Edellinen blogipostaus näköjään päättyi tuumailuun, että jatkuuko mielekäs (vai mieletön?) harrastaminen. Parin viimepäivän ajan meno on taas tuntunut paremmalta ja onnistumisiakin on tullut. Ollaan tokotettu päivittäin, parikin kertaa päivässä. Ennen kisoja keskitytään varmaan edelleen samoihin liikkeisiin. Metallinoudon luovutuksen parantelu, edelleen kapulan suussapito tuntuu Otosta ällöltä ja sen vuoksi eteenistumiset on kuin hidastetusta elokuvasta, ettei kapula vaan tippuisi suussa taaksepäin, kun tällää sen takamuksensa maahan. Ruutu on löytynyt aika kivasti viimeaikoina, mutta niitä lisää. Luoksetuloja oon ottanut "nami tötteröllä" -tyylillä ja ylipäätään luopunut ajatuksesta, että sieltä on pakko laukata. Saa ravata, jos tekee pysähdykset hyvin ja ihan hyvinhän se on ne viime aikoina tehnyt. Muita liikkeitä vaan pidetään yllä, niissä ei pitäisi mitään sikavaikeeta olla. Joo paitsi että kaukot. Niitä on sitten hinkattukin ihan koko rahalla. Välillä tuntuu, että tyypillä ei ole korvia ollenkaan ja se tekee mitä sattuu. Ja välillä se tekee kaikki oikein. Ja välilllä se etenee. Ja välillä se pysyy paikoillaan. Jatketaan takajalat laudalla -systeemillä, niin on sentään päästy jo tekemään hyvät vaihdot kisamatkalta.
Torstain hakutreenit käsittivät tällä kertaa 6 maalimiestä, joista yksi oli laatikkomaisessa umpparissa ja toinen avonaisessa laatikossa. Ekat etukulmissa oli valmiina, toiset kaksi piiloille lähti samaan aikaan ja kaksi viimeistä oli haamuina. Etsinnässä ei huomautettavaa. Ilmaisuissa kaksi ekaa oli kummallisen katkonaisia. Täysumpparilla oli arponut ensin, mutta kaikenkaikkiaan ihan ok ilmaisu. Loput ilmaisut hyvät. Kotimatkalla käytiin vielä tekemässä pk-tyyliset tottikset pallon kanssa, seuraamista, jäävät, luoksetulo ja eteenmeno. Ja olipa tyypissä virtaa! Selvästi se tykkää tehdä pallopalkalla helppoja juttuja, "vaikeat" tokosysteemit vaan saa sen dieselmoodiin.
Tänään aloitettiin aamupäivä tokotteluilla, tehtiin noita alussa lueteltuja juttuja. Sen jälkeen käytiin tekemässä Katjan kanssa esineruutua, noin täysikokoinen alue. Kun kerrankin oli apukädet paikalla, niin päätin tehdä Otolle mukavan nostatustreenin niin, että Otto näki esineiden viennin, yksi kerrallaan. Eka esine vasemmassa takakulmassa, toinen esine keskellä noin 25 metrissä ja kolmas esine oikeassa takakulmassa kivikuopassa. Kaikki esineet nousi ekalla pistolla tosi nopsasti, jopa tuo viimeinen, vaikka Otto joutuikin vähän aikaa paikantamaan sitä kivikuopan pohjalle.
Esineiden jälkeen otettiin vielä kolme kappaletta umppari-ilmaisuja kompostineliöllä, ihan kelvolliset ilmaisut, ekalla noin 20 haukkua, toisella noin 40 haukkua, josta kehuin ilmaisun aikana sanallisesti ja kolmannella vielä parikymmentä haukkua. Kun tämän setin jälkeen herra Otto pääsi vielä seurustelemaan kahden tyttösen kanssa metsään, niin olipa aika vetelää poikaa, kun päästiin takaisin kotiin.
Viime kirjoituksessa listasin Oton tuhoamia asioita, niitä on tullut mieleen vielä lisääkin. Kenkiä/kengännauhoja on mennyt lukematon määrä, pari kappaletta isännän pukuja + muista vaatteista erityisesti nappeja ja vetoketjuja, teekkarilakki x 2. Jatkan listaa, kun tulee mieleen, vaikka luulen, että sitä ihan tiedostamattaan haluaa jo unohtaakin, että mitä kaikkea tuo tyyppi on puuhastellut lyhyen elämänsä aikana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti