Kesä ja kärpäset

Tai ainakin melkein kesä, mutta ihan varmasti kärpäsiä ja muita pörriäisiä. Jos ei muuta hyvää talvesta keksi, niin se on taivaan tosi, että silloin ei mitkään pörriäiset lentele häiritsemässä pientä koiranpoikaa! Ollaan ulkoistettu itsemme muutamaan otteeseen tuonne takapihalle temppuilemaan ja se onkin ollut varsin mukavaa lukuun ottamatta niitä kertoja, kun meidän kanssa samoille huudeille on ängennyt inhottavia pörrääjiä. Edelleen siis totta on, että Otto reagoi niihin tosi voimakkaasti. Sen ei tarvitse kuin kuulla joku pörriäinen metrienkin päässä, niin se ei pysty enää keskittymään muuhun kun siihen äänen lähteeseen. Harmillista, niin harmillista. Vaikkei tuo aivan varmasti mistään hermoheikoimmasta päästä muuten tosielämässä ole, mutta nuo ötökät on Oton herkkä kohta. Ja se herkkä kohta taas tekee kesällä harrastamisesta välillä vähän hankalaa. Mutta eipä auta kun vain yrittää hyväksyä se mitä ei voi muuttaa ja siinä sivussa koittaa keksiä keinot, joilla pääsisimme Oton kanssa samaan kuplaan, jossa pörriäisiä ei nähdä eikä kuulla, vaan tehdään juttuja yhdessä.

Kaiken kaikkiaan ollaan oltu aika laiskoja treenaajia, vähän tuossa pihalla temppuiltu. Edellisessä postauksessa kirjoitin, että agilitykepeistä uupuu enää kaksi keppiä ja esteet ympäriltä. Aika pian homma loksahti kohdalleen ja nyt voin kirjoittaa, että enää puuttuu vaan ne muut esteet ympäriltä. Ja kunhan saan aikaiseksi, niin pystytän jonkun hypyn kaltaisen tuonne takapihalle, niin sitten saadaan yhdistettyä vähän hyppyäkin ennen ja jälkeen keppien. Tila on toki rajallinen, mutta eiköhän se tuonne jotenkin saada ängettyä.

Virittelin tänään oikein kamerankin pihalle, jotta saadaan todistusaineistoa niistä kahdestatoista kepistä, jotka me jo osataan! Ja kun kerran oli kamera valmiina, niin tehtiin vähän nakkihömppätokoakin. Pitäisi ehdottomasti videoida vähän useammin, niin näkisi omin silmin, että miltä meno näyttää. Että miten sitä itse palkkaa pöllösti tai töpöttää juosta hassusti tai tekee jotkut jutut aina samalla tavalla (välillä hyvässä ja välillä pahassa). Tai että miten Oton perusasento näyttää järjestään jäävän himpun vajaaksi edestä sivulle siiryttäessä tai toisaalta, että kappas sehän osaa tehdä aika näpsäkät pysähdykset kaikissa jäävissä.

Videosession jälkeen siirryttiin vielä tien puolelle isompaan tilaan tekemään ohjattua ja se treenihän onnistuikin aika kivasti, harmi kun en sitten hoksannut enää viritellä kameraa. Ajattelin, että set up on vaikea, kun keskikapula oli asfalttitien keskellä ja reunakapulat pientareen puolella nurtsilla. Eka lähetys merkille ihan jees, tosin meinasi ihan selvästi liirata suoraan keskikapulalle. Stoppauskäskyllä hakeutui kumminkin merkin taakse oikeaan paikkaan – hyvä! Sen jälkeen oikean kapulan nouto. Merkiltä lähti hyvällä kaarella, eikä varmaan ensin nähnyt kapulaa. Mutta kun jatkoi kaarella, niin näkikin aika pian ja lähti palauttamaan – laukalla! Vapautin puolen välin jälkeen. Otto oli kovin tohkeissaan, syöksyi heti nostamaan matkalle tiputettua kapulaa ja tehtiin luovutus loppuun – hyvin! Tehtiin vielä vasen puoli, nyt ei ollut mitään huomautettavaa merkissä eikä kapulalle menossa eikä palautuksessa. Voi kunpa se olisi aina noin ripeän näköistä toimintaa ja O oikeasti katsoisi, että minne sitä huidotaan menemään!