Eilen lämpimästä kelistä huolimatta päätin käydä vetäisemässä tokot ja esineruudut putkeen ja sen jälkeen metsälenkin. Nämä kaikki menivät kohtuullisesti metsälenkin loppupuolelle saakka, jonka jälkeen ilta huipentuikin varsinaiseen grande finaleen.
Ensin sitä tokoa. Virittelin ruudun takanauhan patukkapalkalla valmiiksi + luoksetulon merkit. Aloitin ruudulla, O oli kyllä yhteisessä ymmärryksessä, että mitä liikettä tehdään. Lähti kuitenkin ensin pari metriä pöpelikköä kohden vinoon, jonka jälkeen hiffasi ruudun paikan ja juoksi suoraan sisään. Toinen oli luonnollisesti hyvä. Sen jälkeen metsku x 2, josta vapautus palkalle takaisin tullessa. Yhden yhtä laukka-askelta ei tuonnissa ollut, yritti varastaa toisella heitolla ennen käskyä, eikä ymmärtänyt, että saa pudottaa kapulan jo matkalla, kun on tullut vapautus. Huoh! Mutta eipä mitään, taidan tyytyä tässä vaiheessa siihen, että se oikeasti haluaa hakea metallikapulan + hyväksyn sen ravilla palautuksen. Sen jälkeen luoksetulon stoppi tötsälle, ekalla kerralla heitin pallon samantien, toisella kertaa odotin, että pysähtyi, sitten vasta pallon heitto. Ei ollut ehkä niin napakka pysähdys kuin viimeksi, mutta ok. Lopuksi suora luoksetulo, vähän meinasi himmailla alkupätkällä. Loppuun vielä yksi ruutu, jossa patukka oli odottamassa valmiina.
Esineruututreenissä halusin tehdä selkeästi helpomman version, niin kuin viimeksi vakaasti päätin. Ruudulla kokoa n. 40 m x 50 m, avointa metsää. Toin Oton katsomaan laidalle, kun isäntä kävi heittelemässä 3 kpl esineita alueen takapuoliskolle. Lähetin ensimmäisen heitetyn esineen kohdalta, mutta -kuten arvasin- kävi samantien nostamassa sen viimeksi heitetyn. Luovutus hyvä + palkkaus. Sen jälkeen nosti välittömästi sen keskimmäisen, tässä vaiheessa luovutus alkoi tökkiä, kun oon jo ennenkin huomannut, että sillä alueella on tosi paljon muurahaisia ja O nostelee koipiaan, eikä halua pysyä paikoillaan. Sen vuoksi se luovutuskin oli kökköä, pyysin nostamaan suoraan käteen ennen kuin sai palkan. Kolmannella lähetyksellä teki yhden hukkareissun, taisi kaartaa alueen sivurajan ulkopuoleltakin. Neljäs lähetys, jolloin lähti suoraan, sai matkalla hajun esineestä ja palautti. Luovutuksen kanssa samaa muurahaishankaluutta kuin edellisellä.
Lopuksi käytiin metsälenkkeilemässä ja oltiin jonkun matkaa taivallettu, kun viereisestä puskasta kuului kahahdus ja arvasin, että nyt sitä Ottoa vietiin. En tiedä, että minkä eläimen perään se lähti, kun en nähnyt. Mutta katosipa kuitenkin. Itse jälleen jo itkua tuhertaen olin varma, että ei se tule takaisin, vaan niinpä tuli. Vartin ehti olla kateissa. Kieli roikkui polvissa. Ensimmäinen huoli on itsellä, että O jää auton alle tai eksyy liian kauas. Toisena tietysti on huono omatunto, että ei niitä metsäneläimiä saa hätyytellä. Onneksi noita kohtaamisia ei tapahdu kovin usein.
Otto joi matkalla jo yhden kupillisen vettä ja jatkoi toisella kupillisella kotona. Iltaruokakaan ei maistunut. Oltiin oltu katsomassa yläkerrassa telkkaria ja kun sen jälkeen lähdettiin katsomaan, että vieläkö saalistaja on väsyksissä, niin alakerrassa vastassa oli mielenkiintoinen näky. Oksennusta (lähinnä sitä vettä litratolkulla) oli pitkin alakerran lattioita ja vetisiä tassunjälkiä siellä sun täällä. En oo kyllä koskaan nähnyt niin paljon oksennusta yhdellä kertaa. Ei kun vaan luuttu käteen ja tässä vaiheessa Ottokin oli jo toipunut ja iltaruoka maistui. Että sellainen grande finale, tulipa taas mieleen, että käykö näin muillekin koiranomistajille??!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti