FI TVA Otto

Tälle vuodelle asetettu tavoite täyttyikin nopeammassa aikataulussa kuin mitä uskoinkaan! Kävimme eilen kisaamassa Riikka Pulliaisen valvovan silmän alla viimeisen ykköstuloksen ja sitä myötä haave on totta, Otto on nyt FI TVA Meevaller Bliksem. Kuinka monta kertaa olenkaan ajatellut, että ei tästä mitään tule, laitamme hanskat tiskiin ja patukat & makupalat kaapin uumeniin. Onneksi meillä on ollut mahdollisuus treenata ehkä maailman parhaassa treeniryhmässä, saada kannustusta, opastusta ja eteenpäin potkintaa. Ilman Jonnaa, Maria ja kaikkia muita treenikavereita matkan varrella me emme olisi tätä unelmaa saavuttaneet!

Meidän joulukuun treenitauko jatkui ja jatkui, eikä tällä viikolla koetta edeltävät treenit antaneet oikein viitettä siihen, että voisimme luottavaisin  mielin lähteä kokeeseen. Ohjattuun noutoon oli pesiytynyt pahan luokan ongelma, kun O itsepinteisesti halusi palauttaa kapulan merkille eikä minulle. Ja toinen murheenkryyni oli kaukot, joissa ensin tuli edellisten kisojen ongelma esiin eli seisomista ei voinut tehdä ensimmäisellä käskyllä. Ja kun sitten siitä päästiin yli, niin maasta istumaan nousu ei enää onnistunut, vaan Otto tarjosi aina seisomista siihen vaihtoon. Oikea vaihto ei sujunut ei hyvällä, eikä pahalla. Saimme kuitenkin koetta edeltävänä päivänä kohtuullisen kivat treenit alle ja ajattelin, että jos ei koe suju, niin ei sitten. Eipä tässä paljoa olla sitten edellisen kokeen treenattukaan. Itse jännitin kyllä, mutta en ehkä ihan niin paljon kuin aiemmin. Olisikohan siis tapahtunut pientä kehittymistä?

Koe alkoi istumisella ja makaamisella, joista muodostuikin kokeen jännittävin osa. Meidän vieruskaverina oli spanieli, joka jo kehään tullessa kävi tekemässä riemukkaan kierroksen kehässä omin päin, enkä asiaa sen enempää ajatellut. Istumisen alettua ehdimme kävellä piiloa kohti suunnilleen puoleen väliin, kun ympärillä alkoi ihmeellinen kohina. Kun käännyin katsomaan koirarivistöä, niin havaitsin urosspanielin olevan haistelemassa Oton takapäätä ja Oton seisovan ihan jäykkänä häntä pystyssä. Vähän kylmä hiki meinasin nousta otsalle, koska en siinä tilanteessa pysty menemään ottamaan koiraani kiinni, sillä aivan takuuvarmasti siitä alkaa myllytys, ja jos O jotain  myllyttää, niin se ei ole mitään hienovaraista murinaa ja pörinää. Päätin siis käskyttää Oton maahan kauempaa, ihme että se totteli. Siinä vaiheessa spanieli haalittiin pois Oton luota. Tein sen jälkeen parin askeleen seuraamisen Oton kanssa, vapautin ja eikun uudestaan riviin. Vähän jänskätti, että miten vaikuttaa Oton käytökseen, mutta eipä tuntunut vaikuttavan. Siellä se istui kuin tatti.

Istuminen 10
Makaaminen 9,5 - Oli haistellut pari kertaa
Seuraaminen 8,5 - Ihan ok, mutta vähän löysältä tuntui välillä ja täyskäännökset oli väljiä
Zeta 9,5 - Maahanmeno oli ollut vähän hidas ja viimeinen seuraamiväli kohti seinää oli tahmea
Luoksetulo 7 - Stopit hyvät, mutta vauhti oli köykäistä ravia
Ruutu 9,5
Ohjattu 7,5 - Merkki vähän hidas, ja paluussa näkyi tällä viikolla ilmennyt ongelma, että O palauttaisi kapulan merkille. Nyt teki kuitenkin itse oikean ratkaisun, palautti mulle, mutta kyllä oli hidas vauhti loppumetreillä. Nauratti, että yleisö oikein taputti, kun Otto sai suoritettua tehtävän loppuun asti. Heh!
Metallihyppy 9 - Paluu olisi saanut olla vauhdikkaampi
Tunnari 9 - Meni kerran omansa yli
Kaukot 10 - Oma käskytys oli napakampi, tuntui toimivan

Yhteensä 285,5 pistettä, EVL1, KP, sij. 1/8.

Eihän Otto mikään tykki ole, eikä siinä ole samaa näyttävyyttää kuin "oikeissa" tokokoirissa, mutta se on ehdottomasti omanlaisensa puurtaja. Se tekee asiat omalla tyylillään, tunnollisen tarkasti niinkuin osaa. Treenikaverin facebookiin kirjoittama viesti "suorastaan liikuttavaa työskentelyä tänään" kuvaa Oton tekemistä hyvin. Omalla tyylillään se varmasti yrittää parhaansa!