Ihan vaelteluksi ja nurmikon istuttamiseksi tämä päivä ei kuitenkaan mennyt, kun käytiin koulutuskentällä ottamassa tottaimia. Yleisilme otuksella oli jotenkin väsähtänyt, tosin se minkä vuoksi ajeltiin koulutuskentälle asti, meni paremmin kuin hyvin ja silloin koiran ilmekin oli oikea! Aloitettiin ensin jäävillä, ekalla liikkeestä istumisella tarjosi maahanmenoa, sen jälkeen ei enää hairahtanut, kun otettiin liikkeestä istumista ja maahanmenoa sekaisin.
Sitten ne pääasiat eli esteet. Korotettiin jälleen panoksia vinoesteellä, kun otin painavan kapulan käyttöön. Sitä ei oo ennen käytetty esteillä. Otolla meinasi keulia ekalla noudolla ja varasti, annoin mennä. Toisella kerralla jo muistutin, ettei lähdetä omalla luvalla. Kolmas kerta oli hyvä, Otto malttoi odottaa käskyn ja palautti kapulan ilman, että kävin varmistelemassa lähempänä, että muistaa kiivetä takaisinkin päin. Luovutus suora ja tiivis, pito hyvä. Tää oli niin hieno juttu! Noutojen varastamisongelmaan lienee syytä puuttua nyt eikä viidestoistapäivä, jatkossa vaadittava katsekontakti ennenkuin saa luvan lähteä noutamaan.
Meillä ei ollut tällä kertaa käytössä kopin avaimia eli ei mahdollisuutta ottaa hyppyä korotettavalla esteellä. Niinpä virittelin namilautaset metrisen esteen kummallekin puolelle ja päätin katsoa, että mitä tapahtuu. Ja hyvää tapahtui, Otto hyppäsi hyvin kumpaankin suuntaan! Kerran taisi ottaa vauhtia takajaloilla, muuten nätit hypyt teknisestikin. Lopuksi otin vielä hypyn siten, että sai hakea patukan toiselta puolelta ja hypätä se suussa takaisin. Jes, onnistui!
Loppuun vielä luoksetulo pitkältä matkalta, tuli nätisti ja tiiviisti eteen, josta lelupalkka jalkojen välistä taakse. Sen jälkeen jätin patukan kentän laitaan eteenmenoa varten. Menin tarkoituksella kentän aivan toiseen laitaan, jossa ensin pyörittelin vähän seuraamista ja lähetin sitten eteen. Ensin vaikutti vähän siltä, että Otolla ei ollut oikein muistikuvaa patukasta, vaikka lähtikin hyvin etenemään. Juoksi kyllä kentän laitaan, mutta sitten ehti käydä kusaisemassa pariin puskaankin (!) ennenkuin ehdin paikalle. Joko se ei oikeasti muistanut, että siellä olisi se palkka ollut ja kun ei muutakaan käskyä saanut, niin ajatteli sitten lannoittaa kentän laidan. Tai sitten se vaan alkoi olla puhki eikä patukka kiinnostanut. Riekutin vähän, jätin patukan ja tein uuden eteenmenon, jolloin patukka kelpasi ja loppuun riekkumista lisää. Mikä lie ihmejuttu ollut tuo puskakeikka välissä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti