Maanantain tokot jatkuu

Ryhmätokotreenien kevättauko on ohi ja tänään päästiin taas tositoimiin. Tehtiin kaksi settiä, jotka olivat oikein hyvän mielen juttuja.

Ekassa setissä ohjattu, vasen puoli. Alun koomaukseen koitettiin sitä, että normialoituksen ja kapuloiden viennin jälkeen siirryin aloituspaikan ja merkin välille lähelle merkkiä, josta käskin merkille. Otto meni aika kivasti. Sen jälkeen lähetys vasemmalle, ei ollut mitään epäröintiä ja vauhtikin meille aivan riittävä. Vapautus, kun oli ottanut pari metriä takaisin päin. Tätä merkillelähetyskikkaa taidamme koittaa uudestaankin vaihtelevalta etäisyydeltä.

Heti perään ruutu merkiltä vasemmalle. Matka merkiltä ruutuun olin ehkä kymmenisen metriä yli normaalin. Merkille ihan ok vauhtia ja hyvään paikkaan. Ruutuun lähti kyllä suoraan oikeaan suuntaan, mutta ei selvästikään ollut vielä bongannut ruutua, kun meni vähän pää ylhäällä laukkaa. Ruudussa oli lelu valmiina, jonka näki varmaan vasta ihan melkein ruudussa eli oikein hyvä harjoitus!

Seuraavaksi vielä viereiselle kentälle tunnariklinkalle, kapulat rivissä, oma toinen vasemmalta. Oton bravuuri, kerran tarkasti vielä viereisen ennen kuin otti oman, palautus ravilla.

Toisella kiekalla tehtiin ensin yksi suora luoksetulo törppöjen ohi käskytettynä, lähti ekalla kutsulla ja laukkasi. Jee! Toisen kerran tehtiin vielä vastakkaisesta suunnasta hämyillä, että kyykistyin vähän stoppitörppjen kohdalla. Edelleen lähti tulemaan, mutta selvästi vähän funtsi, että onko niillä merkeillä jotain. Tuli kumminkin ja taisi tapailla laukkaa. Jälleen jostain puolen välin tietämiltä vapautus patukkaan. Ei tietoa jämähtämisestä alkuun. :D

Metskuhyppynouto vielä loppuun. Ekalla kerralla söi kai makupalan kapulan vierestä (!) josta huomautin, palautti sen jälkeen Otto-tyylillä. Tehtiin vielä toistamiseen, nyt ihan normisuoritus. Kotona voisi tehdä vähän sellaista harjoitusta, että laittaa namit vaikka ensin alustalle helpotukseksi ja kapulan siihen viereen + käskee noutaa. Jatkossa namit suoraan maahan. Ja kun kerran on käsketty noutaa, niin silloin ei syödä. Simple! Toteutus ei välttämättä ole niin simple... ;-)

Ruutua ja ohjattua ja ruutua ja ohjattua

Ollaan ihan viime päivinä saatu aktivoiduttua tokon treenaamisen kanssa, ollaan kai peräti kolmesti saatu raahauduttua ihan jonnekin kentälle, jossa pääsee tekemään pitkän matkan liikkeitä.

Joskus viime viikolla (?) tehtiin sekalainen setti vähän kaikkea sekaisin: zetaa, seuraamista, kaukoja, ruutua, ohjattua. Muut ihan normisti kai, mutta tein ruutua ensin, jossa ei minkään sortin ongelmaa. Muistaakseni ok merkille ja hyvin ruutuun. Väliin jotain muuta ja sitten ohjattua, josta ei meinannut tulla yhtikäs mitään. Kävin itse viemässä kapulat paikoilleen, ajatuksena noudattaa oikean puoleinen. O meni ravaillen merkille (ei mitään uutta), mutta selvisi syy erityiseen tahmeuteen. Kun lähetin sen hakemaan oikeaa kapulaa, niin O olisi töräyttänyt suoraan minun selän taakse jääneeseen ruutuun. Se ruutu vaan vetää niiiiin puoleensa! Stoppasin ja sain lähetettyä oikealle kapulalle + suora vapautus palkalle. Väliin jotain höntsäilyä ja vasemman puolen noutoa. Jälleen jotenkin kökkö merkki ja mitä tekee O, no lähtee sinne oikealle kapulalle. Stoppaus ja lähetys uudestaan, päätyi kyllä vasemmalle kapulalle. Piti vielä siis kertaalleen tehdä vasen puoli, joka sitten onneksi jo sujui ja asennekin oli jotenkin parempi.

Eilen päätin ottaa listalle pelkästään vähän virittelyjä + ohjatun + ruudun, että ne kykenee tekemään samassa harjoituksessa. Aloitettiin ohjatulla, vasen puoli. Ohjatun merkki on selkeästi nihkeämpi kuin ruudun merkki. Ruutu on vaan niin paljon parempi palkkaliike itsessään. Ja jotenkin O koomaantuu siinä ohjatun kapuloita vietäessä. En oikein tiedä, että miten sen sieltä koomasta herättäisi. Nyt ajattelin kuitenkin, että jos saisin yleisen tunnetilan tuota liikettä kohtaan paremmaksi, niin ehkä se sitten kantaisi myös sen odotuksen. Mene ja tiedä. Että onko tässä mitään järkeä. Mutta tein siis niin, että jätin Oton normisti odottamaan ja vein kapulat. Palattuani vapautinkin Oton ja tein lyhyen virittelyn "ohjattu, missä ohjattu", sen jälkeen perusasentoon sivulle, vähän odotusta ja sitten merkille. Tuntui toimivan hyvin, eikä ollut mitään epäselvää vasemmalle kapulalle menossa ja Otto laukkasi mennen tullen! Vapautus aika pian liikkuvalle ruoalle. Tein heti perään vielä oikean puolen samalla systeemillä, ei ongelmaa. Ja sitten luoja ties miksi vielä kerran vasemman puolen, joka oli itse asiassa kuitenkin mielestäni fiilikseltään paras noista kolmesta. Tämän jälkeen O välihuilille autoon ja ruudun rakennus, merkiltä oikeaan. O bongasi heti ruudun ja kun lähetin merkille, niin lähti kaartamaan ruutuun päin, josta huusin merkille, jonne meni. Mutta sen jälkeen olisi merkiltä oikonut saman tien sinne ruutuun, palautin merkille, kehuin ja pyysin pois. Ei siellä ihan miten vaan voi huidella. Uusintayrityksellä ihan koko liike kokonaisena alusta loppuun, en ihan äkkiä muista, että olisi tehty harjoituksissa koko liikettä. Hyvin meni! Sen jälkeen yksi kiekka pelkkää ruudussa pysymistä. Ja loppuun merkin kautta ruutuun, jossa oli patukka valmiina. Tykkäsin ja kaiketi Ottokin! :D

Tämän päivän teemana oli ihan sama, mutta uskaltauduin laittamaan ruudun ja ohjatun jo valmiiksi samaan aikaan kentälle. Aloitettiin ohjatulla, ensin oikea puoli ja sitten vasen puoli, tein samanlaiset virittelyt kuin eilen. Hyvät suunnat ja kaaret & kapuloille + takaisin laukkaa. Tämän jälkeen ruutu merkiltä vasempaan. Tosi hyvä merkki Otoksi + älyttömän hyvä ruutu, jossa oli valmis patukkapalkka. Sen jälkeen alkoikin sataa kuin saavista, joten pienet patukan viskelyt ja se oli sitten siinä. Ehkä ensi kerralla uskaltaudun koittamaan niin, että tehdään ensin ruutu ja sitten ohjattu, voihan se suurella todennäköisyydellä kokeissakin olla niin. ;-)

