Otto on tämän päivää ollut mukana reissukoirana työreissussa, aika tylsää varmaan on ollut. Niinpä päivän päätteeksi käytiin lenkkeilemässä uusissa maastoissa ja sen päälle vähän tokottelemassa. Ihan jees-meiningillä mentiin, mutta vähän oli nuutuneen oloinen rakki.
Ensin ruutua, ekaksi lautasella, jolloin kiersi oikean sivun kautta sisään. Ja minä pöllö kävin palkkaamassa namilla, vaikkei mennyt suorinta tietä. Ei siis oikein hiffannut ruudun paikkaa ja meni pöljästi sisään sivulta. Seuraava vielä lautasella, jonne kävin palkkaamassa. Sitten ilman lautasta, meni hyvin takalaitaan asti (edelliseen kertaan parannusta) ja sitten lopuksi lautasella niin, että palkka oli valmiina.
Seuraavaksi tunnari, palikat rivimuodostelmassa. Haisteli hyvin, haisteli ensin omaa ja vieraita, mutta teki lopulta oikean valinnan. Palautus ankea, taisi keppi tippuakin ennen luovutusta, palkka lautasella takana. Tein vielä toisen, meni aika samalla meiningillä kuin eka. Tietysti täytyy olla tyytyväinen, että koira nostaa oikean kapulan, mutta palautus on vaan hidas ravilla ja luovutuksessa keppi tippuu helposti. Niinpä otin pelkkiä oman hakuja ja luovutuksia, mutta ei ne mitään tykistystä ollut. Tää on vaan niin häilyväistä, että välillä virtaa on ja välillä sitä ei vaan ole.
Lopuksi suorat luoksetulot eteentulolla ja ilman, josta pallopalkka. Lopuksi palloleikitystä. Otto kyllä tykkää pallo-/patukkapalkasta ja leikkii jne., mutta joku siinä tökkii. Ihailen niitä koiria, jotka aktiivisesti tuovat lelua revittäväksi, suorastaan tarjoavat sitä. Meillä se mielestäni on ennemmin sitä, etät käsken koiran tuoda lelun, jotta sillä voidaan leikkiä ja taistella yhdessä. Mieluiten O pitäisi lelun itsellään ja kääntäisi persauksen rapsuteltavaksi. No, onneksi olemme jokusen viikon päästä menossa saalisviettikurssille, jossa minulle toivottavasti väännetään rautalangasta, että mitä voisimme kehittää. Teoriassa tiedän, mutta käytäntö selkeästi ontuu!
Eilisestä tokon ulkotreenikauden aloituksesta voisi mainita sen, että piilopaikkamakuu meni nappiin ja Otto nousi ekalla käskyllä perusasentoon, ei maailman nopeiten, mutta nousi kuitenkin. Lisäksi otettiin parin minuutin paikalla istuminen niin, että olin itse näkösällä. Varsinainen treeniaika hierottiin hyppyä. Lyötiin toko-hyppyesteeseen korkeutta lauta laudalta. Alkoi hyvin, muistaakseni 90 sentissä tuli seinä vastaan. O kyllä lähti, mutta sitten iski rimakauhu. Ilmeisesti tässä ei toimi se, että heitän patukan esteen yli (niinkuin kai tuli todettua jo viime viikolla). Päädyttiin laittamaan namilautanen toiselle puolelle ja lähetin Ottoa hyppäämään. Meni hyvin 90 senttiin asti, mut sit toppasi. Tehtiin niin, että olin itse esteen sivulla, jätin Oton kauemmas ja hyppyytin sieltä osoittaen estettä. Tämä tuntui toimivan. Nyt kun vaan pääsisi tekemään tätä niin, että on namilautaset molemmilla puolilla ja hyppyyttää edestakaisin. Tartteis olla sellainen este käytössä, johon voi lyödä korkeutta asteittain lisää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti