Oton touhuja: Kuvakertomus Kolilta

Vietimme pääsiäisviikon talvilomaillen Kolilla ja voi että olikin sitten mukavaa! Meillä oli mökki rauhallisella paikalla Hattusaaressa, missä ei ollut naapurit ihan siinä puraisuetäisyydellä ja suoraan mökin pihasta pääsi ajetuille laduille ja järvenjäätä riitti silmänkantamattomiin. Kelit enemmän kuin suosivat, aurinko vaan paistaa loimotti joka päivä, eikä tuulikaan haitannut.

Päivät meni hiihtäessä, laskiessa, pulkkaillessa, kelkkaillessa ja lumikenkäillessä. Paikka oli mitä ihanteellisin koiran kanssa lomailuun ja siitä otettiinkin kyllä kaikki irti.

Varmasti kaikkien kunto nousi kohisten, eikä vähiten Oton. Parhaimmillaan hiihtivät isännän kanssa kunnon latua 7 km lenkkiä parikin kertaa vetona ja sen päälle tehtiin vapaita hiihtolenkkejä järvenjäällä. Oton hiihdoista tehtiin hauska huomio, että sen on selvästi Oton ja isännän harrastus, ei missään nimessä emännän kanssa tehtävää toimintaa. Tuosta kohtalaisen matalaviettisestä eläimestä kuoriutuu varsinainen peto siinä vaiheessa, kun isäntä alkaa laittaa hiihtokamppeita kasaan. Otin ihan videolle sitä vinkunaa, haukkumista, steppausta ja läähätystä, mikä jatkuu niin kauan ennenkuin vetohihna on valjaissa kiinni ja homma alkaa. Ja se vauhti on uskomaton, kun nyt sitä oikein kunnon laduilla pääsin näkemään. Mutta entäs kun koitettiin, että laitetaan emäntä narunpäähän? Se oli ihan lälläritouhua ja Otto ennemmin jolkotteli rinnalla tai jopa takana suksien päällä, jos mentiin kaksin järvenjäällä. Uskomaton ero!

Minäkin todestettavasti suksilla viidentoista vuoden tauon jälkeen!

Otto on varsin pätevä vetokoira, mutta välillä meinasi olla vähän erimielisyyttä hihnan käsittelystä. Kun kuvaaja sääti kameransa kanssa, eikä homma vaan lähtenyt Oton mielestä rullaamaan riittävän nopeasti, niin silloin meinasi ihan vähän vaan hitsata kiinni.