sunnuntai 2. syyskuuta 2012

Menolippu EVL:ään

Taitaa sanonnassa olla jotain perää, että jos kenraali menee huonosti, niin varsinainen ensiesiintyminen sitten hyvin. Tänään startattiin ekan kerran tokossa voittajaluokassa Janakkalassa, tuomarina toimi Hannele Pörsti. Kaikenlaista pikkuviilattavaa ja vähän isompiakin kömmähdyksiä sattui, mutta silti - me saatiin Oton kanssa ykköstulos ja menolippu erikoisvoittajaluokkaan!

Paikalla makaaminen 10

Seuraaminen taluttimetta 8,5 - Pientä elämistä paikassa, mutta kaikenkaikkiaan ihan ok suoritus.

Istuminen seuraamisen yhteydessä 10

Luoksetulo 8 - Vuhuu, tää oli Otoksi tosi hyvä. Taisi laukatakin välillä, pysähtyi ihan ok, eikä tarvinnut lisäkäskyjä, hyvät eteentulo & sivulle siirtyminen.

Lähettäminen määrätylle paikalle, maahanmeno ja luoksetulo 6 - Löysi ruutuun ensimmäisellä yrittämällä, jäi kyllä aika etureunaan. Mutta sitten tapahtui jotain kummallista, kun olin kääntynyt kävelyosuudessa juuri kohti alkupistettä, niin O päättikin ponkaista ruudusta ylös. Koira, jolla yleensä on sitä liimaa tassunpohjissa.

Noutaminen esteen yli hypäten 10

Metalliesineen noutaminen 8 - Vähän verkkaista joka osassa.

Tunnistusnouto 8 - Ampiaiskatastrofi, kun liikkurin viedessä palikoita meita alkoi ahdistella amppari, joita Otto kamalasti pelkää. Otto otti parin metrin välin, enkä oikein tiennyt mitä olisin tehnyt. Käskin sivulle, kun liikkuri käski kääntyä kohti palikoita. Lähti vähän vaisusti liikenteeseen ja pelkäsin jo, ettei Otus kykene järkytykseltään työskentelemään. Mutta pystyipä vaan ja luovutti oikean palikan.

Kauko-ohjaus 5 - Teki kaikki vaihdot oikein, mutta liikkui törkeästi eteenpäin.

Kokonaisvaikutus 8

256 pistettä, VOI 1, 3. sija.

Jo ennen paikkamakuita meidän ympärillä pyöri ampiainen, jolloin Otto sai ensimmäisen slaagin. Se menee ihan toimintakyvyttömäksi niistä ja alkaa vaan kytätä takapäätään, että onko se siellä jossain. Ehdittiin onneksi käydä nollaamassa tilannetta pallon heittelyllä ja onneksi siitä kehässä sattuneesta episodista päästiin yli. Vähän jo luulin siinä vaiheessa, että näinköhän Otto pystyy enää keskittymään, sen verran se kaikkia pörriäisiä karttaa. Onpahan siis jotain odotettavaa talvessa, kun silloin ei ainakaan noita haittatekijöitä ole!

Otto ja palkinto 
(vaikka Otosta ehkä vielä mieluisampi palkinto oli treenikaverin ykköstuloksesta lupaama piirakkapala kisapaikan kanttiinista, minkä Otto heti lunasti)

3 kommenttia:

  1. Vaude, onnea! Hieno Otto! :)

    VastaaPoista
  2. Ukki on ylpeä teistä kaikista. Bravoo ja vielä kerran bravoo. Palkintona mullakin on Otolle hassuja kirpparilöytöjä!

    VastaaPoista