupäähän. Ajatus oli hyvä, mutta suuntavaistottomasti onnistuin ensin jättämään osan esineistä alueen ulkopuolelle, joita sitten siirtelin, sen jälkeen luulin kyllä osuneeni oikeaan, mutta lopputarkastelu osoitti toisin. Kaksi ekaa esinettä löytyi kahdella pistolla. Otto joutui kyllä vähän etsiskelemään, mutta teki hommia hyvin. Kolmatta varten siirryin lähettämään alueen oikeaan laitaan ja O lähti kaartamaan alueelta vielä enemmän oikealle ja meinasin jo huutaa pois. Päätin antaa sen kuitenkin työskennellä ja etsiytyä itse takaisin alueelle, kun kappas, sehän löysikin pienen mustan sukan - ihan toisesta suunnasta kun luulin sen löytyvän. Eilen päätin, että vihdoin askartelen niitä kreppejä tai muita merkkejä, joilla saan merkattua alueen. Otolle siis täydet pisteet esineistä, ratamestarille aika paljon vähemmän pisteitä.
Tottista ja tokoa on tehty vähän. Seuraavat toko-kisat on katsottuna kalentriin, joten seuraavanlaisia asioita pitäisi sitä ennen tehdä.
Ruutu - tää on viimeisimmillä kerroilla alkanut onnistua, vähän se hakee sitä loppuosaa, mutta onpa silti osunut aika hyvin ruudun takaosaan. Lähetyksiä on tehty jokusen kerran niin, että seison itse puolessa välissä aloituspisteen ja ruudun välissä, tuntuisi toimivan. Palkka joko ruudussa (tai ei palkkaa ollenkaan ruudussa) tai sitten niin, että appari heittää pallon ruudun taakse, kun O on ruudun keskellä. Loppuosassa ei enää ongelmaa, tulee hyvin sivulle. Itse vaan kuulemma käskytän aika voimakkaasti ja annan vartaloapua, enpä ollut tuota edes tajunnut tekeväni.
Tunnari - ei etsintäongelmia edelleenkään. Luovutusta treenattava erikseen.
Metallinouto - tää on perussettiä, en tiedä auttaisko vauhtinoudot paluuvauhtiin.
Kaukot - oon tehnyt jonkin verran niin, että etutassujen edessä rima. Kun sitten yritin siirtää riman takatassujen eteen, niin aiheutti sen, että O korjaa s-i ja s-m riman taakse. No, onpahan backia kerrakseen! Apurimasta pitäisi päästä eroon ja matkaa kasvattaa kisamatkalle. Lisäksi huomasin eilen, että kun ollaan niin paljon hinkutettu m-s, i-s, s-i ja s-m, niin eihän tuo koira osaa enää perus m-i-m vaihtoja! Tai osaa kyllä, mutta ei kuuntele ja tarjoaa automaattisesti ylösnousua. Tää on varmaan kuitenkin nopeasti korjattu. Lisäksi erityisesti s-m -vaihtoja treenattava, niissä tuppaa tulemaan eteenpäin.
Hyppynouto - ok.
Liikkestä istuminen - ok, oikein peräti nopea ja yksiosainen oli tämän viikon ryhmätreeneissä.
Paikallaolo - ei pitäisi olla ongelmaa.
Luoksetulo - Oton suorat luoksetulot alkoi kärsiä jo tosi pahasta vauhdin puutteesta, hyvä kun suostui yhtään laukka-askelta ottamaan. Niinpä oon päättänyt ottaan nyt kuurin pelkkiä suoria luoksetuloja. Oon tehnyt niin, että kutsun jälkeen lähden karkuun tai muuta vastaavaa, kehun niistä laukka-askeleista, vapautus suoraan lelulle / namille. Nyt jo havaittavissa, että ilman mitään vippaskonsteja lähtee tulemaan laukalla, mutta ei se mitään kiitolaukkaa edelleenkään ole. Näitä vaan lisää. Stoppeja ja maahanmenoja tehdään vaan namienheittelyn lomassa. Ja lisäksi pitää ottaa uuteen testiin jo talvella koitettu kikka, että O juoksee kahden ohjaajan väliä ja pysäytetään satunnaisesti siinä välissä. Talvellahan se ei tuottanut tulosta, kun O:lla ei ollut järin suurta vetoa apparin luokse nameista huolimatta.
Tokojen lisäksi ollaan tehty kai kertaallen tottiksessa metrinen hyppynouto ja estenouto. Näissä ei tutuilla esteillä ainakaan ollut ongelmaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)