Rankan päivän ilta

Jo talvella mietin, että haluaisin tosi selkeät valmistelevat merkit Otolle, että kumpaa ollaan tekemässä, ruutua vai ohjattua. Jotenkin se ei vaan jalostunut käytännöksi. Otolle rutiinit on kumminkin tosi tärkeitä ja haluaisin, että se tietää heti merkille lähetettäessä, että mitä sen jälkeen tulee tapahtumaan siinäkin tapauksessa, ettei se ole hoksannut katsoa liikkurin kävelyjä (mitä myös haluaisin opettaa, että silloin tosiaan katsotaan liikkuria) erotuksena ruudusta. Niinpä omassa päässäni nyt testailen, että ehkä ruutuun lähetyksen vihjesana olisi "missä merkki" + tule-kuljetus niinkuin VOI:n ruudussa oli. Ja ohjattu taas olisi niskasta vähän kiinni ja "ohjattu". Tai jotain, täytyy vielä funtsia, mutta ottaa sitten systemaattisesti tavaksi.

Joskus pari viikkoa sitten mietin jo Oton autolle menohaluja, milloin huilimaan, milloin pakoon kärpäsiä. Oon nyt näillä parilla kerralla pyrkinyt tekemään lopettelut siellä kentällä. Sen jälkeen kun tilanne on nollattu, niin käydään vielä vähän vaikka kävelemässä tai sitten niin, että olen jättänyt Oton vaan makaamaan, kerännyt rojut autoon, avannut luukun jne. ja sitten jossain vaiheessa käskenyt "autoon". Eli että sinne ei mennä norkoamaan ja odottamaan itse, että koska pääsee kyytiin. Voi olla jo niin selkäytimessä oleva juttu, että nämä ei auta, mutta katsotaan. Tai sitten pitää jättää se auto vaan niin kauas, ettei se ole siinä tekemisen laitamilla.

**********

Tänään kävin kuuntelemassa Liisa Tikan parin tunnin luennon koulutuksen perusteista, vahvistamisesta ja palkkaamisesta. Paljon ihan tuttua asiaa, eikä mitään suuria ahaa-elämyksiä enää tullut. Oikeastaan ainoat uudet asiat, mitkä aion ottaa kokeiluun oli liikkuvan palkan käyttö. Lelulla toki aika normikäytäntö ja ruoallakin pyrin palkkaamaan aika paljon (varsinkin vauhtiliikkeissä) joko heittämällä ruoan tai antamalla Oton saalistaa ruoka liikkuvasta kädestä. Toimii Otolla hyvin viretilaa nostavana. Tästä tuli mieleen, että Otolle voisi koittaa myös sitä, että ruokapalkka olisi rasiassa, joka lentää + sen jälkeen avataan. Tätä voisin koittaa ohjatun noudon palkkaukseen, ei ole vaan tullut aiemmin koitettua,vaikka toki näin olen nähnyt tehtävän.

Toinen asia oli, että kysyin apua Oton pörriäiskammoon. Puhuttiin käsikosketuksesta, jossa koira siis jää koskettamaan nenällään vaikka kättä. Ajattelin, että se ei ole mikään "oikea liike", jota haluan ryssiä kärpäspelonselättämisyrityksillä, mutta toisaalta se on staattinen liike, eikä mikään sekunnin tuhannesosaa kestävä temppu, joka alkoi ja loppui samantien. Niinpä siis meinasin, että opetan Otolle nenäkosketuksen ja koitan sen jälkeen, että jos hän kykenisi tekemään sitä ensin kauempana kärpäsistä ja sitten aina lähempänä. Eli jos se olisi se juttu, jolla me pääsisimme samaan kuplaan Oton kanssa silloin, kun sitä alkaa ahdistaa ympäriltä kuuluva pörinä. Ja kun pörinä olisi ohi, niin voisimme jatkaa sitä juttua, mitä oltiin tekemässä. En tiedä, että onko tästä apua, mutta ei siitä ainakaan olisi haittaa!

