Tänään kävimme koittamassa toisen kerran, että miltä se meno maistuu evl:ssä. Kisat Janakkalassa, tuomarina Juha Kurtti. Edelleenkään ei ykköseen ylletty ja jännitys oli vähintään yhtä iso kuin viimeksi. Kehässä tapahtui ihan ilahduttaviakin asioita, mutta myös joitain ihan uusia virityksiä. Kaikki liikkeet oli yhteen putkeen ja sen huomasi loppua kohden. Alkuun Otto oli vähän turhan flegmaattinen, keskikohdalla varmaan ihan kiva ja loppua kohden alkoi palkan odotus ilmeisesti nousta sen verran korkealle, että alkoi tulla hösellystä. Paikallaoloon meno oli aika kaoottista, noita pitäisi ihan alkaa opettaa, en vaan saa samaa efektiä toistumaan tuttujen kanssa treenatessa. Liikkeet suoritettiin alla olevassa järjesteyksessä.
Paikalla istuminen 10. Tää oli hyvä.
Paikalla makaaminen 8. Muuten ei huomautettavaa, mutta istumiseen nousuun tarvittiin taas kaksi käskyä.
Hyppynouto 8,5. Ei muuta kummempaa, mutta hidas paluuvauhti ja ameebana esteen yli.
Luoksetulo 5. Jämähti aloituspaikalle, tarvitsi kaksi käskyä lähteäkseen. Tämä jo kauan poissa ollut ongelma palasi sopivasti tämän viikon alun treeneissä, katsotaan, että kuinka kauan taas menee tämän ratkaisuun. Huoh! Välit tuli hitaasti ravilla, pysähdykset oli Otoksi ok. Mutta aika täi tervassa meininkiä taas.
Ruutu 8. Aika kiva merkki, vähän ehkä jäi vajaaksi. Suorilta ruutuun hyvään paikkaan, mutta maahanmenoon tuplakäsky. Loppu hyvä.
Vapaana seuraaminen 9,5. Tosi kivan oloista tekemistä, en oikein keksi, että mitä olisi ollut parannettavaa. :D
Zeta 9. Seuraamispaikka taisi elää vähän, ainakin asennot oli oikein.
Ohjattu nouto 0. Otto ei seurannut ollenkaan ekan kapulan vientiä, piti vaan ärsyttävän hyvin kontaktia. Merkille aika hyvin, ihan inasen vajaa. Mutta sitten sinkosi päättäväisesti vasemmalle kapulalle. Stoppasin, lähetin uudestaan, meinasi mennä keskikapulalle. Stoppasin ja lähetin uudestaan. Sitten löytyi jo oikea kapula ja O palautti sen ravilla. Hyvää tietenkin on, että sain ohjattua oikealle kapulalle, mutta kyllä oli kummallinen se kapulalle lähtö.Alkuosaan siis harjoiteltava rutiinia.
Kaukot 0. Järkkä i-s-m-s-i-m. Tässä kumma työtapaturma. Tuomarin sanoin kympin vaihtoja, mutta kesken kaiken teki noin viiden metrin luoksetulon m-s -vaihdossa, luulen, että sillä hermo vaan meni, kun palkkaa ei tullut.
Tunnari 10. Meni suoraan oikealle kapulalle ja palautti, taisi nähdä että mihin liikkuri vei oman palikan.
Pisteitä tällä kertaa kolmostuloksen verran, 209 pistettä.
Vähän on ristiriitaiset fiilikset taas kisapäivän jälkeen, että mitä järkeä tässä harrastamisessa, ja erityisesti kisaamisessa on. Toisaalta tuntuu, että kyllä siihen ykköseen pitäisi riittää rahkeet ja eikun vaan lisää treeniä, varmuutta ja kokemuksia ja uusia kisa-matoja koukkuun! Mutta toisaalta tuntuu, että onko tämä tuntien ja taas tuntien treenaus kaiken toivomisen, odottamisen ja jännittämisen arvoista, jos aina kuitenkin joku osa-alue tulee ryssittyä. Ehkä kokemus tuo itsellekin varmuutta, ettei tarvitse niin kovasti jännittää kisaamista, mutta ei se ainakaan vielä ole helpottanut yhtään. Ja toisaalta pitäisi osata asettaa realistisia tavoitteita, joita kohden pyrkiä, mutta muistaa samalla, että itse matkan pitäisi olla tärkein, ei määränpään. Se tällaiselta tavoiteorientoituneelta suorittajalta meinaa unohtua ja sitten epäonnistumisetkin tuntuu aika isoilta. Kyllähän tämänpäiväinenkin osoitti, että paljon on tehty töitä ja saatiin onnistumisia joissain liikkeissä aikaiseksi. Ehkäpä me nyt taidetaan hengähtää hetki ja katsoa vähän tuonnempana, että mistä se järki tähän tekemiseen taas löytyy. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti