Ulkokauden korkkaus

Nyt se on sitten täällä, ulkokausi! Kiva, kun pääsee tekemään kaikenlaisia juttuja paljon helpommin, kun ei tarvitse raijata itseään hallille asti. Lisäksi, vaikka pk-haaveet olenkin haudannut, myös metsään tekee mieli. Ilman tavoitteita ei hakumetsässä möyrintään kuitenkaan into riitä, tai into ehkä riittäisikin, mutta tuntuu vähän hullulta kuluttaa tunteja ja taas tunteja milloin missäkin jorpakossa maaten, jos ei harrastaminen ole tavoitteellista. Ja pelkkä sunnuntaiharrastelu ei tunnu riittävän tavoitteelliselta. Mutta siis, sen verran metsään veri vetää, että tänään suunnittelin huvinvuoksi-esineruutua Otukselle, mutta jäi vielä tältä päivältä toteuttamatta. Mutta ehkäpä viikonloppuna, kun siihen ei kauaa mene ja takuuvarmasti Otto tykkää!

Viime viikon tokon hallikauden päätöksen jälkeen käytiin kumminkin kerran vielä itseksemme hallilla. Hatarat muistikuvat kertovat, että sillä kerralla ruudun löytymisessä ei ollut ongelmaa. Zeta oli hyvä, seuraaminen oli hyvää, kaket tais olla aika jees. Ainut mikä tökki, oli ohjattu. Vasenta kapulaa lähetin hakemaan, mutta O suunnisti suoraan oikealle. Stoppasin ja sain korjattua vasemmalle. Tauon jälkeen uusinta liikkuroituna, nyt suunta oli oikea, mutta silti vähän haahurointia alkuun merkiltä kapulalle. Ja liikkuminen oli tahmeaa. Tähän saatiin ulkopuolisilta silmiltä vinkiksi pilkkoa liike palasiksi, palkata heti kun O ottaa kapulan kanssa kontaktin muhun jne. Ihan tuttuja juttuja, mutta niitä talven jauhettuamme ei oikein sekään tunnu johtavan lennokkaaseen lopputulokseen.

Tällä viikolla korkattiin tokon ulkokausi M&Y seuranamme. Ensin ohjattu (vasen), nyt ei suunnassa ongelmaa, mutta tasaista ravia mentiin kaikki mahdolliset välit. Otettiin vielä toinen kiekka niin, että vasen kapula korvattiinkin ylläripatukalla. Asenne oli huomattavasti parempi jo merkille mennessä (vaikkei O siis tiennytkään ylläripatukasta) ja patukka taisi olla ensin vähän kummastus, että mikä tämä on... Ehkä noita voisi tehdä välillä yleisen motivaation nostattamiseksi. Kyllähän se meinaan esimerkiksi ruutuun menee ihan vauhdilla, kun siellä on odotusarvo patukasta. Lisäksi tehtiin tunnari, jossa O oli ihan pörheänä, oli super. Ja zeta (m-i-s), palkkasin kaikki asennot takaisin palatessa. Myöskin aika super. :D

Kotipuuhina on tehty pelkkää merkkiä, asennetta on ollut kohtalaisesti. Kaukot on välillä tosi hyviä, välillä varsinkin sisällä alkaa keulia ja sitten alkaa hutilointi, takajalkojen steppailut yms. Olen tullut siihen tulokseen, että siinä mielentilassa on parempi vaan pitää vähän taukoa, eikä alkaa vääntämään. Mielestäni tätä samaa ongelmaa on ollut jossain kokeessa, kun Otolla alkaa keittää palkattomuus ja sitten se alkaa häslätä. Eli sinällään siinä häslämielentilassakin pitäisi pystyä rauhoittumaan ja tekemään puhtaat vaihdot. En vaan ole keksinyt vielä, että miten se mielentila rauhoitetaan, joten toistaiseksi emme kai tee kaukoja, jos O:lla alkaa kiehua. ;-) Lisäksi sisällä vähän metskunoutoa, ohjatun kapulan palautuksia vinosta asennosta suoraan eteen. Ja ehkä jotain muutakin, en nyt muista.

*****************

Agilitykausi saatetiin myös päätökseen viime viikolla. Nyt olemme siis suorittaneet alkeiskurssin ja ehkäpä myös läpäisseet sen. Agility muuttui alunperin ajatellusta talvikauden lajista koko vuoden lajiksi ja ryhmäpaikka on hakusessa kesäksikin. Kai me jotain on opittu, kun alkeisjatkon sijaan suositeltiin hakemaan suoraan kilpailuihin tähtäävien ryhmään. Vähän jänskättää, että kun muut ovat kai jo siinä ryhmässä olleet talvellakin, niin että miten me Oton kanssa agility-noviiseina selvitään, mutta eiköhän me tyylillämme joukon jatkona. Alkeiskurssin vikana kertana oli ihan oikea 15 esteen rata, jonka alle ilman minkään valtakunnan mittasuhteita piirtelin.

Keppejä ei olla koskaan tehty minkään muun esteen yhteydessä, joten oletetusti se oli vaikea ja sen uusimme kummallakin ratakerrallamme (6 keppiä) ja palkkasin suoraan keppien jälkeen. Sen jälkeen rata meni taas ihan mallikkaasti oikeassa järjestyksessä ja puomin lopussa oli lautanen valmiina odottamassa, johon myöskin palkkasin. Loppuosa oli ohjaajalle vaikea, kun niisto ei sitten millään meinannut mennä mulla jakeluun putken jälkeen 14-hypyllä. Mutta saatiinpa sekin onnistumaan lopulta. Samoin kun on aivan kokematon ohjauksissa, niin itsenäinen radan suorittaminen on vaikeaa. Ehdin jo tuumata mitä ihmeellisempia kuvioita esteille 6-10, ennen kuin saatiin selkeä ohje, että koiralla on kyllä suora linja putkien välissä, sen kun vaan juokset esteiden oikealle puolella. Joo, yksinkertaista, niin tietysti! Kivaa oli ja oli mukava huomata, että kun pääsee välillä revittelemään vähän pitempääkin pätkää, niin kyllä sitä vauhtia tuosta otuksesta löytyy!

Agilityt on nyt sitten pikkutauolla ennen uusien ryhmien alkua. Muuten esteet on about hallinnassa, mutta kepit täyspitkinä ja yhdistettynä muihin esteisiin on vielä oppimatta. Onneksi eilen posti toi paketin Saksasta ja saadaan viriteltyä ihan omat kepit takapihalle. Juuri sopivasti lumien sulettua. Äsken tehtiin ekat testiajot. Virittelin kahdeksan keppiä, muutamaa väliä avasin ihan himpun. Ensin meinasi aina töksähtää kuudenteen keppiin, mutta muutamalla toistolla saatiin menemään 8 keppiä. Eihän siitä puutu enää kuin neljä! Ja ne muut esteet ympäriltä. :D Mutta eiköhän tuo keppiongelma korjaannu, kun pääsee nyt kotona sitä jumppaamaan.

********************

Lopuksi vielä itselle muistiin yksi oivallus, jonka oikeastaan oivalsin yhden kaukaisten aikojen briardtutun blogia luettuani. Olen tätä ennenkin tuumannut, mutta jäänyt vaan siihen tuumailuun, että joku tässä mättää. Talvisin Otolla saattoi olla välillä vähän vinkeitä hallilla, että se olisi mielellään vapauttanut itsensä häkkiin kesken tekemisten, varsinkin, jos tehtiin jotain epämukavaa. Mutta silmäni oikein avautuivat nyt taas ulkokauden alettua. Ei sinällään, että tätä olisi nyt esiintynyt, mutta tuli edelliset ulkokaudet vaan mieleen. Mutta itse asiaan siis. Minulla on ollut opittuna tapana, että sitten kun hommat on hoidettu ja oma treeni ohi, niin Otto on saanut juosta patukan kanssa auton takakonttiin. Tavallaan ymmärrän idean ja "normikoiralla" se varmasti toimiikin. Mutta meillä siinä on sellainen ikävä rinnakkaisilmiö, että välillä kun Ottoa ei vaan huvita, niin se mielellään lähtisi hengailemaan takakonttiinsa. Tai jos ollaan epämukavuusalueella jostain syystä (joko oikeasti tai sitten tapahtuu vaan jotain inhottavaa, tulee vaikka kärpänen kiusaamaan), niin silloin erityisesti Otto mielellään vapauttaisi itse itsensä sinne takakonttiin turvaan. Niinpä tein päätöksen tuota toista blogia luettuani, että meidän kaikki kiva tapahtuu kentällä. Sitten kun treeni ja leikki on ohi, niin vermeet pois, koira rauhalliseen mielentilaan ja sitten vasta autolle. Eli se auto ei ole paikka, jonne ne ajatukset suuntautuu missään vaiheessa treeniä. En tiedä, että saako tätä kohta neljä vuotta opetettua tapaa korjattua, mutta ei se ainakaan haittaa. Saalistaa saa kantaa ja rauhoittua kentällä, mutta sinne autoon ei saaliin kanssa pääse, ei luvalla eikä luvatta. Että näillä mennään ainakin niin kauan kuin itse muistan.