Kesä ja kärpäset

Tai ainakin melkein kesä, mutta ihan varmasti kärpäsiä ja muita pörriäisiä. Jos ei muuta hyvää talvesta keksi, niin se on taivaan tosi, että silloin ei mitkään pörriäiset lentele häiritsemässä pientä koiranpoikaa! Ollaan ulkoistettu itsemme muutamaan otteeseen tuonne takapihalle temppuilemaan ja se onkin ollut varsin mukavaa lukuun ottamatta niitä kertoja, kun meidän kanssa samoille huudeille on ängennyt inhottavia pörrääjiä. Edelleen siis totta on, että Otto reagoi niihin tosi voimakkaasti. Sen ei tarvitse kuin kuulla joku pörriäinen metrienkin päässä, niin se ei pysty enää keskittymään muuhun kun siihen äänen lähteeseen. Harmillista, niin harmillista. Vaikkei tuo aivan varmasti mistään hermoheikoimmasta päästä muuten tosielämässä ole, mutta nuo ötökät on Oton herkkä kohta. Ja se herkkä kohta taas tekee kesällä harrastamisesta välillä vähän hankalaa. Mutta eipä auta kun vain yrittää hyväksyä se mitä ei voi muuttaa ja siinä sivussa koittaa keksiä keinot, joilla pääsisimme Oton kanssa samaan kuplaan, jossa pörriäisiä ei nähdä eikä kuulla, vaan tehdään juttuja yhdessä.

Kaiken kaikkiaan ollaan oltu aika laiskoja treenaajia, vähän tuossa pihalla temppuiltu. Edellisessä postauksessa kirjoitin, että agilitykepeistä uupuu enää kaksi keppiä ja esteet ympäriltä. Aika pian homma loksahti kohdalleen ja nyt voin kirjoittaa, että enää puuttuu vaan ne muut esteet ympäriltä. Ja kunhan saan aikaiseksi, niin pystytän jonkun hypyn kaltaisen tuonne takapihalle, niin sitten saadaan yhdistettyä vähän hyppyäkin ennen ja jälkeen keppien. Tila on toki rajallinen, mutta eiköhän se tuonne jotenkin saada ängettyä.

Virittelin tänään oikein kamerankin pihalle, jotta saadaan todistusaineistoa niistä kahdestatoista kepistä, jotka me jo osataan! Ja kun kerran oli kamera valmiina, niin tehtiin vähän nakkihömppätokoakin. Pitäisi ehdottomasti videoida vähän useammin, niin näkisi omin silmin, että miltä meno näyttää. Että miten sitä itse palkkaa pöllösti tai töpöttää juosta hassusti tai tekee jotkut jutut aina samalla tavalla (välillä hyvässä ja välillä pahassa). Tai että miten Oton perusasento näyttää järjestään jäävän himpun vajaaksi edestä sivulle siiryttäessä tai toisaalta, että kappas sehän osaa tehdä aika näpsäkät pysähdykset kaikissa jäävissä.

Videosession jälkeen siirryttiin vielä tien puolelle isompaan tilaan tekemään ohjattua ja se treenihän onnistuikin aika kivasti, harmi kun en sitten hoksannut enää viritellä kameraa. Ajattelin, että set up on vaikea, kun keskikapula oli asfalttitien keskellä ja reunakapulat pientareen puolella nurtsilla. Eka lähetys merkille ihan jees, tosin meinasi ihan selvästi liirata suoraan keskikapulalle. Stoppauskäskyllä hakeutui kumminkin merkin taakse oikeaan paikkaan – hyvä! Sen jälkeen oikean kapulan nouto. Merkiltä lähti hyvällä kaarella, eikä varmaan ensin nähnyt kapulaa. Mutta kun jatkoi kaarella, niin näkikin aika pian ja lähti palauttamaan – laukalla! Vapautin puolen välin jälkeen. Otto oli kovin tohkeissaan, syöksyi heti nostamaan matkalle tiputettua kapulaa ja tehtiin luovutus loppuun – hyvin! Tehtiin vielä vasen puoli, nyt ei ollut mitään huomautettavaa merkissä eikä kapulalle menossa eikä palautuksessa. Voi kunpa se olisi aina noin ripeän näköistä toimintaa ja O oikeasti katsoisi, että minne sitä huidotaan menemään!