_______________________________________________________________________
Ennen Ahvenanmaan reissua kävimme leireilemässä holskujen koulutusleirillä kolmen päivän ajan. Päivien teemana oli haku sekä myöskin esineet ja tottis. Olipa kerrassaan loistava leiri jälleen, hakukouluttajat Eila Uusi-Kouvo ja Tarja Väyrynen olivat tuttuja jo viime kesän leiriltä, joten osasinkin odottaa minua miellyttävää koutsaus-tyyliä. Hakutreenejä mahtui kolmeen päivään laskujeni mukaan 4 kappaletta, umppari-ilmaisutreenejä kerran, tottista kerran ja esineet kerran. Lyhyesti muistin perukoilta kaivettuna:
Hakutreenit nro 1 (to)
Ekalla kerralla saimme itse suunnitella lyhyen treenin, jossa saisi mahdollisesti kaivettua niitä ongelmakohtia esiin. Otolle eka pisto valmiina, toinen äänellä ja kolmas haamuna, ekalla täysi ilmaisu, muilla lyhyemmät. Suuria huomautettavia ei ollut, paitsi että ohjaaja voisi kuulemma kieritellä itsensä tervassa ja höyhenissä, kun tunnollisesti kaivoin kaikki pikkuriikkisetkin ongelmat esiin ja jätin tyystin huomioimatta, että koira eteni hyvässä moodissa suorat pistot, ilmaisi hyvin ja oli hallinnassa. Joo, vähän turhan kriittinen aloitus itseltä. :-)
Hakutreenit nro 2 (to)
Samana päivänä toiset lyhyet treenit, otettiin vain etukulmat siten, että molemmat maalimiehet lähti pakenevina samaan aikaan + lyhyet ilmaisut. Ei ongelmaa.
Hakutreenit nro 3 (pe)
Tällä kertaa mentiin selkeästi ohjaajan mukavuusalueen ulkopuolelle. Rata oli arvioilta vajaat 200 m pitkä, jolle mahdutettiin 6 maalimiestä. En enää muista, että millaisia tehosteita otettiin, mutta ääniä ja haamuja kai. Yhtään hassausta Otto ei tehnyt, nätit suorat pistot ja ilmaisut. Eikä vikallakaan äijällä ollut mitään viitteitä väsymisestä. Tästä siis opimme, että täytyy uskaltaa tehdä niitä pitempiä ratoja, eikä jäädä kökkimään vaan ekalle sadalle metrille. Taivaan tosi on, että jos treenaa selkeästi pitemmillä radoilla, niin eihän se 1-luokan 100 m tunnu matkalta eikä miltään. Huomio jälleen (tästä puhuttiin jo viime kesän leirillä), että ohjaaja etenee aina lähetettyään koiran. Koiran perskarvoja ei jäädä ihailemaan eikä kuikuilemaan, että löytyykö se maalimies. Tämä pitää nyt ihan oikeasti muistaa!
Esineet (pe)
Esineruudun oivallus oli, että kun kerran muitakaan osioita ei treenata kisamaisesti, niin miksi sitä esineruutua sitten tulee paahdettua niin kisamaisesti eli esineet valmiiksi, koira autosta, kolme esinettä ja takaisin autoon. Tämän tosin olin itsekin hoksannut jo aiemmin, että alkukesän into oli vähän mielestäni laantunut ja selkeitä nostatustreenejä tarvitaan väliin enemmän. Niinpä tällä kertaa O näki kaikkien kolmen esineen viennin yksittellen. Ensimmäinen esine vasempaan takakulmaan, ei ongelmaa etsinnässä, nätti luovutus. Toisella esineellä tehtiin jekkua siten, että esineen viejä kävi ensin kävelemässä alueen takarajalla saakka, mutta pudotti esineen alueen keskivaiheille kiven päälle ilman, että O näki. Niinpä se paineli ruudun takaosaan ja teki kyllä kovasti hommia, mutta ei tullut riittävän keskelle eikä siis löytänyt. Huusin pois, esine käytiin näyttämässä ja se palautuikin heti, hyvä luovutus. Kolmas esine oikealle takanurkkaan, hyvä ja nopea etsintä, hyvä luovutus. Sellainen huomio kouluttajalta, että jos olisin kakkosesineen aikana liiikkunut lähetyssivulla, niin koira olisi saattanut muuttaa vähän sitä haravointialuettaan ja löytää esineen. Mene ja tiedä, mutta täytyy vähän testailla, että miten O suhtautuu liikkumiseen. Yleensä vaan jökötän paikallani lähetyksen jälkeen.
Tottis (la)
Aloitettiin tottis seuraamispätkällä, O oli aika kivassa vireessä ja teki teknisesti nättiä seuraamista. Henkilöryhmän kanssa ei ongelmaa. Muistutuksena, että niistä pelkistä perusasentoon tulemisistakin muistettava palkata välillä. Jäävät oli ok. Luoksetulon vauhti oli hidasta laukkaa, näkyi selvästi tokon pysäytystreenit. Sitten jos/kun syksyn kisoja on tulossa, niin täytyy ottaa kuuriluontoisesti ihan vaan pelkkää suoraa ja pitkää luoksetuloa ilman loppuasentoa. Omat alkukommentit oli, että mahtaako vietikkyys riittää pk-puolelle, itselle kuitenkin loppujen lopuksi on tärkeämpää teknisesti oikea (toko)suoritus ja iloinen meininki kuin tappiin asti viritetty vietti. Kuulemma näytti kuitenkin siltä, että riittää hyvin, lukuunottamatta toki tuota luoksaria. Kiva fiilis jäi! Ihan hirveästi muuta uutta ei ehkä tullut kuin että laumaviettipalkkausta enemmän ennen lelua/namia. Tätä tehtiin seuraamisen yhteydessä ja ekoilla kerroilla O oli hölmistynyt, että missä se patukka oikein on, että mitä siinä akka kiittelet ja kehut. Tän kun vaan muistaisi, saisi sellaista palkkaamismallia opetettua, jota voi käyttää kisoissakin. Nythän mun sanallisilla kehuilla ja taputteluilla ei ole Otolle (valitettavasti) suurtakaan arvoa.
Umppari-ilmaisut (la)
Oton kanssa ei juuri olla harjoiteltu umppari-ilmaisuja. Ai miten niin? No en vaan tiedä, ei vaan oo harjoiteltu... Niinpä tehtiin pienellä metsäaukiolle umpparisulkeiset: pieni vaja, teltta ja kompostihäkki. Aloitettiin vajalla, jonka taakse maalimies meni ja palkkasi muutamasta haukusta. Sen jälkeen vajaan niin, että ovi jäi vähän raolleen. Lopuksi niin, että ovi oli kiinni. Ei ongelmia. Sen jälkeen kompostikehikko niin, että O näki maalimiehen menon, ei ongelmaa. Seuraavaksi teltta niin, että O näki maalimiehen menon, ensin vähän kiersi telttaa ja tsekkasi, että mihin se tyyppi katosi, ok ilmaisu ilman ongelmia. Lopuksi siirrettiin teltta muutamankymmenen metrin päähän, Otus perään ja haukkuja parikymmentä. Ei ongelmaa. Eli ei meillä sinällään ole umppariongelmaa vaan ennemminkin harjoittelemattomuusongelma.
Hakutreenit nro 4 (la)
Koko leirin viimeinen harjoitus oli hakua, tässä vaiheessa koira alkoi ehkä olla jo vähän väsynyt, kun oli kolme päivää paahdettu tukka putkella, nukuttu vieraissa kämpissä ja O oli notkunut auton perällä. Kaiken lisäksi paarmat tuntuivat ottaneen meidät maalitaulukseen, joten kovin suurta sukseeta tästä vikasta kerrasta ei tullut. Teemana oli umpparit (3 x kompostikehikko). Oikeaan etukulmaan umppari noin 20 m päähän, maalimies antoi äänen. O meni suoraan umpparille ja ilmaisi kohtuullisesti. Ei niin varma kuin avopiilolla, mutta ok kuitenkin. Vasemmassa etukulmassa oli umppari 50 metrissä, maalimies antoi äänen, O paikallisti piilon heti ja ilmaisu samanlainen kuin edellinen. Kolmas maalimies oikealle 50 metriin, lyhyt ilmaisu, ok. Neljäs vasemmalle umppariin, maalimies antoi äänen. O etsi ja löysi hyvin, mutta nyt ilmaisu alkoi jo kärsiä. Haukkui kyllä, mutta avoimessa maastossa näin, että napsi joka toisella haukulla paarmoja suuhunsa ja haukkui välillä. Viides maalimies oikealle, tästä en tiedä, että mitä tapahtui. Haukkui pari kertaa, sen jälkeen oli kuulemma vingahtanut, lähti käymään ojassa uimassa, palasi maalimiehelle, mutta ei aloittanut enää ilmaisua. Ehkä sitä pisti joku, en tiedä. Ei jääty tahkomaan tätä, vaan otettiin vasemmalle kivakiva pakeneva maalimies, jossa muutama hyvä haukku ja palkka.
____________________________________________________________________
Nyt jatketaan vielä kesälomailuja, vähän voitaisiin yrittää kaivaa tokotreenailuja naftaliinista. Eilen käytiin kyllä kentällä oman ryhmän kanssa treenailemassa, luoksetulon stoppia, ruutua, kaukoja ja metallia. Ja tänään kotona lisää kaukoja, tunnaria & metallia. Kaukojen s-i vaihtoon tuli muuten eilen ihan hyvä vinkki, että otin vasempaan käteen harjan ja sillä "ohjasin" koiran istumaan taaksepäin, tuntui toimivan, eikä se ahdistanut Ottoa. Ja ensi viikolla toivon, että pääsisimme tekemään ne palauttelevat hakutreenit, jotka olisi toki voinut tehdä vähän aiemminkin heti leirin jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti