Kesä ja syksy kuluivat normaalia rataa. Treenattu on, kesällä aika vähän ja syksyllä vähän enemmänkin. Treeneistä ei todellakaan ole enää mitään muistikuvaa, tokoa ja agia treenattiin vaihtelevalla innolla ja menestyksellä. Enemmän Otto taisi keskittyä lihaskunnon kasvattamiseen uinti- ja juoksulenkeillä isännän kanssa. Ainut muistikuva kesätreeneistä on yhden ainokainen kerta esineruutua. Jos jotain on joskus oppinut, niin ehkä sitä ei sitten tarvitse sen kummemmin treenatakaan. Jonain tylsänä alkusyksyn päivänä ajeltiin Oton kanssa metsikköön ja ajattelin, että koitetaan miten se ruutu kulkee melkein vuoden tauon jälkeen. Ensin meinasin, että tehdään jotain kivaa ja helppoa, mutta sitten muutin ajatukseni, että tehdäänpä sittenkin ihan "oikea" ruutu. Jos ei ala sujua, niin helppohan sitä on sitten helpottaa. Valmisteluina siis täysikokoinen ruutu kolmella jollain aika pienellä esineellä. Otto oli aivan juonessa kiinni heti kun löin sille liivit selkään ja eikun menoksi. En kellosta katsonut aikaa, mutta väittäisin että se oli kolme minuuttia, kolme pistoa ja kolme esinettä kädessä. Ja kaikilla oli kivaa.
Kesän kohokohtiin kuului ehdottomasti reissu Gotlantiin. Nyt kun luntakin alkaa vihdoin olla maassa, eivät kesäkuvat oikein tunnu passaavan tähän vuodenaikaan, mutta jos nyt muutaman reissukuvan Oton näkövinkkelistä taltioisi tännekin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti