Alkuillasta vetäistiin pikatokot omalla pihamaalla, tehtiin kaikenlaita pikkutemppuilua herkkupalkalla.
Suora luoksetulo alkuun, ei huomautettavaa.
Metallinouto luovutukseen asti kerran, sen jälkeen pari kertaa pelkkiä nostoja luovutuksella. Ei edelleenkään mitään vauhdin hurmaa, mutta ok.
Tunnari sekalaisesta rykelmästä keppejä luovutuksella, kaikkinensa nätti setti. Sen jälkeen pari kertaa pelkkää tunnarin palautusta ja luovutusta.
Jäävät - istu ja maahan - ei huomautettavaa.
Luoksetulon stoppi & maahanmeno niin, että jätin Oton pötköttämään pihan toiseen laitaan, josta vapautus + stoppaus / maahanmeno. Seis Otoksi ihan ok, maahanmeno nätti.
Ruudun loppuosan treenausta niin, että jätin Oton jälleen pötköttämään pihalle, josta lähdin kävelemään ja kutsuin kauempaa sivulle + heti palkka, kun ehtii sivulle asti. Taisipa tulle ekoilla käskyillä ja laukatakin, juhuu! Ei siis enää erikeepperiä tassun pohjissa ja mahassa! En oo kyllä koittanut vielä mukaantuloja niin, että jätän oikeasti ruutuun. Voi taas tapahtua liimaantumisilmiö, täytyy koittaa piakkoin.
Kaukojen nostot takapalkalla, m-s ja i-s tosi nätit. Mutta ne muut vaihdot s-m, s-i, argh, taitaapa vaan edetä himppusen vaikka palkka takana, eli tekniikka edelleen hanurista. Palasin tekemään noita vaihtoja ihan läheltä ja sittenhän se alkoi pakka levitä käsistä, ääntelyä ja hosumista. Varmaan O alkoi olla jo vähän väsykin, joten en viitsinyt alkaa tahkoamaan, tuossa tilassa ei yleensä saada enää mitään järkevää aikaiseksi.
Illalla käytiin vielä kiertämässä Marian-päivän kunniaksi (sattuu olemaan minun toinen nimi) kunnon lenkki järven ympäri kokoonpanolla me kaksijalkaiset sekä Otto. Alue on yleistä lenkkipolkua, joten O sai notkua valjaiden ja vyön perässä koko matkan uintipulahduksia lukuunottamatta. Mahtoi ottaa taas voimille vetää 1,5 tuntia isoa miestä perässään. Tai sitten ei, kun on Otosta kyse! :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti