Agilitytreenit, vol. 2

Tänään oltiin elämämme toisissa agilitytreeneissä, kivaa oli kun päästiin harjoittelemaan uusia esteitä. Otto tuntui olevan liekeissä kaikesta, mitä tehtiin. Ainut, mikä vähän laittaa mietityttämään, on ryhmän muut koirat. Ne ovat varmasti vielä tosi nuoria, eikä niiltä tietenkään voi odottaa vielä kovin hyvää hallittavuutta, mutta silti vähän hirvittää. Ryhmässä on kaksi pienempää aika äänekästä koiraa. Eilen sattui välikohtaus, jossa toinen näistä pienemmistä otti hatkat ja tuli räksyttäen kohti metrin päähän meistä, josta sen aika äkäisesti häädin pois. Otolla olla kierrokset aivan katossa tästä, mutta pienet tottissulkeiset nollasi tilanteen, eikä siinä siis mitään. Mutta jotenkin ärsyttää, että pienet saa räyhkätä, reuhkata ja karkailla (kärjistetysti sanottuna, tiedän) ja tuntuu, että siellä saa olla silmät selässäkin, ettei käy mitään. Jos meinaan toinen koira tulee suorastaan kerjäämään, että saa neukkuunsa, niin sitä kyllä meiltä saa. Ja sen jälkeen sitten taas oltaisiin varmaan se iso, paha, musta koirakko, joka napsii muita sessejä suupalaksi. Ja ylipäätään yksikin kerta on liikaa, että koulutustilanteessa O pääsisi myllyttämään jonkun ja alkaisi kyttäämään muiden koirakoiden tekemistä. Sen kanssa on aikanaan tehty aika paljon hommia, että se kestää muut koirahäiriöt kentällä ilman sen kummempia kyttäyksiä, enkä halua yhtään takapakkia siihen suuntaan ottaa. Mutta joo, mitään ei käynyt ja O keskittyi ihan tasan omiin hommiinsa, kun tehtiin esteitä.

Aloitettiin takaakiertojen harjoittelu, joka Oton mielestä olisi tarkoittanut sitä, että hypätään aidan siivekkeen yli takapuolelle ja tullaan siitä aukosta (ei ollut rimaa) takaisin. Mutta ihan kivasti pelitti kummaltakin puolelta, kunhan muisti ohjata tarpeeksi lähelle asti estettä, ettei keksi hypätä siivekkeen yli.

Keinua otettiin niin, että keinu oli tuettu yläasentoon. Ekalla kerralla kouluttaja toi Oton keinun kärkeen saakka, jossa minun oli tarkoitus syötellä nakkia. Olisi pitänyt tuntea taas koiransa paremmin, paniikkihan sille iski vieraissa käsissä. Sen jälkeen vaihdettiin niin, että minä kuljetin koiran keinulle ja kouluttaja syötteli nakkia ylhäällä stopin jälkeen. Tuttu kaava toistui eli kun kerran oltiin tehty onnistuneesti, niin sen jälkeen turri ei olisi enää pysynyt tassuillaan vaan olisi halunut vaan suorittaa keinua uudestaan ja uudestaan.

Puomin alakontaktia harjoiteltiin kanssa namilätkällä. Tarjoaa edelleen helposti tassulla läiskimistä ja todettiin, että jätetään lätkä pois ja opetetaan nenäkosketus suoraan maahan.

Pussia tehtiin pariin otteeseen niin, että pussin suu oli jo malkein kiinni - kova oli hinku pojalla pussiin.

Tehtiin myös aita - putki -yhdistelmää niin, että ohjasin kummaltakin puolelta. Teki ja tykkäsi! Lähdettiin myös taivuttamaan putkea jo vähän U-malliseksi.

Oli meillä vaan niin mukavaa ja odotetaan, että ensi viikon tunti tulisi jo! :D