Vaikeusastetta lisää

Tämän viikon tokotreenien teemana on ollut vaikeusasteen lisääminen, tällä kertaa erityisesti ohjattuun noutoon. Treeneissä ohjattu on jo alkanut sujua aika kivasti, mutta kisoissa Otto ei katsonut alun kapuloiden vientiä ja lähti ihan eri suuntaan noutoon kuin mihin ohjasin. Niinpä maanantaina laitettiin vaikeusastetta kehiin, jospa sillä saataisiin tyyppiä heräteltyä.

Ensin tehtiin merkin ja oikean kapulan väliin kaareva linja erilaisista pehmoleluista ja muista häiriöesineistä. Liikkuri kävi viemässä kapulat ihan normisti, jonka jälkeen vein Oton merkin taakse. Sen jälkeen tavallinen lähetys oikealle kapulalle. Ei sitten todellakaan onnistunut, yllätys yllätys... Otto kävi vaan haistelemassa pehmoötökät, eikä ollut ajatustakaan, että mitä ollaan tekemässä. Toisella yrityksellä sama, mutta tällä kertaa käytin normaalia noutokäskyä (enkä "vapaata"), jotta olisi selvää, että ollaan noutamassa kapulaa. Ja ei mihinkään, lisäksi Otosta huomasi, että noutokäskyn käyttö tässä yhteydessä sai sen vähän hämmennyksiin. Lähdin kulkemaan kohti kapulaa ja loppujen lopuksi taisin jo olla aika lähellä kapulaa, ennenkuin Otolla lamppu syttyi. Olikohan se sitten tällä vai toisella kertaa (en enää muista miten toistettiin), kun O kävi tarjoamassa kapulaa myös kentän laidalla olleille ihmisille, se onnistuu vetämään niin helposti paineet kattoon, vaikka tosi nätisti sitä mielestäni yritin ohjata oikeaan suuntaan.

Seuraavaksi jätin Oton merkille ja kävin itse näyttämässä haettavaa kapulaa. Johan alkoi lyyti kirjoittaa ja Otto kesti jopa "tuo"-käskyn käyttämisen. On se vaan outo otus. Tämän jälkeen tehtiin vielä kisamaisena niin, että sekä lähetyspaikan että merkin välillä oli pehmoötököitä, samoin merkin ja kapulan välissä. O kykeni suorittamaan tehtävän, tosin heti epävarmuuden lisääntyessä vauhti taantuu raviksi ja pehmoötököitä piti silmäillä kovastikin. Lopuksi tehtiin muistaakseni vielä pelkkä merkki ötökkähäiriöllä, ekalla yrityksellä oli taas punainen lanka kateissa. O meni lopulta merkille, josta kehuin ja pyysin pois (oli taas liimaa tassuissa, eikä olisi liikkunut merkiltä mihinkään). Toisella yrityksellä silmäili edelleen jotain matkalla ollutta häiriötä, mutta päätyi merkille, josta palkka. Tästäkin tuli koutsilta ohjeet, että mikäli silmäilee, niin ei palkkaa. Enpä taas ollut itse ihan tehtävän tasalla. :D

Tähän säätöön menikin sen verran aikaa, toinen setti tehtiin ihan vaan keskenämme toisella kentällä. Vähän seuraamista ja sivuaskeleita, metallihyppynouto (tässä oli pitkästä aikaa jotenkin enemmän asennetta, tykkäsin!), paikkamakuun lopun perusasentoon nostoja (nousi ekalla, jes!), suoria luoksetuloja (ei jumittunut alkuun, hyvä!) sekä luoksetulon viimeistä väliä eteentulolla (olivat myös ok).

*****



Keskiviikon omatoimitokoissa jatkettiin samoilla ohjatun häiriöhommilla, tosin nyt laitoin häiriöt vaan lähetyspaikan ja merkin väliin. Otettiin vaihtelevasti pelkkää merkkiä sekä myös itse noudoista loppuun asti molemmat puolet. Merkille meno takkusi välillä, enkä nähnyt sellaista asenteen paranemista kuin olisin toivonut. Tosin sitten kun siirsin häiriöt kauemmas ja O pääsi suoraan leveää kujaa pitkin merkille, niin se oli mun mielestä taas jo voimakkaamman näköinen. Mene ja tiedä, että auttaako tämä. Sen sijaan merkiltä kapulan noudot oli hyvät, suunnat oikeat ja palautuskin oukkei.

Luoksetulosta otettiin vaan suora luoksetulo törppöjen ohi, oli hyvä. Sen jälkeen kentän toiselta laidalla merkin kautta ruutuun, mutta mitä tekee Otto? Juoksee sinne luoksetulon aloituspaikalle, ei oo tällaista virhettä taas ihan vähään aikaan sattunutkaan. Kutsuin pois, uusi lähetys merkin kautta ja johan löytyi ruutukin, jossa oli palkka valmiina. Merkit oli vähän huonoja ja vajaita, palkkasin pari pelkkää merkkiäkin. Samoin ruudun paikkaa täytyy varmaan vähän tsekata, että onko se oikeastaan enää hallussa, nyt tuntuu, että O hakeutuu helposti aika laitaan.

Lisäksi otettiin parit kaukosarjat, ei ihan kisamatkalta. Takana namilautanen, mutta ei nameja, kävin palkkamassa sarjan jälkeen. Hyvät vaihdot. Jes!

Seuraamistakin tehtiin, lähinnä askelsiirtymiä, paikallaan käännöksiä.

Loppuun piti vielä alkaa testailla pelkkää merkkiä häiriöesineillä, ja voi viude että oli taas vaikeaa. Ei ehkä enää olisi kannattanut, kun Ottokaan ei ollut enää parhaassa terässään. Vaikka kävin näyttämässä pariin otteeseen merkin, niin aina vaan tyyppi päätyi pehmoleijonan luo tai ainakin leijonan kautta merkille. En palkannut niistä ja Otosta alkoi huomata, että kun se ei onnistunut, niin sitä alkoi jo vähän ahdistaa. Lopulta siirsin leijonaa vähän syrjempään, jollon O vihdoin päätyi suoraan merkille (eikä edes silmäillyt) ja sai ruhtinaallisesti kaksi patukkaa palkaksi.

Tämä on mulle niin vaikea osa-alue tietää, että koska voin vaatia mitäkin suoritusta. Olen niin jumittunut suunnittelemaan ja helpottamaan harjoituksia niin paljon, että Otto melkein varmasti onnistuu. Tiettyyn pisteeseenhän niin varmasti täytyykin toimia, mutta sitten kun koira on jo osaava, niin jotta todellista varmuutta ja jatko-oppimista tapahtuu, niin täytyy uskaltaa vaikeuttaa ja myös vaatia korrektia suoritusta palkan eteen. Tilanne vaan on se, että kun kolmeen ja puoleen vuoteen en ole osannut niin toimia, niin Otto menee tosi helposti kipsiin siitä, että palkkaa ei tulekaan ja joutuu suorittamaan samaa uudestaan. Ehkä nyt kuitenkin on uskallettava ottaa hyppäys ja toisaalta huolehtia, että lopulta pääsee palkkaamaan onnistumisesta. Ja välillä tehdä oman sekä koiran mielenterveyden vuoksi edelleen meidän perinteisiä "kiva kiva" -treenejä! :-)