Mustaa valkoisella

Tein Omakoirassa Oton valioarvoanomuksen ja tuumailin, että tarvitaanko me mitään diplomia, kun se kuitenkin päätyisi vaan jonnekin kansion uumeniin unohduksiin. Vähän kallis pala paperia, kun se muistaakseni melkein kolmekymppiä kustantaa. Mutta hei, tää on sellainen ihme, ettei kovin usein kohdalle satu, joten meninpä sitten kuitenkin tilaamaan sen paperinpalan - laitettavaksi sinne paperipinkan pohjalle tai kansion uumeniin! Hienolta tuntuu edelleen!

Viimeiset pari viikkoa ollaan oltu aika laiskoina, ei oikein ole ideaa, että mitä tässä nyt sitten treenaisi. Toko-kuviot on aika taputeltuja meidän osalta, luulen minä. Voihan se tietysti olla, että joskus kesällä on kiva koittaa, että miten liikkeet on meillä kummallakin muistissa ja jos löytyvät jostain aivojen perukoilta, niin mikseivaikka johonkin piirinmestiksiin voisi mennä kannatusmielessä. Mutta muuten liikkeiden hinkkaus ei kai kuulu meidän suunnitelmiin. Niinpä olen tässä vähän mennyt tyhjäkäynnillä ja miettinyt, että mitä sitä puuhastelisi kotosalla ja kimppatreeneissä.

Rally-toko vaikuttaa aika simppeliltä temppuilulta ainakin alemmissa luokissa, joten miksei niitä juttuja voisi tehdä. Ja ylempien luokkien puolen vaihdot ja oikealla puolella seuraamisten opettamiset olisi taas justiinsa hyviä juttuja kodinhoitohuonetokoja varten, joten eiköhän me niitä harjoitella. Pyörähdyksiä ja eteen-takakautta-sivulle siirtymisiä (onko niille mitään järkeviä/oikeita nimiä?) ollaan jo tehty ja ne nyt tuntuisi uponneen Oton kaaliin aika kivuttomasti parin harjoituksen kokemuksella.

Tällä viikolla tehtiin hallivuorolla vähän pk-juttuja. Jäävistä istuminen, makuu + luoksetulo, hyppynouto ehkä 70 cm esteellä ja lopuksi eteenmeno. Sikäli tuo on hauska otus, että jos se joskus jotain on oppinut, niin kyllä se näköjään ne muistaa. Ei olla 1,5 vuoteen tehtyä yhtään eteenmenoa, ja niin se vaan eteen-käskyllä osasi sen suorittaa hallin päätyyn saakka. Vähän ruudut ja merkit yms. oikealla veti linjaa vinoon, mutta kyllä se tuntui ihan oikeaa liikettä olevan tekemässä. :) Saa nyt sitten nähdä, että tarvitaanko me mitään pk-liikkeitä mihinkään, mutta niitä nyt on helppoutensa vuoksi kiva treenata. Yleisesti olen ajatellut, että voisi koittaa kuurina yleistä viretilan nostoa ja katsoa, että josko siitä saisi kestävämmän olotilan jatkoa ajatellen.

Agilityjä ollaan tehty kanssa, mutta siinä mä vaan olen edelleen niin onneton. Tällä viikolla oli sijaistaja vetämässä treenejä ja teemana oli kisamainen harjoitus. Rata oli mun silmään tosi tosi vaikea, oli jos minkäkinlaista pyöritystä ja kieritystä. Jotkut osat meni ihan hyvinkin, joissakin kohtaa taas takkusi sitten urakalla. Esimerkkeinä nyt vaikka se, että Otto hyppäsi suoraan rämähtäen rengasta päin, ei onneksi hätkähtänyt sitä. Toisaalta kepit (kunhan ensin sain ohjattua Oton aloitukseen) ja keinu ja kontaktit ylipäätään meni oikein mallikkaasti radalla. Vähän on sellainen olo, että meillä olisi tässä vaiheessa hyödyllisempää tehdä ihan oikeasti sellaisia ykkösen ratoja, jotta erityisesti minä saisin varmuutta ohjaukseen, enkä hipsuttelisi radalla. Siitä tuli taas palautetta tällä viikolla, että kun itse ohjaan varmasti ja vauhdikkaasti ja käskyttäisin riittävän ajoissa seuraavalle esteelle, niin kyllä se koirakin tekisi ja menisi. Nyt vaan kun tuntuu liian vaikealta ylipäätään muistaa rata ja yrittää olla oikeassa paikassa tekemässä oikeanlaista piruettia, niin auttamattahan siinä ohjaa tosi tökerösti ja varmistellen. Mutta näillä mennään ja kyllähän niistä meille supervaikeantuntuisistakin radoista tai pätkistä varmasti opitaan koko ajan. Että eikun vaan nöyrästi eteenpäin!