Liekeissä

Olemme pitäneet hiljaiseloa treenirintamalla pari viikkoa, mutta eilen korkattiin tulevan talven tokokausi uudella hallilla. Varmaan tauko sekä uudet evl-kuviot saivat kummankin motivaation noususuuntaiseksi ja Otto oli Otoksi, tai ihan miksi vaan koiraksi, suorastaan liekeissä.

Syksyn harkka-ahdistusten ja harjoitusmielekkyyden mietinnän jälkeen tulevan kauden teemana olkoon hyvä draivi ja fiilis tekemisessä. Ja tähän ainakin eilen päästiin. Otettiin ensin pallon kanssa pelailua, O sai tehdä väliin seuraamispätkää, humputella pallon kanssa ja taas jatkettiin. Teki aika pitkälle juuri sellaista seuraamista, jollaista sen aina haluaisin olevan. Teknisesti korrektia, paikan ja kontaktin pitämistä, takapään käyttöä. Ja sellaista se oli.

Tämän jälkeen päästiin ohjatun suuntien harjoitteluun, ei olla niitä edellenkään otettu kuin hassut pari kertaa. Muistini mukaan oikea puoli on ollut viimeksi vaikeampi, joten aloitettiin siitä. Mutta taisi se sittenkin olla se vasen puoli, ainakin eilen. Oikealle siis lähti merkiltä nätisti. Vasemmalle lähettäessä itsepintaisesti meni keskimmäiselle kulholle. Kerran se ehti mennä kulholle asti, josta kutsuin pois. Uusi lähetys, taas suuntana keskikulho, josta stoppasin matkalle ja kävin palkkamassa. Sen jälkeen lähetys uudestaan, jolloin vaati minulta selkeän siirtymisen vasemmalle päin. Tämän jälkeen taidettiin ottaa vielä oikea kerran ja vasen kaksi kertaa, ei enää vääriä suuntia. Näitä siis vaan lisää, että O hiffaa, ettei sitä kabanossia oikeasti löydy kun vaan sieltä, minne ohjataan.

Merkkiä katsottiin kanssa. Kotona sisällä O osaa jo aika kivasti hakeutua merkille pelkällä sanallisella käskyllä. Mutta eilen meni sellaiseksi häsellyksesi, ettei ilman selkeitä käsiapuja millään löytänyt oikeaan paikkaan ja silloinkin siis seurasi vaan kättä, ei se mitään merkkiä osannut liikkeeseen yhdistää. Mutta mä niin vaan tykkäsin siitä fiiliksestä, kun tyyppi häntä tötteröllä ja tassut viisi senttiä maasta ilmassa yrittää suorittaa jotain - ja oli aktiivinen!

Loppuun tehtiin vielä toinen setti pallolla hömpöttelyä, vähän haukutusta, seuraamista ja jääviä vapaasti liikkuen.

Kun eka kierros meni niin kivasti, ajattelin olla fiksu ja jättää tähän yhteen kierrokseen yksilöliikkeet. Sen sijaan otettiin paikalla istuminen ryhmässä. Otolla oli lautanen jalkojen edessä, piti paikkansa tosi hyvin ja kävin välillä piilossakin. Piilopaikkamakuu kanssa hyvä, jossain vaiheessa katseli vähän jotain takaviistoon, mutta muuten rauhallinen. Alas-ylös niin, että O oli ekana, molemmat hyvät.

Kyllä jäi oikeasti hyvä fiilis eilisestä, varmasti molemmille. Oi kun aina olisi tällaista heinäntekoa! Ja vaikkei olisikaan, niin on se vaan maailman paras Ottopoika. (Ja tähän perään voisi laittaa jotain sydänhymiöitä...)

Tänään tehtiin pikkuiset pätkän sisäkotitottista. Mistä huomaa syksyn/talven tulleen? No siitä, ettei viitsi enää lähteä minnekään ulos treenaamaan, kun eihän siellä näekään mitään. Mut joo, tänään tehtiin taas merkkiä. Ja onnistuihan se taas, osaa hakeutua merkin taakse jo useamman metrin päästä. Vähän jääviä m/i/s vaihdellen. Ja sitten käytiin operaation "kaukot kuntoon" kippuun. Takapalkalla parin liikkeen vaihtoja, apuna maton raja takajalkojen edessä. En usko, että se juuri Ottoa auttoi (mikä hyvä), mutta mun on helpompi olla varma, että liikkuuko ne takakoivet vai ei. Ja eihän ne liikkuneet. Muistaakseni kaikki muut meni useampaankin kertaan tosi nätisti, paitsi kerran tuli m-s-m eteenpäin. Eli eiköhän nuokin tuosta ala lutviintua, kun sinnikäästi harjoitellaan!