Kohti uutta vuotta

Vuosi alkaa olla lopuillaan, viimeisiä päiviä viedään. Uuden vuoden alkamisessa on aina sitä jotain, vähän niinkuin saisi uuden alun - asialle jos toiselle. Tässä tulevassa vuoden vaihteessa ei nyt kylläkään mitään sen ihmeempää ole tapahtumassa, eikä ole tarviskaan, mutta jospa saisin itse innostettua itseni taas takaisin ainakin jonkinlaisen liikuntaharrastuksen pariin. Ja jostain voisi löytyä uutta treeni-intoakin, jotta pääsisimme tavoittelemaan ensi vuoden ainoaa tavoitettamme, jonka jo edellisen kirjoituksen loppuun kirjoitin. Eli niitä muutamaa TVA-kirjainta sinne nimen eteen. Ensimmäinen mahdollisuus olisi jo tammikuun puolessa välissä, mutta yritän koko ajan pitää mielessä ensimmäisenä tavoitteena hyvän fiiliksen (mitä se sitten omalla kohdallani onkaan, sitäkö ettei meinaa kuolla jännitykseen vai sitä, että oikeasti nauttisi kehässä olosta ja mahdollisuudesta näyttää, että kyllä me jotain osataan!) ja vasta kakkosena tuloksen tavoittelun.

Treenitaukoa ollaan pidetty nyt varmaan pari viikkoa, ei olla edes kotona puuhasteltu mitään pikkujuttuja. Edellisellä kerralla hallilla tehtiin kunnon häiriöharjoitusta ohjatussa noudossa. Merkin takana taisi olla hyppyeste ja ympäri kenttää sen jälkeen erilaisia pehmoleluja ja siellä seassa ohjatun kapulat. Suunnat löytyivät tällä kertaa ihan oikein, mutta kun niitä pehmoleluja vaan tuli vastaan Oton liikkuessa kohti oikeaa kapulaa, niin jossain vaiheessa sillä loppui usko, että mitä ihmettä täältä oltiinkaan noutamassa. Kävin näyttämässä / liikkuri kävi näyttämässä (en muista) oikeaa kapulaa ja sitten se muistaakseni alkoi sujua. Kun tämä onnistui, niin laitettiinkin jo ennen merkkiä pehmo-Ihaa istumaan, ja sitähän Otto-poika yritti tarjota merkiksi. Kun käskin uudestaan, niin yritti korjata itseään paremmin Ihaan taakse, vaikka siitä kyllä näki, että tiesi hyvin että ei se ihan oikein tainnut mennä... Olisinko käynyt näyttämässä merkkiä ja sen jälkeen taas sujui. Kyllä se noista vähän epävarman oloiseksi menee ja meno hidastuu (tai O jähmettyy kokonaan ja lopettaa yrittämästä mitään), mutta toisaalta sitten kun se onnistuu, niin sitten siinä asenteessa on pieni väläys sellaista, mitä haluaisin nähdä useamminkin. Joka tapauksessa hyvä välillä tehdä vaikeaa, koska sitten tavallisesti tehtynä pitäisi tuntua olevan ihan pala kakkua. Muuten taisimme temppuilla keskenämme vauhtimerkkiä pallolla, parit kaukot ja muuta en muista.

Jos jotain pientä koirarintamalle ensi vuodelle suunnittelisi TVA-toiveen lisäksi, niin ehkä se voisi oli starttaus agi-kentillä. Ja jos saadaan laitettua tokot pakettiin, niin liikenevän ajan voisi käyttää ampumisharjoituksiin, josko sen verran saisi ajettua Otolle ampumista sisään, että voisimme vielä käydä koittamassa onneamme hakukisoissa. Mutta siinä on jo iso jos. Jos ei nimittäin siedätyshoito ala pian tepsiä, niin turha sitä on väkisin vääntää.

Se tästä vuodesta ja nyt kuonot kohti uutta hyvää vuotta 2014!