Vapun jälkeistä elämää

Otto oli lomailemassa puolitoista viikkoa Itä-Suomessa, kun me kaksijalkaiset kävimme katsastamassa Gardajärven rannat. Tähän tuli siis pakollinen parin viikon treenitauko, joka käytiin päättämässä tänään. Koko talvena ei olla tehty pk-esteitä, eikä niitä kovin monesti ole otettu aiemminkaan. Niinpä tänään suunnattiin Katjan kanssa kentälle ja agendana oli saatella Otto yli hyppyesteen sekä A-esteen. Viime syksynä Otto meni ihan kivasti pari kertaa niitä yli, joten optimistisesti luulin, että saa ensin hypätä ja kiivetä esteet patukan kanssa edestakaisin ja sitten siirrytään suoraan koittamaan noutokapulan kanssa. Toisin kävi.

Aloitettiin hyppyesteellä, jonka Otto muistaakseni kerran hyppäsi menosuuntaan, mutta paluusuuntaan loppui rohkeus kesken. Sen jälkeen menosuuntakaan ei maistunut. Välillä Otto taisi jo tarjotella itseään takaisin auton takakonttiin, mutta teki kuitenkin paluun kentälle vapaaehtoisesti. Taktiikaksi otettiin se, että Katja piti patukkaa esteen toisella puolella ja saatoin itse pannasta ohjaten Oton hyppäämään. Näitä tehtiin muutama toisto, en usko, että Otto olisi vapaaehtoisesti hypännyt, mutta pannasta ohjaamalla alkoi kuitenkin sujua. Näiden kokeiluiden välissä käytiin kiipeämässä A-estettä molempiin suuntiin patukalla, siinä ei ongelmaa.

Sen lisäksi pienet pätkät seuraamista ja sivulla oloja sekä eteenmeno kentän laitaan patukalle. Ei suuria huomautettavia.

Päätin ottaa vielä toisen kierroksen hyppyä ja estettä patukan kanssa. Samanlainen taktiikka kuin ekalla kierroksella eli Katja patukan kanssa toiselle puolella ja saatoin pannasta yli. Ja sama takaisin. Esteellä lähetin Oton kiipeämään, juoksin perään ja heitin patukan ja sen jälkeen käskin kiivetä patukan kanssa takaisinpäin. Näissä ei ongelmaa.

Ei tietenkään voi odottaa, että koira muutamien yli puoli vuotta sitten tehtyjen toistojen jälkeen olisi varma hyppääjä, mutta sen nyt tuli ainakin selväksi, että treenattava on.

Treenikuulumisten lisäksi voisi kirjoittaa lyhyen sairaskertomuksen. Vaihdoin Otolle toisenmerkkisen ruoan, jota Ode ehti syödä pari päivää tällä viikolla. Eilen illalla Otto alkoi rapsutella itseään kainaloista, ravistella päätään ja oli muutenkin tosi levoton. Yöllä tässä taloudessa ei juuri saanut nukuttua. Eilen myös toinen silmäluomi turposi, mutta laski parin tunnin päästä melko normaaliksi. Tänä aamuna huomasin, että Oton silmämunan valkoinen osa oli toisessa silmässä tosi turvonnut ja pullistui silmäaukosta ulos. Näytti hullulta ja heti piti alkaa googlailla, että mikä tuo tuollainen mahtaisi olla ja ottaa soitto eläinlääkärille. Varattiin jo varmuuden vuoksi aikakin illaksi, mutta kävin päivällä tsekkaamassa tilanteen kotona ja silmämunan pullotus oli laskeutunut, silmäluomet olivat ehkä enää vähän turvonneet. Kummallisia oireita, eikä tietoa tietenkään aiheuttajasta ole, mutta oma epäilykseni on uusi ruoka. Aiemmin mitään ruoka-allergioita ei ole ollut, mutta varma ei voi olla. Nyt siis palattiin takaisin vanhaan safkaan ja tällä hetkellä O ei ainakaan rapsuttele itseään. Nopeasti tulleet oireet myös katosivat nopeasti.

Loppuun vielä Oton vapputervehdys, vaikka se vappu jo ehtikin mennä.