Alkaa meikäläisellä jo mennä hermo ampiaisten kanssa, ne tuntuvat vainovan meitä oikein urakalla. Liekö Otto tuoksuu kukkasilta (no ei varmaan tuoksu vaan haisee joltain ihan muulta...), mutta harmittavan usein ne ovat meitä nyt kiusanneet. Ehkä jonkun toisen koiran kanssa, joka ei pelkää pörriäisiä, niitä ei niin huomaisia, mutta kun niitä pistoksiakin tuntuu tulevan enemmän kuin laki sallii.
Pari viikkoa sitten hakutreenien päätteeksi Ottoa pisti amppari silmäluomeen. Tokokisoissa oli ne pari inhaa ampparia ennen suoritusta ja jopa siellä kehässä. Ja tänään hakumetsässä taas. Jos nyt aloittaa treenipäivityksen kumminkin alusta asti, niin oli siellä paljon hyvääkin ennen ampiasaccidentiä.
Treenin teemana oli saada etukulmien ilmaisut toimimaan ja toimihan ne! Ensin maalimies haukutti Oton ennen radalle tuloa, mikä oli hyvä. Sen jälkeen laitoin oikeaan etukulmaan tyhjälle, taisi haistaa, ettei siellä ole ketään, kun teki tynkäpiston ja olisi tykännyt lähteä rataa eteenpäin jo noin kolmenkympin kohdalta. Otin takaisin, lähetin uudestaan ja teki paremman piston. Sen jälkeen lähti maalimies pakona vasempaan etukulmaan ja johan oli ilmaisu hyvä. Tuli siinä treeniä suunnitellessa mieleen, että olisko liian helpot alut (eli mm:t aina etukulmissa, joista yleensä myös heti löydöt) motskaa laskevia tekijöitä. En tiedä, mutta tänään homma toimi.
Sen jälkeen oli valmis ukko oikealla puolella, tosi hyvä löytö & ilmaisu. Kun sitten tultiin takaisin keskilinjalle, niin yhtäkkiä Otto vinkaisi ja katseli takapäätään, koitin vaan ensin, että tuntuuko siellä mitään risua tms., ei tuntunut ja jatkettiin. O jatkoi kuitenkin levotonta käyttäytymistä ja kellistin sen ketoon katsoakseni, että mihin sattui. Ja voihan perkele, siellä oli amppari kiinni Otuksen palleissa. Irrotin ötökän ja päätettiin, ettei jäädä voivottelemaan, vaan jatketaan. Vasemmalla puolella vähän etuviistossa oli valmis maalimies, jonne Otto lähti hyvin ja etsi hyvin. Oli vaan sen verran pöpperöinen osuus rataa, etten nähnyt ollenkaan missä koira meni ja pelkäsin jo pahinta, että se on ottanut nokkaansa ampparista ja lähtenytkin autolle etsinnän sijaan. Mutta töitä se oli tehnyt ja löysi äijän. Mutta sitten se ilmaisu oli takunnut. Otto oli vaan istunut aloilleen ja alkanut katsella takapäätään, houkuttelemalla haukkui kuitenkin kohtalaisen parinkymmenen sarjan. Ottaen huomioon, että palleissa polttaa, niin hyvä suoritus.
Lopuksi vielä pakeneva maalimies niin, että Otto sai ryöstää perään maalimiehen vielä liikkuessa ja haukun aloituksesta palkka. Hyvin se haukun aloitti, ei ongelmaa. Hyvä treeni siis ilman tuota ampaista!
Kotona syynäsin vielä tarkemmin pistokohdan ja huomasin, että ampparin piikki oli vielä kiinni nahassa, en ollut sitä metsässä huomannut. Raasuparka, josko nää ampparit nyt vihdoin alkais riittää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti