keskiviikko 4. heinäkuuta 2012

Suupielet ylöspäin

Edellisen blogipostauksen loppu oli tekstiä turhautuneen ihmisen näppikseltä, täytyy nyt vähän korjata tekstiä ja todeta, että oikein pätevä otus minulla silti on. Paljon on omasta asenteesta kiinni. Eksyin eräälle treeniblogisivulle, jossa oli tekstiä siitä, että ohjaajan on oltava ylpeä koirastaan. On keskityttävä niihin ominaisuuksiin, jotka ovat hyviä, eikä aina takertua niihin seikkoihin, jotka voisivat olla parempia. Sen sijaan, että aina miettii, millä osa-alueella koira tai ohjaaja ei onnistunut ja mikä ei tyydyttänyt, voisi toki tehdä huomion ja miettiä korjauskeinoa, mutta erityisesti kannattaisi hehkuttaa (ainakin itselleen) niitä asioita, jotka sujuu hyvin, joissa on tapahtunut edistystä - ne voivat olla ihan pieniä tai sitten isompiakin asioita.

Nämä ajatukset mielessä lähdin töiden jälkeen Otuksen kanssa treenailemaan tokoa, päätin omalta osaltani tarjota Outkaiselle parhaat mahdolliset edellytykset onnistua. Tein ruudun patukkapalkalla valmiiksi sekä vein luoksetulotötteröt paikoilleen. Ilma oli lämmin ja kentälle meno oli aika normivireessä, ei siis nupit kaakossa. Aloitin treenit samanalaisella saalistus - maahan/istu - palkkaan kiinni -setillä, kun millä edelliset treenit päätimme. Ja johan oli koira mukana! Tein parit lyhkäiset seuraamispätkät ja palkkasin patukalla täyskäännöksistä. Ei mitään "tuntuu huonolta käteen" -fiilistä!

Seuraavaksi luoksetulo edellisillan toistolla siten, että vein makupalat kummankin pysähdystötterön taakse. Ja voi että Otso teki tällä viritelmällä kivat luoksetulot pysähdyksineen. Peräti kahdesti. Tiistaina puhuttiin, että tällä keinoin koko liikkeestä tulee leikinomainen ja kaikki osat ovat yhtä tärkeitä ja palkitsevia. Eka osa suuntautuu eteenpäin, eikä tapahdu jumahtamista aloituspaikalle (koska palkka edessä), pysähdys napakka (koska palkka takana tötteröllä), jälleen seuraava väli suuntautuu eteenpäin (koska palkka edessä), maahanmeno nopea (koska palkka takana) ja viimeinen pätkä nopeasti (koska loppupalkka ohjaajalla). Lisäplussana, että liike ei pysähdy täysin (paitsi tietty stopeissa), koska koira käy hakemassa palkan + saa jatkaa suoraan seuraavaan osaan. Ja vielä lisäplussana, että näin pääsee harjoittelemaan koko liikettäkin, ei pelkkiä yksittäisiä osia. Talvella tää ei vaan toiminut, mutta nyt tuntuisi toimivan. :-)

Seuraavaksi ruutuun. Sen totesin, että jos otan pannasta kysyn, että "missä on?", Otto tormistautuu välittömästi ja alkaa katsella ruutua. Ehkä sellaista virittelyä voisi käyttää ennen sitä meidän varsinaista "valmistelevaa osaa" eli siirtymistä lähetyspaikalle. Täytyy kysyä viisaammilta, että saako tällaisen tehdä vai onko se heti nounou. Ruutu nätisti, ei ongelmaa. Ruudun jälkeen jätin patukan salaa valmiiksi vielä toista ruutuun lähetystä varten.

Metallinoudon alku ensin normaalisti, palkka takana lautasella, vapautin kun oli tullut takaisin pari metriä. Ensin O meinasi kaartaa ruudun palkalle, mutta hoksasi sitten itse, että metskuahan tässä lähdettiin hakemaan, jes! Sen jälkeen uusi palkka lautaselle ja O hakemaan matkalle tiputettua metskua, luovutus, jonka jälkeen vapautus palkalle. Sitten vielä pari kertaa pelkkää luovutusta ihan lyhyeltä matkalta. Voisi olla tiiviimpikin, täytyy tehdä näitä vaan lisää.

Loppuun vielä ruutuun lähetys, joka tietty hyvä.

Kyllä oli ohjaajalla suupielet ylöspäin, kun olin niin tyytyväinen sekä itseeni että koiraan. Otus ei hyytynyt missään vaiheessa, vaikka ilma oli lämmin, mutta toisaalta siinä vaiheessa kun hommat oli paketissa, niin koira oli selvästi vähän sippi. Muistin viritellä koiran alussa työmoodiin sekä mielestäni palkkasin koiran oikeasti iloisella asenteella. Virheitä ei varsinaisesti tullut, joten siihen puoleen ei tarvinnut puuttua. Tokottelujen jälkeen herra O pääsi vielä uimaan, onni ja autuus!

Äsken tehtiin vielä kaukojumppaa, palkka takana, parin metrin etäisyys. Edelleen m-s ja i-s hyvät. m-s-i ja i-s-m ei  niin hyvät, pientä etenemistä toisissa vaihdoissa. Mutta jälleen sen sijaan, että murehdin pientä etenemistä (mikä tosin pitää korjata), voisin olla tyytyväinen siihen, että lähes 100% varmuudella O tekee oikeat vaihdot! Onhan se aika paljon se jo! :D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti