Eilisillan tokotreenien teemana oli tason tarkastus - ei ollut päätä huimaava taso... Ilma oli lämmin, mutta ei sen piikkiin kokonaan voi laittaa löperöä menoa. Ekassa setissä seuraaminen, koira oli kuutamolla ja vaikka kuulemma kontakti ei tippunut kuin täyskäännöksessä (ja ehkä joku muukin kerta oli), niin omaan käteen koira oli kyllä huonossa moodissa. Seuraavaksi luoksetulo niin, että namit oli tötteröiden takana, stoppi kohtalainen ja maahanmeno hyvä. Vauhti ei päätä huimannut ja makupalojakin etsiskeli väärien tötteröiden takaa. Tehtiin vielä toistamiseen, tää oli himppusen parempi, mutta ei edelleenkään vauhdin hurmaa. Seuraavaksi ruutu - lähti hakeutumaan luoksetulon alkupistettä kohti. Stoppasin ja käskytin ruutuun, palasi takaisin päin, lähti uudestaan luoksetulon alkua kohden, jonka jälkeen korjasi ruutuun.
Ruutuun lähetyksessä oli uutta tuo, että jos lähtee ihan vika suuntaan, niin kannattaa stopata pian ja sen jälkeen saa ohjata myös kädellä ruutu kohden (tai ei teoriassa uutta, mutta Oton kanssa uutta). Olen luullut, että kun en alunperin käsimerkkiä käytä, niin ei sitä saa alkaa huitomaan. Tää on varmaan helpottava juttu, näitä lisää. Tietysti toive on, että menee suoraan ruutuun, mutta siis jos lähtee vinoon, niin saapi ohjata kädellä(kin). Kävin palkkaamassa ruutuun ja sieltä vielä loppuosa - tuli ekalla käskyllä ja taisi laukata. Tämän jälkeen vietiin ruutuun patukka valmiiksi ilman, että O näki, ei ongelmaa.
Toisessa setissä uudestaan seuraamista, kun eka kerta jäi kaivelemaan. Nyt oli jo parempaa, mitä nyt välillä kärpänen aiheutti totaalisen jumahduksen ja edelleen täyskäännöksissä kontakti tippui. Otettiin pelkkiä täyskäännöksiä, namipalkka suoraan käännöksen jälkeen kädestä, olivat parempia. Metallinouto - varasti ekalla, luovutus vino, ei palkkaa. Toisella kertaa muistin antaa istu-käskyn ennen heittoa, ei enää varastanut liikkurin käskystä, mutta kun sanallisesti kehuin, meinasi lähteä, korjasi kyllä takaisin. Jälleen luovutus vino, kuitenkin palkka. Seuraavaksi hyppynouto, ei muuta huomautettavaa kuin huono (väljä ja vino) luovutus. Sen jälkeen pohdittiin taas huonoa virettä, luovuttiin loppuun suunnitellusta kaukojumpasta ja vaihdetiin se patukkaleikkiin, saalistukseen ja istu/maahan -juttuihin & vastenhyppimisen harjoitteluun.
Jälleen eilisen muistuksena se, että ei voi ottaa kauhalla, jos on lusikalla annettu. Ei tästä yksilöstä tule viettipommia tai sähäkkää suorittajaa, pitäisi olla tyytyväinen vähän vähempäänkin, mutta muistaa vaatia kuitenkin korrektia suoritusta. Entäpä pakotteet tai homman keskeytys ja muistutus hommien tekemisestä, mikäli kontakti tippuu, kun kuitenkin teknisesti osaa aivan varmasti seurata? Sen jälkeen jatkuu, josta superpalkka. Toisekseen, pitäisi löytää se keino, jolla saadaan virettä nostettua heti alkuunsa vähän enemmän niinä päivinä, kun se on kateissa, tällöin vaste noille mahdollisille muikkareillekin olisi oikeammanlainen. Normimalli on yleensä se, että harjoituksen alku on monesti vähän jähmeä, sitten alkaa dieseli vasta lämmetä ja suoritukset parantua. Eli ehkä siis puhdasta leikkiä / pari liikettä ennen kentälle menoa, jolloin siitä alun jähmeydestä olisi jo päästy? Lisäksi voisi palata tekemään samantyylistä juttua kuin talvella, eli patukkariekkuja liikkeiden välillä, josta suoraan aina uuden liikkeen suorittämiseen + pitää pätkät lyhyenä. Loppuun kuitenkin on todettava, ett onneksi niitä paremman motivaation päiviä taitaa kuitenkin olla suhteessa enemmän kuin tuollaisia matalalentopäiviä, muuten harjoittelu voisi alkaa tuntua puuduttavalta! :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti